Find Finnish restaurants online! See what's open right now on our interactive map – zoom in on where you are, then filter what you see by category, price, and reviews.
Voi mikä pettymys! Viiden ruokalajin menusta vain yksi annos oli erinomainen, ja kaksi oli suorastaan tylsiä, hämmentävän mauttomia... Keittiön tervehdyksiä tuli tasan yksi, joka sekään ei hurmannut. Menu maksoi noin 70 euroa (en muista nyt ihan tarkkaa hintaa) ja kun vertaan tuota kokemusta esimerkiksi melko tarkkaan saman hintaiseen Olon viiden ruokalajin menuun (neljällä keittiön tervehdyksellä), niin kyllä ollaan aika lailla eri maailmoissa... En tiedä oliko keittiöllä vain todella huono ilta (tällä hintatasolla ei näin huonoja iltoja saisi olla) vai onko yksinkertaisesti niin, että paikka enää vain ratsastaa vanhalla maineellaan? Palvelu oli ok ja miljööhän on omalla tavallaan ihan symppis. Tämän kokemuksen perusteella ei kyllä ikinä enää toista kertaa tänne.
Vuonna 1966 perustettu ravintola Lyon tarjosi ravintolaelämyksen parhaasta päästä. Söimme City Deal-yllätysmenun à la parisienne, joka sisälsi alkuun Pariisin hallien sipulikeittoa, pääruokana Karitsan paahtopaistia ja navariinia sekä pont-neuf-perunaa ja jälkiruokana tuorejuustopaahtovanukkaan litsisorbetin kera. Jokainen ruokalaji oli huolella valmistettu kokonaisuus ja maultaan erinomainen. Ravintolan leipä oli todella maukasta, itse ihastuin erityisesti ruisvehnäpatonkiin. Tässä menussa ei kerta kaikkiaan ollut heikoa lenkkiä, kaikki oli erittäin hyvää. Jälkiruoka onnistui jopa vielä ylittämään edeltävät annokset kruunaten koko aterian. Lyon ylitti odotukset. Aterialle suositellut viinit asettuivat kauniisti sopusointuun ruokien kanssa.
Ravintola on tilana tyylikkään klassinen. Taustalla soi vaimeana rauhallinen ranskalainen musiikki. Pöydät ovat riittävän etäällä toisistaan, täällä voi myös jutella rauhassa.
Palvelu on osaavan huomaavaista ja ystävällistä, kaikki toimi erinomaisesti.
Ihana kokemus!
Ranskalainen häivähdys. CityDeal-tarjousta nauttien hinta-laatusuhde ok, muuten tästä kolmen ruokalajin setistä normihinta 55e olisi ollut ryöstö: Keittiön tervehdyksen jälkeen alkupalaksi sipulikeittoa, joka oli maukasta, mutta kaipasi suolaa.
(Miksi muuten läheskään kaikissa ravintoloissa ei enää ole pöydässä valmiiksi salt 'n pepaa? hygieniasyistäkö?)
Pääruoaksi oli karitsan paahtopaistia lammaspataa, pont neuf -pottuja sekä syksyn sieniä. Hyvää, mutta suolaa taas hieman puuttui ja snadisti villasukkaa huokui - muutaman palan jouduinkin siirtämään raavaiden miesten lautasille, jotka eivät mokomasta hetkahda.
Päivän paras oli jälkkärinä toiminut tuorejuustopaahtovanukas - mon dieu! Ohessa ollut litsisorbet oli makuuni liian makia ja parfyyminen = turha.
Palvelu oli moitteetonta ja miljöö myös miellyttävä. Talon leivät myös herkullisia.
Vastaanotto & pöytäänohjaus miellyttävän rauhallinen kokemus kuten palvelu muutoinkin.
Keittiön tervehdys maukas pieni piperrys ja talon patonki erinomaista.
Alkupala asettelultaan kohtalainen, sisältö ilman makuihin täysin ristiriitaista balsamico&salaattia erinomainen - sinänsä hyvän raikkaan salaatin kera annos kovin ryhditön eriparisuudessaan.
Pääruoka Tournedos oli paistettu täydellisesti, madeirakastike oli erinomaista (sitä oli hivenen niukasti) mutta ohessa tarjottu lämmin lisäkeperuna purjolla olisi lihapullien/murekkeen kanssa ollut loistoveto - tässä se latisti kokonaisuuden.
