Pub & Pizzeria Sivukaide

Vaihdekaideraide.
Oi voi. Tätä paikkaa tuli nuoruudessa käytettyä pizzasyöttölänä sijaintinsa, ja ennen kaikkea hintansa, vuoksi. Aikana jolloin kulmapizzerioita ei vielä ihan joka nurkassa sijainnut, ruokki Sivuraide, tai –kaide, tai –vaihde nälkäisiä itähelsinkiläisiä massalla. Jättipizzasta muodostui käsite. Puhuttiin vain pizzojen halkaisijoista, niin kuin se jollain tasolla tärkeä mittari ruokaillessa olisi. Lautasen päältä pöydälle yltäneet lätyt eivät muilla mittareilla yltäneetkään yhtään mihinkään. Täytteitä ei ollut nimeksikään. Kuivaa, ohutta pohjaa senkin edestä. Kuulemma siellä aikoinaan vähän varastoja ja keittiöitä ratsattiinkin. Ja jotain löytyikin. Noh. Nimet vaihtuvat, liikkeitä tulee lisää, omistussuhteista en tiedä mitään.

Siinä missä Kurvin vastaava paikka on tajunnut asiakaskunnan vaatimukset, ja muuttanut päivän pizzansa hiukan pienemmäksi, mutta täytteiden ja maun suhteen korkealaatuisemmaksi, ei Itäkeskuksen Sivukaide ole tehnyt asialle mitään. Haimme ystävän kanssa mahdollisimman autenttista itäkeskuslaista pikaruokakokemusta. Tässä se on. Sillan alla. Vanhat markiisit. Ovissa ja ikkunoissa lukee kolmen eri ravintolan nimet. Terassi sijaitsee varjossa, ja on varmasti yksi epämiellyttävimmistä. Kännijengiä. Ruuhkainen autotie kahden metrin päässä. Toisella puolella rullaa metro. Öiset virtsaajat ovat jättäneet oman autenttisen reviirimerkintänsä. Päivän pizza ja litran tuoppi 11 euroa. Kuinka -95! Kuinka aitoa!

Palvelu on nopeaa ja kasvotonta. Rahat kädestä ja nopeasti pois silmistä. Päivän pizzoja on listalla viisi kappaletta, lisäksi pysyväistarjouksia. Normilistakin on kuuden, seitsemän euron paikkeilla. Ei paha.

Pizzat saapuvat parinkymmenen minuutin odotuksen jälkeen. Oma salami-paprika-oliivipizza on järkyttävää roskaa. Ohut pohja on kovaa, lisäksi täysin suolatonta ja mautonta. Kastiketta ei ole käytännössä laisin, sen mausta ei oikeastikaan voi sanoa mitään. Paprika maistuu vanhentuneelta nuhjulta, jopa hiukan epämiellyttäviltä. Olisi sitten suosiosta purkkipaprikaa. Mustat oliivit eivät ole koskaan olleet näin mitättömiä. Niitä on sentään kohtuullisen paljon. Salamimurska on perinteistä pizzeriakamaa, ainoa maukas osa pizzasta. Sitä ei vaan ole juurikaan pohjan päälle ripoteltu. Sekin mikä on, on kasoissa siellä täällä. Sama ongelma on juuston kanssa. En maista sitä. Olikohan sitä? Ystävän broileri-purjosipuli-feta oli lähes rikollinen. Pohja-, kastike- ja juusto-ongelmat olivat kanssani yhtenevät. Täytteiden määrä oli ihan okei. Kana oli pahaa, sen testasin itsekin. Purjosipuli näytti vastenmieliseltä, jopa kuolleelta. Kuulemma maku oli vanha. Feta hyväksyttiin jokseenkin, se ei vaikuttanutkaan kuolleelta. Paikassa ilmeisesti tiedetään ongelmat, pöydissä on iso ketsuppipurkki ja tukkupaketti oreganoa. En ole koskaan puskenut oreganoa näin paljon pizzan päälle.

Tuntuu, että päivän pizzoihin tungetaan tavarat, jotka seuraavaksi pilaantuvat. Valitettavasti tämä dumppaaminen taitaa tapahtua aina vähän liian myöhäisessä vaiheessa. Niin pilaantuneen oloinen oli tämän kerran setti.