KarlJohan

Tunnelmallinen ravintola, jossa erinomainen ruoka!

Laadukkaampi pikku ravintola. Erittäin hyvää Vorschmackia.

Ehkä jotenkin hieman avoin ruokailutila. Kuitenkin positiivinen kokemus.

Yrjönkadulla majaileva KarlJohan on keskellä kaupunkia, mutta silti jollain tavalla syrjässä. Tätä korostaa vielä se, että ravintola ei tunnu mainostavan itseään – tai ainakaan omaan silmään ei ole esittelyjä osunut. Eipä se tunnu häiritsevän; paikka on puolenpäivän aikaan täynnä lounastajia.

Ravintola ei koreile nettisivuillaan ja sieltä on turha hakea tietoa viikon, tai edes päivän, lounasvalikoimasta. Paikan päälle täytyy mennä siis katsomaan ja kokeilemaan. Miljöö ravintolassa on rauhallinen ja neutraali. Pöydät ovat ahtaasti pienessä tilassa. Ruuhkaa syntyy maksutiskille ja salaattikipoille. Nurkkapöydän perimmäiselle paikalle on vaikea tasapainoilla.

Lounaslista paljastuu laajaksi. Ravintolan juttu on selvästi tarjota laadukasta, jopa rohkeaa, kotiruokaa, joka ei turhaan kikkaile. Perusmaut kunniaan tuntuu kaikuvan seinistä. Valitsen ennakkoluulottomasti tirripaistin, jota myös läskisoosiksi seinällä haukutaan. Tiskillä saan kehuja loistavasta valinnasta. Seuralaiseni valitsevat lihamurekkeen ja katkarapupastan. Annokset tuodaan pöytään, mutta sitä ennen kokeilemme hyvin vaatimatonta salaattipöytää. Parasta osaa edustivat maukas leipä ja herkullinen salaattikastike. Varsinainen ruoka sen sijaan on erinomaista. Annos koostui lihasta, jota on tarpeeksi, valitsemastani perunamuusista sekä punajuuresta ja suolakurkusta. Toimiva ja maistuva kokonaisuus. Seuralaiseni pitivät myös ruoistaan, mutta samanlaisiin kehuihin ei heidän kohdallaan ylletty.

Tirripaisti kuuluu lounasruokien hintaluokan ylimpään segmenttiin 14 euron hinnallaan. Lihamurekkeen sai lounarin hinnalla, katkarapupastan 13 eurolla. Laadukkaasta ja eksoottisesta kotiruoasta täytyy siis olla valmis maksamaan, ja tämän kokeilun perusteella minä olen. Seuraavaksi sisäelimiä kiitos.

Mukava kortteliravintola, jossa sekä lounas että illallinen ovat hinta-laatusuhteeltaan huippuluokkaa. Harvinainen kokonaisuus kaikin puolin sijainnillaan. Suosittelen!

KarlJohan lyö 1 x Michelin paikat. Alkusalaatti tuoreilla kauden vihanneksilla ja tapenade tahnaa leivän kera maittava aloitus. Pippuripihvi, kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja herkullisia grillattuja valkosipulinkynsiä, jotka sulivat suussa. Loppuun pannacottaa, mansikkajäätelöä ja tuoreita marjoja kukkien kera. Tämän paremmaksi ei illallinen muutu.

Hyvä palvelu ja maukkaat ruuat. On tullut käytyä useita kertoja ja ikinä ei ole tarvinnut pettyä.

Lounaaksi löytyy 9,30 eurolla hyvä valikoima paikan omalla tyylillä tehtyä maukasta kotiruokaa – kuten hernekeittoa, lihamureketta tai kaalikääryleitä. 13-19 eurolla saa tuhdimpia liharuokia, herkullista kalaa tai taidokkaita sisäelinruokia kuten maistamani supermureat karitsan munuaiset.

Ilmeisesti alkuillasta tarjoillaan lounaan jämiä.

Ravintola oli tyhjä astuessamme sisään noin 20 minuuttia illallistarjoilun alettua - siis klo 17.20. Otimme aperitiiviksi kuohuviiniä, skippasimme alkuruoat ja tilasimme suoraan pääruoat: minulle paistettua ankanrintaa ja vaimolle paistettua siikaa.

Tarjoilija ja palvelu oli hyvää ja asiantuntevaa, ja ruoat saapuivat juuri sopivasti skumppalasin tyhjennyttyä.

Ankanrinta oli kumimaista, sitkeää ja haaleaa, eikä sitä onnistunut leikkaamaan pienemmiksi paloiksi annetulla veitsellä. Lautasella oli enemmän lisäkettä (haudutettua punakaalia) kuin ankkaa, mutta onneksi se oli sentään hyvän makuista. Kasvis-/juures-lisäkkeitä (puolikas (!) ruusukaali, palat kukka- ja parsakaalia, ja yksi pariisinperunan kokoinen porkkanapallo) oli todella vähän, mutta ne olivat hyviä. Vaimolle tosin oli sattunut lievästi sanottuna raa'at versiot niistäkin.

Kala oli hieman ylikypsää, ja maultaan laimeaa ja tunkkaista, ja ainoa lämmin komponentti kummallakaan lautasella oli kalan alle jemmatut kermamuhennetut juurekset, jotka olivat hyviä.

Jälkkäriksi otin kardemummajäätelöä ja omenapiirakkaa, jossa jäätelö pysyi jäätelön muodossa noin kaksi sekuntia, eikä maistunut miltään muulta kuin kardemummalta, ja peitti kaikki muut maut alleen. "Omenapiirakka" oli taikinaklönttiin sullottuja puoliraakoja omenasuikaleita.

Toivon, että meille sattui vain todella huono tuuri (ja keittiölle huono päivä), koska sijainnin, hintojen ja palvelun osalta suosittelisin tuota kyllä, mutta itse en taida sinne toiste astua, stadissa riittää koluttavia mestoja.