Hilton Helsinki Kalastajatorppa

Auringonlasku pelasti illan. Piipahdimme ex tempore -iltapalaselle terassille eli Meritorpan puolelle. Lueskelimme listaa varsin edullista samppanjaa siemaillen, ja päädyimme molemmat kauden kasvisruokaan eli kantarelli-mascarponerisottoon. Ruoka saapui varsin kohtuullisessa ajassa ja oli kelpo esitys, lisäksi kaunis kuin mikä.

Tarjoilijalla sen sijaan oli hiukan vaikeuksia pysyä tahdissa mukana, terassi oli kyllä täynnäkin. Kohtelias ja ystävällinen tämä nuori neiti oli, mutta tuotetuntemus oli aika heikkoa. Kokemus kipusi kuitenkin kirkkaasti plussan puolelle mahtavan merinäköala-auringonlaskun ja samppanjan myötä!

Hotelliravintola upealla maisemalla ja kauniilla annoksilla.

Perustyylikäs ravintolassa oli tarjoilijat olivat erittäin ystävällisiä ja kansainvälisiä. Ravintolasali oli hyvin avoin ja suurimmaksi osaksi tyhjä, vaikka kyseinen aika tulisi olla ravintoloiden huippuaikaa. Koko seurueemme valitsi Chef's menun eli menu Laajalahden.

Alkuruokana oli lämminsavulohta, luomu-uppomuna ja parsaa. Grillattu vihreä parsa oli ison salaatin seassa, jonka päällä oli isohko pala lohta. Uppomuna oli puolestaan jähmeän hollandaise-kastikkeen päällä ja lautasella oli myös balsamicosiirappia koristeena. Lohi oli valmistettu hyvin - rakenne ja maku olivat erinomaisia. Parsa valitettavasti katosi salaatin sekaan makumaailmaltaan. Uppomunat olivat seurueella hyvin eri tasoisesti kypsytettyjä - yksi täydellinen, kaksi vielä valuvaa, yksi ylikypsä ja yksi raakaa valkuaista sisältävä. Hollandaisekastike leikkasi hiukan valuvan keltuaisen kanssa, mutta maistui ihan hyvältä. Annos oli kuitenkin todella tuhti alkuruoaksi.

Pääruokavaihtoehtoina oli chateaubriand, paahdettua pippuria ja mustajuurta tai päivän saalis, kukkakaalia, vaniljaa ja vermuttikastiketta. Lihan valinneet kehuivat kypsyyttä ja makua erinomaiseksi. Annos oli myös tukeva. Päivän saalis osoittautui paistetuksi siiaksi, joka oli paistoltaan erinomainen. Vaniljainen kermakastike toimi kalan kanssa hyvin, mutta kukkakaalta emme löytäneet annoksesta - jollei sitä oltu piilotettu vaniljan ja kerman kanssa samaan massaan. Pinaatista, sipuleista ja fenkolista tehty lisäke oli rapeaa ja maukasta.

Suurimman suosion taisi kuitenkin saada crème brûlée ja tuoreiden mansikoiden kera. Paksun kermaisenjälkiruoan ainoa miinus oli annoksen pohjalle keräytyneet vaniljansiemenet. Toisin kuin muut annokset, jälkiruoka oli sopivan pieni ja täyteläinen.

Kokemus oli ravintolan puolelta positiivinen. Annokset olivat tukevia, mutta maultaan raikkaita ja nautinnollisia. Ainoat merkittävät miinukset ovat näkymä parkkipaikalle toiselta puolelta ravintolasalia ja huono viinilista.