Juttutupa

Vahvasti punainen, vahvasti perinteinen.
Demarikivijalka ei ole uudistanut sisustustaan sitten Väinö Tannerin aikojen, miksipä niin tekisikään. Tunnelma on aito, palvelupuolella näyttää, että olisi siirtymää nuorempaan työvoimaan.

Ruokailu on mahdollista myös juhlakansan keskellä, joka luo oman tunnelmansa. Juttutuvan puolinen seiniin pinttynyt röökinhaju houkuttaa fiilistelijät pois Marco Polon puolen fiinimmästä ympäristöstä. Kovilla pakkasilla saa varautua myös siihen, että koko jättimäinen tila ei ole normaaleissa sisätilalämmöissä. Sekin on osa tunnelmaa.

Ruokalista keskittyy kotimaisiin peruspöperöihin lohikeitto- ja maksakastikelinjalla, karaten tyylikkäästi salaatteihin ja pizzoihin. Pizzaosastolla Juttis oli aikaisemmin alueen parhaita, joskin tietenkin muutaman dollarin kalliimpi kuin ulkomaalaisvetoiset ystävänsä. Nyttemmin pizzassakin on heikentynyt meininki. Puhumattakaan kaikesta muusta. Roskakolmion laadun heikentyminen on aiheuttanut jo eat.fi-profiilien sulkemista, vaikka oikea teko olisi sulkea itse keittiöt. Edelliskerran hamppari (siis myös pihvi) tuotiin ensin pöytään aivan kylmänä. Tarjoilija alkoi inttää vastaan, sanoen "se tuotiin suoraan tiskistä". Uusi annos tuodaan, se on nautittavassa lämpötilassa, mutta einesmoskaa. Erityistoiveet ovat matkalla jo unohtuneet.

Todellakin. Jos tätä kirjoitelmaa tehtäisiin vuonna 2009, olisi tähdet paremmassa jonossa. Valitettavasti, viimeisinä aikoina Juttutuvan ruuan laatuvaihtelut ovat aiheuttaneet supinaa isommissakin piireissä. Aikaisemmin poikkeuksetta tyytyväisenä lähtenyt asiakas on pettynyt pariin otteeseen. Kiireaikoina annoksien odottaminen on venynyt turhan pitkäksi - etenkin jos kiireen määrästä ei ole informoitu tilatessa.

Porvarit könyää tänne vaan, kun tahtoo vaeltaa tavallisen kansan pariin valeasussa… tai jos asuu säästöpankin rannassa. Oikeastaan mutkaton ja helppo sekä vähän ajastaan jäljessä oleva paikka mistä kuka vain voi itsensä löytää. Minä ainakin. Salin ollessa täynnä viihtyisäkin paikka ja meininki on lunkia. Tädit ja nuorempi väki istuu tuvassa sovussa.

Viime visiitillä tarjoilu toimivaa ja ajassaan, vaikka sali himppua vaille täynnä. Laskut ja juomat splitattiin nuin vaan ja hyvin yksillä juomilla pärjättiin.

Lista kattaa lähes koko maapallon jää- ja välimereltä uuteen maailmaankin. Jokaiselle jotain. Ruoka ei mitenkään järisyttänyt erinomaisuudellaan. Tällä kertaa luvassa välimallin meininkiä välimallin jätkälle. Pizzoissa reilut määrät fylliä vaan kaus jää sija parhaiden pitsojen kisassa. Black Angus härkäpurilaisen pihviä ei kyllä moiseksi jaloksi eläimeksi tuntenut. Ohueksi tikiksi prässätty kuivakka ja varmasti kypsä pihvi ei tee kunniaa paikalle. Tuplapihvin hinta melkein törkeä laatuun nähden.

Silti mikäpä paikassa muka on vikana? Rentoa menoa ja yksinkertaista ruokaa yksinkertaisille ihmisille. Oikeassa mielentilassa sisään niin vialla ei ole siis mikään. Fiininpää haluavat hakeutuvat varmasti muualle ja samalla hinnalla sen myös saavat.