hyperion

On tämä Tampereen aasialaiaisista yksi parhaita. Itse olen melko raavas lihansyöjä, mutta täältä maistuvat myös kasvisannokset. Makuja on mukavasti ja eri annoksien kastikkeissa ja maustamisessa on selvästi eroa, vaikka niitä ei ruokalistalla ihmeemmin hehkuteltaisi (itselleni eivät annosten nimet sano mitään). Annosten koot ovat hyvinkin optimeja, kaiken jaksaa syödä, mutta annoksen jälkeen on varsin täysi olo. Palvelu hieman tekopirteää. Ravintolan sali on jokseenkin ahdas ja epätunnelmallinen ja käytössä olevat pöytälinaat ihan suoranaisesti rumia. Jatkuva take away -annosten hakijoiden trafiikki pienessä tilassa vie myös kokemuksesta jotain pois.

Pääasia, eli ruoka on kuitenkin maittavaa. Nuudeliannokset erityisesti loistavia. Käytetyt raaka-aineet tuoreita ja maittavia.

Sijainti on loistava ja puitteet kauniit niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Hienoa, että näin keskeiselle ja hyvälle paikalle on saatu joku oikeasti mielenkiintoinen kohde.

Söimme kolmen ruokalajin brunssimenun viiden hengen seurueessa. Kokemus ei jäänyt kokonaisuutena kovinkaan vahvasti positiivisen puolelle. Olutravintoloiden raskaassa sarjassa omassa mielestään painiva August Von Trappe ei oma-aloitteisesti osannut suositella oluita menujen kylkeen, vaan päädyimme tilaamaan kuohuviinipullon.

Yksi seurueemme henkilöistä sai pöytään väärän munakkaan (juustomunakkaan, tilasi kinkkumunakkaan). Tarjoilija väitti vastaan toteamalla että "mutta sinä sanoit with ham" (menut ovat englanniksi), ja välittömästi tajusi itse sekoilleensa. Asiaa ei kuitenkaan pahoiteltu tarjoilijan puolesta mitenkään. Juustomunakas hyväksyttiin pöytään, mutta ilman mitään reaktiota tarjoilijalta.

Surkeaa oli se, että pöytäseurueestamme useampi olisi halunnut tilata tämän Winkkari-nimisen aterian. Tarjoilija vaan totesi kolmen aikaan sunnuntai-iltapäivästä, että heillä on jäljellä vain yksi Winkkari. Ravintolassa ei ole siis osattu laskea menekkiä oikein.

Ruokalajeista on sanottava sen verran, että variaatio niiden välillä on aivan absurdi. Siis absurdi. Itse tulin ravintolaan nälkäisenä ja tilasin munakkaan, turskakroketit ja jälkiruoan. Turskakroketit -nimisessä annoksessa oli yksi turskakroketti. Siis yksi kappale. Annoksen nimi ja kuvaus ovat siis suorastaan valheellisia. Lisäksi annokseen kuului kroketin alla 4-5 paksua maalaisranskalaista ("belgianperunaa") ja salaatti joka mahtuu kerralla kahden sormen hyppysotteeseen. Täysin vastakkaisena vertauskohtana seuralaiseni otti Winkkari-nimisen annoksen, ja sai ison paneroidun vasikanpihvin (vrt. wieninleike) ja massiivisen perunamuusin. Munakkaani puolestaan oli hieman yli yhden munan munakas muutamalla kinkkupalalla, ja lautasella ei ollut mitään muuta. Ei yhtään mitään, edes koristeena. Annos oli suorastaan onneton. Seuralaiseni joka otti simpukat, sai ison syvän lautasen täynnä simpukoita ja ison erillisen lautasen belgianperunoita (=maalaisranskalaisia), jossa yksistään oli enemmän perunoita kuin keskimäärin ravintolassa saa pihviateriaan lautaselle. Jälkiruoka oli OK.

Valitettavasti vaan vielä loppuun tilattu kahvi maistui kitkerältä ja kärähtäneeltä kahden seurueemme jäsenen mielestä, minä mukaanlukien. Lisäksi todettakoon että vaikka ravintola on saanut siellä täällä kehuja sen astiastoista, ainakin minun kahviastiastoni oli eri paria (kuppi ei sopinut lautaselle) ja lautanen oli valmistettu kiinassa.

Sisältä nätti ravintola, mutta todella ala-arvoinen ensikokemus. Olutpuoli pitää mennä testaamaan joskus erikseen. Toivottavasti se on edes laadukas.

Meitä tarjoili mieshenkilö jolla oli rinnuksessa harjoittelija -lappu, joten siitä pientä liennytystä arvosteluun voi antaa, mutta toisaalta sama perusnihkeä minimisuorituslinja palvelun osalta vaikutti jatkuvan hänen kohdallaan kuin vakiohenkilökunnankin. Olen henkilökohtaisesti miettinyt että vaikuttaako se talon puolesta saneltu pukeutusmistyyli jotenkin henkilökunnan mielialaan. Palvelu on ollut puolinihkeää ja joskus jopa töykeää jo useamman vuoden. Silti paikka porskuttaa varmaan suositumpana kuin koskaan.

