Torni

Fantastinen ilta joka koostui täydellisesti tilanteen hermolla taiteilevan tarjoilijaherran ammattitaidosta, maukkaasta ruuasta ja tottakai mahtiseurasta! Tornissa ensimmäistä kertaa; pidin miljööstä, kompaktista ruokalistasta ja historian havinasta jota rakennus pitää sisällään. Menu chef oli herkullinen, lohta 45 C oli suussasulavaa kukkakaaleineen, kurpitsakeitto samettia, ja valitsemani pääruoka; ylikypsää possua, todella maukas, vaikka olikin ehkä ihan hivenen kuivaa. Välijuustona Mouhijärven herkkua ja lopuksi lakritsi creme brulee... ainoa joka ei saanut sukkia pyörimään jaloissa; liian imelää makuuni ja annos oli mahtipontisen menun päätteeksi liian iso, tosin sen kanssa saamani australialainen makea viini vei kielen mennessään! Illallisen jälkeen siirryimme American bariin drinkille, jossa ei sielläkään ammattitaito tai palvelualttius ollut kadoksissa! Iloinen yllätys!!

Aina pitänyt tännekin mennä Tornin maineen perässä, vaan tätä ennen jäänyt käymäti. Hyvällä paikalla, sopivan fiini ja kiva tunnelma pimeässä illassa.

Liian monta saman pöydän ääressä ja supistetulla listalle syömään. Harmi, sillä listalla vaikuttaisi olevan herkullisempiakin kokonaisuuksia maistetun Kristina Från Duvemåla-menun sijaan.

Alkuruokana silakka-silli-lohi-lautanen himpun mitäänsanomattomaksi jätti tämän nälkäisen. Päivän kalana olleen siian lisukkeita varsin monta ja kalan alla katkarapuja, pikku kalmaria sekä pinaattia. Kyljessä perunasylinteriä, kukkakaalipyrettä ja vielä mitä. Jälkiruokana ollutta kuivakkaa pähkinäkakkua ei tainnut kukaan pöydän ääressä kehua. Kakun kyljessä sorbetti ja iso nyrkillinen kinuskikastiketta. Menun parhaat osat olivat sitruunamarinoitu silakka yhtenä alkupalan osana ja pääruoan kastike.

Viime silaus tuntui puuttuvan jokaisesta annoksesta, että ylisanoihin repeäisin. Hinta kyllä edellyttäisi. Vieressä kommentoitiin kotona saavan parempaan, silti rehellisyyden nimissä todettakoon, että todella monen kodissa kuitenkaan ei.

Pikkujouluremua löytyy lähipöydistä ja tarjoilijaltakin. Aika meininkiä, jota ei vuoristoneuvokset ja varustamodirikat olisi varmaan katsellut. Menun osat muistettiin toisella esittelykerralla oikein, pääruoan raaka-aine samoin ja lisukkeissa mentiin ohi, mutta hauskaa oli. Ihan iloista meininkiä. Viinikyselyihin vastattiin, että ”näillä kahdella vaihtoehdolla, kun mennään niin on hänelle helpompaa.” Emme toki asiakkaina tahtoisi henkilökunnalle vaivaksi olla.

Silti ei muuta kuin mamman kanssa Tornin ravintolaan illalliselle. Alle Ateljee barin visiitti Helsingin yllä niin riittää kylänväelle kotona kerrottavaa. Tämän kertaisin visiitin perusteella en torniin heti uudestaan taida.