Find Finnish restaurants online! See what's open right now on our interactive map – zoom in on where you are, then filter what you see by category, price, and reviews.
Söimme lahjakortilla kolme ruokalajia viineineen. Alkuun juotiin gin & tonic ja lasi shamppanjaa, joka oli Pol Roger vuodelta 99. En ollut aikaisemmin juonut noin vanhaa shamppanjaa, ja sommelierille kiitos, koska oli parasta tähän astisista. Alkuun saimme erilaisia majoneeseja ja hyvin ohuita juuressipsejä, joista herkullisin seuralaisen mukaan oli sipuli. Toinen "snacks" oli ohuita lastuja sienestä(?) ja kuivatusta ankannahasta sekä jotain riisikakkua muistuttavaa, jossa kanelia. Olivat hyviä.
Ennen varsinaista alkuruokaa tarjottiin kolme pientä palaa, jotka olivat mini-tartar hyvin ohuessa taikinakuoressa, "croque madame" ja pieni "jäätelötuutti", jossa graavikalaa ja jotain sitruksista tahnaa, ehkä smetanaa. Viimeinen oli erittäin herkullista, muitakin söisin vaikka koko ateriaksi, jos voisin. Toisessa pre-alkuruoassa oli pinaatilla maustettua parsakeittoa (tai toisinpäin, ja kylmää), kinkkuspagettia, parsaa ja jotain jäätelön tyyppistä. Taas pakko sanoa, että hyvää oli. Varsinainen alkuruoka korjasi potin: grillattua mustekalaa, quenelle henkistä turskaa (?), langustiinia, friteerattu minimustekala, jotain rapua ja täydellinen kampasimpukka sekä kastikkeita ja kaviaaria. Kaviaarista sen verran, että eri mätejä maisteltuani sanoisin muikunmädin voittavan myös kaviaarin 10-0. Onneksi meillä on diileri.
Pääruoaksi tarjottiin grillattua nautaa, kateenkorvaa (maiston ekaa kertaa, pidin!), juureksia, ihan mustaa tryffelisoosia ja soijakastiketta. Maut olivat mielestäni hyviä, mutta pihvi oli aavistuksen sitkeää, eikä ollut niin hienostunutta kuin alkuruoka.
Ennen varsinaista jälkiruokaa saimme pienet tötteröt vuohenjuusto-rahkajäätelöä, joka oli täyteläistä, mutta raikasta. Jälkiruoka perustui raparperiin ja oli perushyvää settiä.
Ruokien kanssa tarjotut viinit olivat perushyviä, ei mitään tajuntaa räjäyttäviä yhdistelmiä. Samoin leivät. Jälkkärin jälkeen tilattiin vielä espressoa, ja minulle "jotain viiniä", joka oli sitten erinomaista saksalaista rieslingiä. Jäännössokeria oli 20 g/l, mutta viini oli enemmän hapokasta kuin makeaa -erittäin hyvää! Sokeriöverit varmistettiin kuitenkin viinin sijaan tarjoamalla suklaata, marmelaadia, macaronsia, eri makuisia vaahtokarkkeja ja pikkupallot suklaalla kuorrutettuja jäätelöitä, huh!
Palvelusta sanoisin, että verrattuna ainoaan toiseen Michelin-kokemukseeni Postresista, oli tarjoilijoita enemmän ja he olivat ehkä hieman asiallisempia olematta kuitenkaan kylmiä. Sommelier myös kertoi lopussa enemmän viineistä, mitä arvostimme. Vessassa (oli muuten tyylikäs niin kuin odottaa saattaa) käydessä tarjoilija kävi viikkaamassa lautasliinan, heh. Lisäksi murut kaavittiin useaan otteeseen omituisella kaapimella. Tarjoilija myös auttoi lähtiessä takin päälle ja odotteli toisen takin kanssa niin kauan kunnes seuralainen saapui vessasta.
Kaiken kaikkiaan sanoisin, etten tämän aterian perusteella ihan ymmärrä, mistä toinen tähti saadaan, kun vertaan aikaisempaan kokemukseen Postresista. Eroa oli siinä, ettei takkeja tarvinnut laittaa itse naulakkoon, ja se lautasliinojen viikkaus.
Jos vain viitsin investoida, niin menen syömään isomman paketin tulevaisuudessa. Ehkä sitten myös viineissä tulisi helmiä esiin.