Partnerin syömä kalamenu esitti aiemminkin kuvatun kaaren - tervehdyksen jälkeen ollaan korkealla ja loppua kohti tullaan alas, taso on ailahtelevaa tai laskevaa menun edetessä.. jokaisessa annoksessa on jotain hyvää tai parempaa mutta kokonaisuutta ei olla viety samalla tasolla loppuun. Esimerkkinä, on noloa että pääruoan lämpimänä lisäkkeenä tarjottu risotto on selkeästi annoksen paras osa - mitä sille ahvenelle oli tapahtunut? ONNEKSI jälkiruoka jätti hyvän mielen.
Syömistämme kuudesta erilaisesta annoksesta vain Crémé Brulee karviaissorbetteineen oli ehjä kokonaisuus, tyylikäs, ryhdikäs ja vielä erinomaisen makuinen. Kaikista muista annoksista olisi pitänyt laskua maksaessa tinkiä - joistain enemmän ja toisista vähemmän.
ps. kokolattiamatto 2000 - luvulla ?? Allergisille ei voi suositella.
Fiiniä mutta rentoa. Söimme seuralaiseni kanssa kahdeksan ruokalajin yllätysmenut viineineen - viiniä kaadettiin muuten suorastaan suhteettoman runsaalla kädellä annosten kokoon nähden, mikä ei kuitenkaan varsinaisesti haitannut meitä. Keittiön tervehdys mukaanlukien ruokalajeja oli siis yhdeksän. Annokset eivät määrästään huolimatta olleet aivan pieniä, joten vatsat kyllä täyttyivät liikaakin neljän tunnin ruokailun aikana. Yllätysmenu oli koostettu à la carte -listalta ja muista menuista, mutta olisi ollut mukavaa, jos siinä olisi ollut jotain kokonaan muiden listojen ulkopuolelta.
En ole ranskalaisen ruoan asiantuntija, ja hyvän aterian jälkeenkin jäi tunne, että se ei ehkä kuitenkaan ole tyylillisesti (hieman raskasta, pikkuisen maalaismaista) aivan oma suosikkini. Alkupalat - tiikerirapua ja lohicheviche, parsakeitto, valkoista parsaa hollandaise - olivat aterian parhaimmistoa, ja nostivat odotukset todella korkealle. Niiden kanssa tarjoilluista talon leivistä focaccia oli kuivaa, mutta mustaleipä veden kielelle nostattavaa. Pääruoat - Bressen kanaa, hauki-hummerimureketta - olivat kuivahkoja ja kokemuksena vaatimattomampia. Välissä tarjoiltu yksinkertainen litsiluumusorbetti oli eksoottista ja teki vaikutuksen. Juustot eivät olleet omaan makuuni, ja suklaafondant tuntui kovin tavanomaiselta lopetukselta. Eri ruokalajien välinen odotusaika oli juuri sopiva, mutta vähän harmillista, että kokonaisuuden intensiteetti laski loppua kohti. Kaikki viinit istuivat kauniisti ruokalajeilleen, ja erityisen mukavaa oli saada maistaa viehättävää erikoisuutta - valkoista pinot noiria.
Meitä palveli erittäin ystävällisesti ravintolan omistajatar, jonka huomaavaisuudessa ei ollut moitteen sijaa. Oven vierestä ikkunattomalta umpiseinänpätkältä saamamme pöytä ei ollut ravintolan parhaimmistoa, mikä ehkä hieman ihmetytti, kun ravintolassa oli kuitenkin runsaasti tilaa. Sisustus on hyvin yksinkertainen, bistromainen - toki kuin Pariisista, mutta ehkä vähän ristiriidassa oletetun tavoitellun tason kanssa.
Pienistä petraamisen paikoista huolimatta poistuimme tyytyväisinä. Kokemukseni perusteella kokeilisin ensi kerralla kasvismenua.
Söin kirjailija A. Dumas’in innoittaman Musketöörimenun suositusjuomineen. Sitä tarjoillaan huhtikuun loppuun. Olimme seurueinemme erittäin tyytyväisiä kokonaisuuteen. Ruoat olivat maittavia ja niille suositellut juomat täydensivät kokemusta.
Tervetuliaisjuomaksi kaadettiin lasilliset Taittingerin samppanjaa, niin kuin ranskalaisessa ravintolassa asiaa kuuluikin. Kokin tervehdyksenä tuotiin korvallisissa kupeissa hummerivaahtoa, jonka ihana tuoksu levisi saliin. Myöskään keiton maku ei tuottanut pettymystä ja kyllä samppanja hummerin kanssa yhteen sopii.