Pieni pyttipannu vaikuttaisi pienentyneen viimeaikoina. Ruoan laatu on edelleen hyvä kuitenkin, mutta muistan ajat, jolloin pienenkin pyttipannun kohdalla oli vaan pakko jättää ruokaa lautaselle, kun kaikkea ei jaksanut. Syön kyllä mielummin esim. Plevnan pyttipannun kuin vaikkapa Tillikan pyttärin.

Miljöö on hieno, vaikka ajoittain mietityttää hieman se että eikö sille kaikumiselle / puheensorinalle voisi tehdä jotain, tai laittaa taustalle edes jotain teemaan kuuluvaa taustamusiikkia. En osaa sanoa parantaisiko vai pahentaisiko se tilannetta. Olutvalikoima edelleen koko maan huippuja.

Ravintola ei ole erityisen tunnelmallinen ja se on samassa tilassa kuin mm. hotellin vastaanotto, ja alueella kävelee usein mm. saunatakein varustautuneita hotellin/kylpylän asiakkaita. Pöytiin ohjaus toimi nopeasti, ja tarjoilija sanoi suoraan, että saamme itse päättää pöytämme. Tarjoilijoita hääri ravintolassa kokoajan kaksi, vaikka ravintola oli erittäin hiljainen: meidän saapuessamme syömässä oli kaksi pöytäseuruetta koko ravintolassa. Ruokailumme aikana paikalle taisi tulla yksi tai kaksi seuruetta lisää.

Söimme seuralaiseni kanssa pippuripihvit. Halusin tehdä annokseeni muutoksen (poistaa perunat ja tilalle kasviksia) ja se onnistui ja nähdäkseni ilman lisähintaa.

Pihvien kypsyysasteet olivat selvästi yli pyydetyistä (pöytään pyydettiin yksi medium ja yksi medium plus). Pihvit olivat erittäin pippurisia, joka on tietysti OK kun puhutaan pippuripihvistä, mutta tässä tapauksessa pippurin maku peitti lihan makua aivan liikaa. Ravintolasta lähtiessä suussa ja ruokatorvessa oli sellainen epämiellyttävä pippurin tuntuma. Kastike oli hyvää, joskin varmasti aivan tajuttoman raskasta (kermaa ja jotain pippurituorejuustoa) ja sitä oli aivan valtava määrä (kaiken syötyäni lautaselle jäi kastiketta enemmän kuin monessa ravintolassa saa ateriaan alun alkaenkaan).

Kasvikset olivat hyviä. Lihan laatu oli täysin virheetön (siis raaka-aineena, kypsyysaste meni kyllä väärin) ja sitä oli liiasta kypsyydestä huolimatta mukava syödä. Ateria tarjoiltiin pienellä valurautaisella paistinpannulla ja lisukkeet tarjoiltiin erillisissä posliinisissa kulhoissa. Ihan kiva säväys, mutta valurautainen pannu näytti reunoiltaan likaiselta joka sai miettimään kyseisten pannujen pesun/hygienian tasoa.

Ruoka oli laadullisesti luokassa "OK", mutta hinnoittelu on suhteellisen röyhkeä, 33 euroa tälläisessä lähinnä tasoltaan ketjuravintolaa olevassa ravintolassa pippuripihvistä on todella paljon. Tarjoilijoilla ei vaikuttanut olevan myöskään mitään erikoisymmärrystä viskeistä, sillä koitin tiedustella valikoimaa, ja tarjoilija osasi tarjoa vain Ballantine'siä.

Kävimme syömässä valmistujaisteni kunniaksi Astorissa vilkkaana perjantai-alkuiltana keskellä pikkujoulusesonkia. Saavuimme ravintolaan hieman ajoissa pöytävaraukseen nähden, mutta meidät saatiin kuitenkin ohjattua heti pöytään.

Ruoka oli mainiota. Pippuripihviin kuuluu kastikkeita kerrankin ravintolaruoalle riittävä määrä (monasti saa muualla kokea kuinka pihviä/lisukkeita olisi vielä jäljellä, mutta kastikkeita ei enää ole lautasella) ja ne ovat hyviä. Pihviliha oli hyvää ja kypsyysasteessa onnistuttiin täysin.

Tarjoilijan asenne jäi hieman kysymysmerkiksi. Periaatteessa tarjoilijia teki kaiken juuri kuten kuuluu (tosin juomia hän kantoi käsin eikä tarjottimella), mutta joistain käyttämistään ilmauksista jäi outo maku suuhun. Paha päivä kenties?

Suosittelisin, ja tulen toiste, kuitenkin ehdottomasti. Itselle varmaankin Top5:ssä pihviravintolana Tampereella yhä.