Loppulasku oli siis alkudrinkeistä, vedestä (10 e per henkilö) ja kahvista ja viinistä päälle 90 e. Muuten ihan ok, mutta 10 euroa kuplattomasta vesijohto(?)vedestä ja 10 euroa tuplaespressosta nikotuttaa ihan periaatetasolla.
Lopputuomio: Suosittelisin pelkästään kokemuksena, jos on hyvän ruuan ystävä.
Olimme auttamattomasti myöhässä Citydeal-pöytävarausta tehtäessä. Tästä meidät palkittiin ainoalla vapaalla vaihtoehdolla: vappuaattoillan pöytävarauksella. No, mikäs siinä ajattelimme. Saisimme ainakin hieman erilaisen startin vappuun. Tunnelma oli ajankohdasta huolimatta asiallisen korrekti. Pöydät alkoivat täyttyä illan mittaan. Tarjoilijat olivat ammattitaitoisia ja hoitivat työnsä asiallisesti. Itse kaipaisin ehkä kuitenkin hyppysellistä huumorintajua ja persoonaa. Erityisesti sommelier oli mielestäni yliasiallinen. Milloin Suomeen saadaan viinikulttuuri, jos viineistä ei osata puhua rennosti?
Olimme etukäteen käyneet pientä jaakopinpainia illan juomista. Ottaisimmeko koko viinipaketin, puolikkaan vai vain lasilliset? Vappuaatosta johtuen päädyimme puolikkaaseen viinipakettiin. Jälkeenpäin voi sanoa sen olleen nappivalinta! Puolikas viinipakettihan tarkoittaa sitä, että viinit ovat samoja kuin täydessä, mutta niitä kaadetaan vain puolet normaalista määrästä. Tämän seurauksena myös hinta mukavasti puolittuu (62,5€/hlö). Oli mahtava huomata, kuinka ruoka ja juoma täydensivät toisiaan upealla tavalla. Jokaisen kannattaa joskus hieman panostaa ja kokeilla (puolikasta) viinipakettia, jotta voi itse huomata, miten ruoan ja viinin asianmukainen yhdistäminen luo parhaimmillaan orgastisen kokemuksen. Tässä tapauksessa kaksi viidestä viini-ruoka-yhdistelmästä oli taivaallisia ja loput kolmekin yksinkertaisesti erinomaisia.
Varsinaiset annokset olivat lyhyesti sanottuna loistavia – kuten voi odottaakin. Ne olivat makumaailmaltaan moniulotteisia ja ulkonäöltään upeita. Alkuun tuli neljä keittiöntervehdystä ja amusea, minkä jälkeen alkoi varsinainen illallinen. Ennen pääruokaa tuli suuta puhdistava väliannos. Kritiikin kapea kärki osuu annosten kokoon. Ne olivat mielestäni hieman pienempiä kuin esimerkiksi yhdellä tähdellä noteeratussa Olossa. Klassista mäkkärireissua Dompan jälkeen ei kuitenkaan tarvinnut tehdä.
Chez Dominique on Suomen ainoa kahden Michelin-tähden ravintola. Yhden tähden paikkoja on neljä. Olen käynyt kolmessa yhden tähden paikassa ja täytyy sanoa, että vaikka Dompan illallinen oli mahtava kokemus kaikin puolin, niin en löydä sitä ratkaisevaa tekijää, joka erottaa sen yhden tähden paikoista. Hinta-laatusuhde on näissä eksklusiivisissa paikoissa aina ongelma. Onko mikään ruoka oikeasti niin hyvää, että siitä maksaa yli sata euroa? Sanoisin, että ei. Hinta-laatusuhde ei siis ole oikea asteikko tällaisille huippupaikoille. Niitä mitataan muilla mittareilla, kuten kokemuksen ainutkertaisuudella.
Loistavaa ruokaa pietetillä valmistettuna. Sali on kaunis ja tarjoilu pelasi huomaamattomana kellon tarkkuudella. Ajoittain ehkä liiankin täydellisen tuntuista, mutta onko se pelkästään huono asia? Ehkä hieman enemmän olisin kaivannut jotain lämpöä, mutta erinomainen setti kuitenkin.
CityDealilla testaamaan CD illallisella lounaskeikan jälkeen. Olen monesti miettinyt ravintoloiden suhdetta tällaisiin alennuskuponkihommeleihin. Voisi kuvitella, että tämän tyyppinen sisäänheittotarjous on olemassa juuri siksi, että saadaan uusia naamoja houkuteltua paikalle ja toivotaan että kokemus oli niin hyvä että he palaavat omilla rahoillaan. Useamman kerran olen joutunut toteamaan kuponkiaterian jälkeen, että normaalihinnalla en kyseistä ateriaa nauttisi.