Varsinaisena alkuruokana saimme nauttia lajitelman erilaisia kylmiä lihoja: Jäniksenfileetä ja kaniininkoipea sekä Rosette-makkaraa, musketöörin kastikkeen kanssa. Juomana oli Pinot Gris 2008, Domaine Zind-Humbrecht.
Annoksen maut olivat mietoja mutta hienoja ja juoma tuki ruokaa erinomaisesti. Jo alkupalojen aikana tarjottiin Lyonin keittiön leipomaa leipää. Pienet sämpylät olivat sekä somia, että maukkaita.
Pääruoaksi tarjottiin haudutettua karitsan entrecôtea ja karitsankieltä
muhennettua valkokaalia ja Camarguen riisiä. Entrecôt oli valmistettu pitkään matalassa lämmössä hauduttamalla ja minulla oli epäilykseni valmistustavan suhteen. Lihan mureus ja mehevyys kuitenkin hautasivat ne nopeasti. Annokseen sisältyi aina kokonainen karitsankieli ja myös se oli herkullinen. Kieltä ei oltu kypsennetty yli, vaan siinä oli edelleen lihaisa rakenne. Camarguen punainen riisi herätti pöytäseurueessamme keskustelua, koska kokojyväriisin kuori teki lisäkkeen hammastuntumasta toisenlaisen kuin mitä kuoritussa riisissä on. Toki kuori antoi riisille myös paljon vahvemman ja syvemmän maun kuin mitä kuoritussa riisissä on. Lämminruoka oli kokonaisuudessaan mainio ja juomaksi valittu Aramis 2008, Pierre Laplace Vin de Pays des Côtes de Gascogne sopi myös sen makuihin. Jotkut pitivät pääruoka-annosta liian runsaana.
Nautimme samaa viiniä myös juustojen ja talon pähkinäleivän kanssa. Juustoina tarjottiin valkohome- ja sinihomejuustoa sekä viikunahilloketta. Annos oli mainio pieni pala.
Jälkiruokana oli ananas -Tarte Tatin, ananassorbet ja sen kanssa nautittiin JuranÇon 2006 Cuvée Marie-Kattalin Domaine de Souch. Tortun makeus ja sorbetin happamuus kävivät mukavaa dialogia. Viini sopi jälkiruokaan hyvin.
Lyon hoiti koko aterian jälleen ammattitaidolla ja täydestä ravintolasta huolimatta ruoka tarjoiltiin kohteliaasti ja ajallaan.
Hummeria, viiriäistä ja lakkakeittoa. Hyvä tasokas kokonaisuus, lisäksi vielä pieni keittiön tervehdys alkuun. Osaavaa palvelua kaikin puolin. Lämminhenkinen ja miellyttävä ravintola, jossa vierailen varmasti uudestaan syömässä pidemmänkin menun.
Hieno paikka, hyvässä ja pahassa.
Tilasimme valmiit menuut, jotka olivat hyviä kokonaisuuksia. Ruoka maistuu hyvältä ja hyvälaatuiselta, muttei tarjoa mitään unohtumattomia elämyksiä.
Vedestä veloitettiin (7,50) vaikka hanavesi olisi ollut meille enemmän mieliin!
Palvelu oli hyvää ja ystävällistä, mutta kaikesta huolimatta jäi sellainen olo että olimme eksyneet itseämme parempaan seuraan...
Vastaanotto saapuessamme oli ystävällinen. Tarjoilija oli ammattitaitoinen ja asiakkaan huomioonottava. Lämminhenkinen interiööri täydensi lämpimän asiakaspalvelun. Koska ulkona jylläsi talvi parhaimmillaan, aloitimme aterian normandialaisella totilla, joka saattoikin hyvin ranskalaisen keittiön tunnelmiin. Alkuruokaa odotellessamme saimme kokin tervehdyksen (purjotryffelikeitto). Alkuruoka (kurpitsarisotto, kurpitsavaahto) antoi odottaa hyvää suoritusta pääruoasta. Pääruoan paahdetut chapon syöttökukonrintapalat lepäsivät linssipedillä, jota täydensi violet-sinappikastike; maku aivan loistava. Jälkiruokana sitruunaruoho créme brûlée, litsiluumusorbetti, joka täydensi kokonaisuuden ja antoi hyvän loppusilauksen. Kokonaisuus oli yksi parhaimmista makukokemuksistamme.