Find Finnish restaurants online! See what's open right now on our interactive map – zoom in on where you are, then filter what you see by category, price, and reviews.
Kiitos Torolle unohtumattomasta ja kasvattavasta äitienpäivälounaasta. En ole koskaan aiemmin tuntenutkaan itseäni pahoinpidellyksi ravintolassa syömisen jälkeen.
Yhdeksän hengen seurueemme erehtyi valitsemaan Tapiolan Grilli Toron äitienpäivälounaspaikaksi lähinna 90-luvulta peräisin olevan muistijäljen perusteella jossa hinnan ja ruoan laadun suhde oli kohdallaan. Jos rahalle on tässä paikassa joskus saanut hyvän vastineen, se on selvästikin menneisyyttä; nyt eteemme kannettiin kuivaksi paistettuja lihakönttejä joissa leivityskin oli monen annoksessa mustaksi kärvennettyä. En edes halua arvailla kuinka vanhoissa rasvoissa ranskalaiset oli paistettu, mutta niiden paljoudella yritettiin korvata niiden luokaton olemus. Kiinankaalisalaatti kruunasi annosten retrovaikutelman. Keneltäkään ei kysytty milä kypsyysasteella annoksemme haluaisimme (edes listan kalleimman annoksen, chateaubriadin, tilanneelta äidiltäni), ilmeisesti sen takia ettei kokilla ole muuta kuin läpikypsäksikärventämisen taito hyppysissään. Miljöö oli nuhjuinen ja mäntykalusteet vanhan rasvan limoittamat.
Kokemaani yöllä kerratessani soimasin itseäni siitä että todella söin annokseni ja annoin lastenikin syödä lehtipihvinsä vaikka nämä aiempiin kokemuksiinsa perustuen makua ihmettelivätkin. Jätimme paikkaan yli 150 euroa, mutta sen vastineeksi minä ja seuralaiseni tunnemme olomme nöyryytetyiksi ja suorastaan pahoinpidellyiksi.
Jotta vastaisuudessa muistaisin paremmin puolustaa itseäni ja läheisiäni, varaan ensi tilassa ajan tatuoijalle ja hakkautan käsivarteeni Grilli Toron härkälogon. Aina kun näen sen, muistan tämän kokemuksen ja sitä kautta itseni arvostamisen tärkeyden.
Grilli Toro on legenda. Laatu oli pudonnut pariksi vuodeksi alas, mutta syömämme grillipihvit olivat erittäin maistuvia. Hyvin paistettu pyydetylle kypsyystasolle, uuniperunat olivat mehukkaita ja salaattia löytyi sopivasti lautaselta. Otin tietoisen riskin tullessani syömään tänne, mutta onneksi se kannatti. Laatua on tullut lisää ja kiitän siitä Grilli Toroa (varsinkin kokkia), pidetään tämä ravintola vielä pitkään Pohjois-Tapiolan maisemissa!
Toro on legenda Tapiolasta, valitettavasti entinen sellainen. Entisen omistajan aikaan oli lihat ja muut paremmassa kunnossa. Filet Mignon oli naurettava ilmestys. 20€ ihan sopivan kokoisesta pihvistä, joka oli pilattu heti kättelyssä majoneesisotkulla ja järjettömän kokoisella kattilalla ranuja. Ei voi suositella.
Huh huh mitä menoa. Seuralaisen pieni lehtipihvi oli mauton, ranskalaiset kamalia ja kiinankaalisalaatti lähinnä vitsi. Oma "wieninleike" oli hirveää: ei kapriksia tai anjovista, palanut leivitys ja sitkeä, mauton liha. On Toro mennyt ojaan vamhoista ajoista. Varmaan "Kuppilat kuntoo, Jyrki Sukula" -ohjelman kakkoskaudella tavataan.
Pihviliha oli ensiluokkaista, mureaa naudan fileetä. Annos aika suuri, ehkä jopa liikaakin rapeita ranskalaisia. Tarvittavat lisämausteet pihville (suola ja pippuri) löytyvät jokaisesta pöydästä. Kerran vuodessa tällaisen rekkamiesmätön voi käydä vetäisemässä. Aina kuitenkin parempi, kuin yksikään ketjuravintola pääkaupunkiseudulla pihvin osalta!
En voi kylliksi kertoa pettymystäni ja loukatuksi tulemisen tunnettani tässä ravintolassa. Sain ehkä elämäni huonointa palvelua ja tulen kyllä kertomaan asiasta niin monelle kuin suinkin pystyn.
