Lohhari

O'Learys on ruualtaan täysin samanlainen kuin muutkin hampurilais-texmex-ketjut. Sekä Sellossa että Helsinki-Vantaalla toiminta on kuitenkin ollut poikkeuksellisen hidasta. Sellossa 9 hengen ruokailu kesti täydet kaksi tuntia (alkupala ja pääruoka, ei jälkiruokaa).

Tarjoilijat ovat ihan mukavia, mutta vaikuttavat kovasti ylityöllistetyiltä, joten heitä on vaikea saada kiinni. Keittiössä tilanne vaikuttaisi olevan vielä huonompi. Ruuat tulevat haaleina ja seisoneina, kypsyys on vähän mitä sattuu ja kuten todettu, aikaa kuluu älyttömän paljon.

Vaikuttaisi siltä, ettei omistaja ole valmis investoimaan riittävään henkilökuntaan ja siksi tulos on melko huono. Varsinkin juuri avatulla ravintolalla tämä vaikuttaa käsittämättömältä, sillä nythän sen maine luodaan.

Ragu on kaikin puolin hyvä ravintola, mutta erityisen innovatiivinen se ei ole. Ruoka oli laadukasta ja hyvin tehtyä, teknisesti annoksissa ei ollut mitään vikaa. Viiden ruokalajin yllätysmenusta olisi kuitenkin toivonut enemmän yllätyksiä. Jokainen ruokalaji oli turvallinen eikä poikennut juurikaan muualla saadusta. Erilaisuutta on haettu mm. tarjoilemalla ruokalaji lasisesta säilykepurkista, mutta tarjoilija ei ainakaan maininnut, että säilömistä oltaisiin todellisuudessa käytetty ruuan valmistamisessa, joten vaikutelma on hieman väkinäinen. Mieleen tuli hiljattain näkemämme dokumentti, jossa italialainen huippukokki kertoo kuinka Italiassa saa osakseen vain paheksuntaa, jos ruokalajit poikkeavat mummon valmistamista.

Ravintolan sisustus jatkaa samaa turvallista linjaa. Se on ihan kiva, mutta ei erityisen omaperäinen. Viidestä viinistä kaksi oli sellaisia, jotka muuttivat luonnettaan ruuan kanssa ja joista sai aikaan keskustelua. Loput kolme tuntuivat jälleen hieman mitäänsanomattomilta. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja palvelu moitteettoman ripeää. Pelisilmää oli niinkin paljon, että kaipaamaamme taukoa ruokailun puolivälissä ei tarvinnut pyytää, vaan tarjoilija ehdotti sitä oma-aloitteisesti.

Söimme 4 ruokalajin kausimenun. Keitto oli hyvää, risotto ihan ok. Ulkofilee oli kauniin punaisesta väristään huolimatta erittäin kuivaa ja sitkeää. Linssit ja ruusukaalit eivät juuri parantaneet tilannetta, kaikki komponentit lisäsivät kuivuuden tuntua. Lähetin lihan takaisin ja sain pian uuden samanlaisen annoksen. Liha oli hieman pehmeämpää, mutta edelleen huonoa. Tällä kertää se oli myös näkyvän tönkkösuolattua, suolaa sai kaapia pinnalta pois urakalla. Ruokalajin vaihtoa ei ehdotettu. Jälkiruoka oli taas ihan hyvää.

Tarjoilijaa sai odotella yleensä lähemmäs kymmenen minuuttia. Ehkä kolme ei riitä tämänkokoiseen ravintolaan sunnuntaipäivänäkään?

Loppusilauksena 18 euron hinta kahdesta litran pullosta kuplavettä tuntui vähän liioitellulta.

Intialainen ruoka oli erinomaista, vaikka sitä ei olisi ikinä paikan ulkonäöstä voinut päätellä. Lauantai-iltana paikka on suomalainen lähiökuppila, jossa iskelmät ovat vähän turhan kovalla ja muut asiakkaat poikkeuksellisen hyvällä tuulella. Tähän aikaan paikka ei ollut parhaimmillaan nukkuvan vauvan kanssa, joten otimme ruuat mukaan. Kotona pääsimme sitten nauttimaan oivallisesta ruuasta ja lisukkeista. Paikka pärjää hyvin muutenkin kovatasoisessa Leppävaaran seudun intialaisen ruuan seurassa.

A la carte -listan pastat ja risotot ovat olleet jokaisella kerralla erinomaisen hyviä. Ruokaa on myös riittävästi. Sekä keittiössä että salissa koko henkilökunta puhuu keskenään italiaa, mikä lisää autenttista tunnelmaa.