Sukumauiki

Hiukan nostalgisin mielin astelin kahvilaan ystävätapaamisen merkeissä. Varhaisessa nuoruudessani samalla paikalla muistaakseni sijaitsi tavaratalo Tempo, jossa oli tarjolla jännää tavaraa sodasta toipuvassa Suomessa. No, nostalgiasfääreistä putosin tähän päivään, maan pinnalle. En mielestäni ole ihan vanhuudenhöperö, mutta sellaiseksi kyllä tunsin itseni kopean kahvilahenkilöstön kanssa asioidessani. Kyllä he yrittivät parhaansa, mutta jotkut asiat tehdään sydämellä, ei businesstyylillä. Salaatti oli ok, capuccinokin melkein kuumaa. En tiedä, menenkö uudestaan, mutta jos menen, pienenä vihjeenä johdolle mainitsen, että nyt minulla on enemmän rahaa kuin Tempon aikoihin... Miljöö ja interiööri ovat loistavat. Siksi toivoisin että kahvilasta tulisi laatupaikka, joita ei Helsingissä totisesti ole liikaa. Tuotteiden on tietysti oltava huippulaatua, mutta se vaikeampi asia, joka luo paikan hengen, on kunnioittava ja ystävällinen asiakkaan kohtaaminen. Jos työntekijä arvostaa omaa työtään ja jos häntä arvostetaan työyhteisössä, sen on pakko näkyä paikan hengessä. Menestystä kahvihuoneelle!