Olimme puolisoni kanssa syömässä Grilli Torossa viikonloppuna ja istuimme kassaa vastapäätä olevaan pöytään, mistä näki myös kokin työpisteen. Tilasin pienen lehtipihvin ja puolisoni grillipihvin. Annokseni tultua huomasin pihvin olevan lähes kylmä. Kerroin tarjoilijalleni tästä ja hän ystävällisesti vei annokseni kokille. Kokin saatua annokseni alkoi kovaääninen haukkuminen, kuinka törkeää on lähettää ruoka takaisin puoliksi syötynä (minulla oli siis PIENI lehtipihvi, josta olin syönyt muutaman haarukallisen) ja ettei ruoka todellakaan voi olla kylmää. Tätä samaa rallatusta kokki toisti useaan otteeseen ja KOVAAN ääneen.
Hetken päästä tarjoilija toi minulle saman alkuperäisen pihvin uudelleen paistettuna (ja sitkeänä) sekä ranskalaiset, jotka olivat aivan raa´at! En eläissäni ole kokenut vastaavanlaista palvelua!Tarjoilija tyttö oli mukava, mutta kokki röyhkeä, epäkunnioittava, asiaton ja loukkaava!
Enpä minäkään aio enää astua tähän ravintolaan. Filet Mignon oli naurettava esitys. Maustamaton sisäfilepihvi, jonka päällä kylmää "Choron-kastiketta" ja pari jääkylmää säilykeparsaa. Nämä lisukkeet kylmensivät myös pihvin. Seuralaisen lehtipihvin ranskalaiset olivat kerrassaan luokattomat. Hyi vittu.
Olipa pettymys; liki kolmenkympin annokseen odottaisi muutakin lisäkettä kuin kiinankaaliraastetta. Myös liha oli ihmeen säikeistä. Choron-kastike oli kaukana alkuperäisestä ja lötköt purkkiparsat "kruunasivat" kaiken. Lasten lehtipihvin ranskalaiset olivat sen näköisiä, kuin ne olisi paistettu ikivanhassa öljyssä. Miljöö nuhjuinen, mutta senkin vielä antaisi anteeksi, jos ruoka olisi hyvää. Hinta-laatusuhde on surkea, kun kaiken kukkuraksi homma toimii lähes itsepalveluna (vrt. huoltoasema) En voi suositella!
Paikka jossa tulee käytyä 1-3 kertaa vuodessa ja josta poistuu joka kerta rasvaähkyssä. Kiitokset siitä, että Wienin leikkeeseen on käytetty vasikanlihaa. Ranskalaiset ovat kuivia ja niitä on liikaa. Kaalisalaatti ranskalaisvuoren alla on huvittava löydös. Rekkamiehille soveltuvaa annosta sulatellassa menee varmaan vuosi... Ehkä sitten uudestaan.
Ala-arvoista ruokaa törkeillä hinnoilla ja huonolla palvelulla.
Ei koskaan enää. Onneksi viereen avaa uusi pihviravintola, Beef House. Toivottavasti Toro ryhdistäytyy kilpailun myötä.
Yhdeksän hengen seurueemme erehtyi valitsemaan Tapiolan Grilli Toron äitienpäivälounaspaikaksi lähinna 90-luvulta peräisin olevan muistijäljen perusteella jossa hinnan ja ruoan laadun suhde oli kohdallaan. Jos rahalle on tässä paikassa joskus saanut hyvän vastineen, se on selvästikin menneisyyttä; nyt eteemme kannettiin kuivaksi paistettuja lihakönttejä joissa leivityskin oli monen annoksessa mustaksi kärvennettyä. En edes halua arvailla kuinka vanhoissa rasvoissa ranskalaiset oli paistettu, mutta niiden paljoudella yritettiin korvata niiden luokaton olemus. Kiinankaalisalaatti kruunasi annosten retrovaikutelman. Keneltäkään ei kysytty milä kypsyysasteella annoksemme haluaisimme (edes listan kalleimman annoksen, chateaubriadin, tilanneelta äidiltäni), ilmeisesti sen takia ettei kokilla ole muuta kuin läpikypsäksikärventämisen taito hyppysissään. Miljöö oli nuhjuinen ja mäntykalusteet vanhan rasvan limoittamat.
Kokemaani yöllä kerratessani soimasin itseäni siitä että todella söin annokseni ja annoin lastenikin syödä lehtipihvinsä vaikka nämä aiempiin kokemuksiinsa perustuen makua ihmettelivätkin. Jätimme paikkaan yli 150 euroa, mutta sen vastineeksi minä ja seuralaiseni tunnemme olomme nöyryytetyiksi ja suorastaan pahoinpidellyiksi.
Jotta vastaisuudessa muistaisin paremmin puolustaa itseäni ja läheisiäni, varaan ensi tilassa ajan tatuoijalle ja hakkautan käsivarteeni Grilli Toron härkälogon. Aina kun näen sen, muistan tämän kokemuksen ja sitä kautta itseni arvostamisen tärkeyden.