Niinhän se kävi sitten CD:ssäkin. Aiempi lounaskokemus oli mielettömän hyvä ja siksi odotukset korkealla myös illallista ajatellen. Vastaanotto oli suhteellisen lämmin, mutta jotenkin tuli sellainen viba että osaa henkilökunnasta jurppi diilin mukanaan tuoma karvalakkikansa, noin karrikoiden. Pääosin saamamme palvelu oli ystävällistä ja toimivaa, huumoriakin oli kehissä mikä ei todellakaan haittaa mutta eräillä ei selkeästi ollut hyvä päivänsä asiakkaiden suhteen. Emme kuitenkaan kokeneet tätä häiritseväksi, lähinnä nauratti.
Ensimmäiset amuset olivat oikein hyviä ja antoivat odottaa hyvää jatkoa, pöytään saapunut ensimmäinen varsinainen annos kuitenkin meni aivan metsään. Kasviksia erilaisissa olomuodoissa, kauniisti ja kekseliäästi aseteltuna mutta valitettavasti maku oli jäänyt jonnekin matkan varrelle. Ei nimittäin oikeasti maistunut yhtään millekään. Ei näin. Tämän tason ravintolassa ei pitäisi tuollaisia huteja päästä joukkoon. Muut ruokalajit olivat hyviä (tosin iänikuinen hanhenmaksa kyllästyttää) ja osa erinomaisia eli täysin suohon ei pääse haukkumaan.
Suurin ongelma mielestäni oli se, että kun menee kahden michelin-tähden ravintolaan sitä odottaa tietynlaista wow - efektiä. Aina ei tarvitse tajuntaa räjäyttää, mutta se jokin viimeinen silaus pitäisi olla eikä sitä tällä visiitillä nähty. Viineissä ei ollut moittimista ja joukosta löytyi todellisia helmiäkin, mutta viinipaketin hinta oli loppujen lopuksi aika holtiton. Hintaanhan tässä loppujen lopuksi tullaan. Jos ravintolakäynti maksaa näinkin paljon, niin sillä rahalla sietää odottaa jo jotain erityistä. Mutta oliko kyseessä se, että CityDeal - tarjouksella ei saanut parasta mitä ravintolalla on tarjota? Ja jos näin, niin tämä ei todellakaan houkuttele menemään täydellä hinnalla paikalle. Taisi olla viimeinen visiitti, jollei joku nyt sitten halua välttämäti tarjota illallista :D Tai no, lounaalle voisin edelleen poiketa.
Pöytää sähköpostilla varatessani ilmoitin käyttäväni lahjakorttia. Minut ohjattiin suoraan Citydealin lahjakortin omistaville tarkoitetuille varaussivuille. Varauslista näytti lauantaiden osalta loppuun myydyltä. Ilmoitin lahjakorttini olevan ihan oikea ravintolasta ostettu lahjakortti, jonka jälkeen pöytävaraus onnistui n. kahden kuukauden päähän.
Ennen kuuden ruokalajn yllätysmenun virallista alkua ja ruokien välissäkin pöytään tuotiin useita pieniä annoksia kokin tervehdyksiä. Menuun kuului siten siis noin 15 ruokalajia.
125 € menuun kuuluvista kuudesta eri viinilasillisesta tuntui alkuun kovalta hinnalta, mutta jälkeenpäin ajatellen kannatti. Ilman viinejä elämys olisi jäänyt vajavaiseksi. Huomattakoon että viinejen lisäksi veloitetaan vielä erikseen vedestä 9€.
Aikaa illallisella meni lähes neljä tuntia.
Alkuun palvelua oli erittäin nopeaa, mutta loppua kohti hidastui. Jälkiruokia jouduimme jo hieman odottelmaan.
Palvelu oli sellaista kuin **ravintolalta odottaakin.
Ruokien arvostelun jätän asiaa paremmin tunteville.
Valitettavaa, että niin kauniista annoksist apuuttuivat makuelämykset lähes kokonaan. Ei se liika kikkailu auta....Rakka-aineet toki olivat tuoreita ja moitteettomia, mutta ei kalan maku tullut esille, kun suolakin puuttui ja tummatillikastike oli outo samoin kuin kampasimpukka ( upea raaka-aine) menetti makunsa siinä kalan päälle venytettynä kalvona. Ja alkuruoka; härän sydän; ei mitään makua ja outo koostumus. Jälkiruoka oli ainoa, jossa koki makuelämyksiä LOunas 9.3.2012.
Vein poikaystäväni viettämään syntymäpäiväillallista Chez Dominiqueen. Hän yllättyi todella kun ravintolaksi paljastui tämä Suomen parhaisiin lukeutuva ja kahdella Michelin tähdellä palkittu ravintola. Odotukset olivat tietenkin suuret. Teimme taustatutkimusta sen verran että osasimme odottaa sommelierin viinisuositusten olevan kokeilemisen arvoisia ja ruualle räätälöityä. Otimme siis viinimenuut ruuan seuraksi. Moni viini olikin itsekseen aika tylsä, mutta annoksen kanssa niin viinin kuin ruuankin maut kruunautuivat. Alkuun lisäksi lasillinen Italialaista erinomaista kuohuvaa ja loppuun kahvit. Istuimme ravintolassa yhteensä noin 4 tuntia, vaikka meillä oli Citydealin 6 ruokalajin lahjakortti, laskimme saaneemme yhteensä kaikkineen 16 ruokalajia. Palvelu oli erittäin nopeaa ja salissa työskenteli noin 7 ihmistä, joista jokainen vuorollaan kävi tuomassa meille ruokaa tai juomaa tai leipää tai tekemässä jotain muuta. Tarjoilijat eivät ehkä mielellään lörpötelleet mitään ylimääräistä asiakkailleen. Kiitos Chez Dominiquelle ainutlaatuisesta illasta.
Me kävimme monien muiden tapaan testaamassa Citydealin tarjouksen, kuuden ruokalajin yllätysmenun kahdelle. Odotukset olivat korkealla ja huomioiva, ystävällinen palvelu alkoi heti ovelta.
Meitä ei kohdeltu laisinkaan nyreästi, vaikka olimmekin tällaisia halpamatkustajia. Palvelu säilyi erinomaisena koko aterian läpi, joskin tämän tasoisessa ravintolassa kiinnittää huomiota, jos tarjoilija ei esittele tuomaansa leipää tai unohtaa kertoa, miten tarjolla oleva ruokalaji tulee syödä. (Neuvoimme viereisessä pöydässä istuvia, kun tarjoilija unohti kertoa tämän ruokalajin syömiseen liittyvän seikan).
Ruoka oli kauttaaltaan erinmaisen hyvää, joskin hitusen yllätyksetöntä: klassisia yhdistelmiä käytettiin hyväksi (esimerkiksi ankanmaksa ja päärynä) ja sen suurempaa uutta oivallusta ei annoksissa juuri näkynyt. Kampasimpukka, kalmari ja vauvamustekala olivat erinomainen annos, parasta syömääni ehdottomasti. Kiitosta sai myös kyyhky lisukkeineen. Kiitosta myös erikoisruokavalion huomioimisesta. Kuusi ruokaa oli aivan tarpeeksi raavaallee miehelle ja pienikokoiselle naiselle.
Sommelierin valitsemat viinit viehättivät ja sopivat hienosti annoksiin. Myös omat toiveet viineistä otettiin huomioon, itse sain valkoviinejä seuralaisen juodessa myös punaviiniä.
Erinomainen kokemus, mutta silti itse viehätyn enemmän vaikkapa Luomon kokeilevammasta otteesta, täällä makuparit olivat perinteisempiä ja toki onnistuneita. CD:llä on paikkansa sydämessäni ja seuraavalla kerralla haluan kokeilla täyden menun...
Kävimme Chez Dominiquessa syömässsä CityDealin 6 ruokalajin yllätysmenun. Dealin ostamisen jälkeen lueskelin täältä muiden kävijöiden usein negatiivisia kommentteja, ja aloin jo epäröidä hankinnan järkevyyttä, mutta päätin kuitenkin mennä avoimin mielin. Ja olimme kyllä erittäin tyytyväisiä iltaan. Monissa kommenteissa moitittu palvelu oli omasta mielestäni välitöntä ja erittäin asiallista, vaikka seurueestamme varmasti huomasi, että olimme tulleet ihmettelämään paikan meinikiä edullisen diilin vuoksi, ja viinienkin suhteen olimme melko säästäväisiä. Ainoa moite oli oikestaaan se, että lukuisia keittiön ylläreitä tuli niin tiuhaan tahtiin, että millään ei pystynyt muistamaan, että mitä mikäkin oli. Pääruuaksi söimme härän marmorifilettä, mutta parhaimmat arviot seurueeltamme sai kuitenkin täydellisen mehukas turska. Mielestäni diili loistava mahdollisuus päästä nauttimaan maailmanluokan illallisesta kohtuullisella kustannuksella!
Ennen varsinaista alkuruokaa tarjottiin kolme pientä palaa, jotka olivat mini-tartar hyvin ohuessa taikinakuoressa, "croque madame" ja pieni "jäätelötuutti", jossa graavikalaa ja jotain sitruksista tahnaa, ehkä smetanaa. Viimeinen oli erittäin herkullista, muitakin söisin vaikka koko ateriaksi, jos voisin. Toisessa pre-alkuruoassa oli pinaatilla maustettua parsakeittoa (tai toisinpäin, ja kylmää), kinkkuspagettia, parsaa ja jotain jäätelön tyyppistä. Taas pakko sanoa, että hyvää oli. Varsinainen alkuruoka korjasi potin: grillattua mustekalaa, quenelle henkistä turskaa (?), langustiinia, friteerattu minimustekala, jotain rapua ja täydellinen kampasimpukka sekä kastikkeita ja kaviaaria. Kaviaarista sen verran, että eri mätejä maisteltuani sanoisin muikunmädin voittavan myös kaviaarin 10-0. Onneksi meillä on diileri.
Pääruoaksi tarjottiin grillattua nautaa, kateenkorvaa (maiston ekaa kertaa, pidin!), juureksia, ihan mustaa tryffelisoosia ja soijakastiketta. Maut olivat mielestäni hyviä, mutta pihvi oli aavistuksen sitkeää, eikä ollut niin hienostunutta kuin alkuruoka.
Ennen varsinaista jälkiruokaa saimme pienet tötteröt vuohenjuusto-rahkajäätelöä, joka oli täyteläistä, mutta raikasta. Jälkiruoka perustui raparperiin ja oli perushyvää settiä.
Ruokien kanssa tarjotut viinit olivat perushyviä, ei mitään tajuntaa räjäyttäviä yhdistelmiä. Samoin leivät. Jälkkärin jälkeen tilattiin vielä espressoa, ja minulle "jotain viiniä", joka oli sitten erinomaista saksalaista rieslingiä. Jäännössokeria oli 20 g/l, mutta viini oli enemmän hapokasta kuin makeaa -erittäin hyvää! Sokeriöverit varmistettiin kuitenkin viinin sijaan tarjoamalla suklaata, marmelaadia, macaronsia, eri makuisia vaahtokarkkeja ja pikkupallot suklaalla kuorrutettuja jäätelöitä, huh!
Palvelusta sanoisin, että verrattuna ainoaan toiseen Michelin-kokemukseeni Postresista, oli tarjoilijoita enemmän ja he olivat ehkä hieman asiallisempia olematta kuitenkaan kylmiä. Sommelier myös kertoi lopussa enemmän viineistä, mitä arvostimme. Vessassa (oli muuten tyylikäs niin kuin odottaa saattaa) käydessä tarjoilija kävi viikkaamassa lautasliinan, heh. Lisäksi murut kaavittiin useaan otteeseen omituisella kaapimella. Tarjoilija myös auttoi lähtiessä takin päälle ja odotteli toisen takin kanssa niin kauan kunnes seuralainen saapui vessasta.
Kaiken kaikkiaan sanoisin, etten tämän aterian perusteella ihan ymmärrä, mistä toinen tähti saadaan, kun vertaan aikaisempaan kokemukseen Postresista. Eroa oli siinä, ettei takkeja tarvinnut laittaa itse naulakkoon, ja se lautasliinojen viikkaus.
Jos vain viitsin investoida, niin menen syömään isomman paketin tulevaisuudessa. Ehkä sitten myös viineissä tulisi helmiä esiin.
Loppulasku oli siis alkudrinkeistä, vedestä (10 e per henkilö) ja kahvista ja viinistä päälle 90 e. Muuten ihan ok, mutta 10 euroa kuplattomasta vesijohto(?)vedestä ja 10 euroa tuplaespressosta nikotuttaa ihan periaatetasolla.
Lopputuomio: Suosittelisin pelkästään kokemuksena, jos on hyvän ruuan ystävä.