equador

Aivan mahtava löytö! hienoa nähdä että loistavat ravintolaperinteet jatkuvat tässä pikkuruisessa ja yhdessä Helsingin ihastuttavimmista ravintolasijainneista.

Ateljee Finnen ja Kuurnan aloittamalla tavalla kohtuuhintaista menua tarjoava ravintola, jossa ruoan laadusta ei todellakaan ole tingitty. Loistava asiakaspalvelu; kaikista ravintolassa työskentelevistä huokuu ammattiylpeys ja aito intohimo ruokaan.

Kaikki eivät välttämättä innostu samanlaisesta selvityksistä jokaisen ruokalajin kohdalla siitä, mistä mikäkin on ja miten se on valmistettu, mutta kaltaistani foodieta se ilahdutti, samoin kuin sen interaktiivisuus "arvaas, mitä tässä on?"- tyyliin.

Keittiön tervehdyksenä tuotin paahdettua kurpitsakeittoa joka oli hyvää ja ihanan täyteläistä. Leipä oli aivan mahtavaa, ja soikion muotoisia pieniä kuminanäkkileipiä voi ravintolasta ostaa myös mukaan.

Ruoka on laadukkaista raaka-aineista rakennettua, kauniisti esiteltyä ja hyvin valmistettua. Erikoismainita tulee hollandaise-reduktiosta, joka täyteläisyydessään ja paahteisuudessaan muistutti melkein kinuskia. Niiiiiin hyvää!!!

Monipuolinen viinilista oli myös iloinen yllätys, jonne on omistajien matkustelun kautta tutustumisen kautta päätynyt erikoisempiakin valintoja, kuten israelilaisia viinejä.

Paikka on pieni, joten tee varaus. Ihan oikeasti. Minä menen ehdottomasti takaisin.

Ihana iltapäiväteehetki! Englantilainen iltapäivätee on perinteenä jotenkin vaan niin hellyttävä, että pitihän se kokea Suomessakin. Brasserien puitteet ovatkin tuohon iltapäivän hemmotteluhetkeen mitä oivallisimmat.

Palvelu oli asiantuntevaa (muutamaa lapsusta lukuunottamatta) ja ystävällistä. Annoskoot olivat luonnollisesti pieniä, mutta maut kohdallaan. Minikokoiset savulohi- ja parmankinkku-artisokansydänsandwichit olivat mainioita, joskin hämmentävään oli, että tämäntasoisess apaikassa ei tunneta eroa kinkkujen välillä. Parmankinkkua se ei todellakaan ollut, vaan ihan normaalia keittokinkkua. Miniqiochekuutio oli varsin makoisa, joskin hieman liian suolainen. Teehetkiklassikko skonssi oli lämmitetty ja todella onnistunut. Sen seuraksi tarjoiltiin kermaa sekä marmeladeja.

Edellisen arvostelijan tavoin olisin kaivannut enemmän suolaista tarjontaa, sillä makeita oli macaron, vadelmapiirakkana myyty raparperipiiras, suussasulava vadelmamousse-valkosuklaakakkupala, petit fourit sekä keksejä ja mansikkaa.

Ottaen huomioon annoskoot on hinta (27.50/hlö) luonnollisesti korkea, mutta toki tässä maksaa paitsi tarjoilusta, myös ilmapiiristä. Iltapäivätee kasvattaa Englannissakin koko ajan suosiotaan, ja siellä hinta on helposti kaksinkertainen.

Kaikenkaikkiaan kokemus on kuitenkin ihastuttava, joten suosittelen ehdottomasti arkipäivän pieneksi luksukseksi!

Tällä kertaa kokeiluvuorossa oli Tomi Björck- sarjassamme paljon puhuttu ja laajalti suositeltu Boulevard Social. Mahdollisimman laajan otannan saadaksemme päädyimme maistelumenuun Social (64 €) johon otimme seuraksi myös viinipaketin (41€). Yksi seurueen jäsenistämme otti viinit puolikkaina mutta huvittuneisuutta herätti lasillinen toisensa jälkeen se, että ei hänelle kaadettu viinimäärä missään nimessä puolikasta annosta meille muille kaadetuista ollut vaan llikimain sama, mikä meillekin kaadettiin. Tästä jäi hieman rahastuksen maku... Myöskään viinimenun suositukset eivät juuri elämyksiä herättäneet, jälkiruokaa lulkuunottamatta. Ainoastaan siinä kohtaa viini-ruoka-combo oli todella onnistunut.

Menu oli ihan kiva, mutta ei se juurikaan ylisanoja ansainnut. Annokset olivat täälläkin kahta viimeistä lukuunottamatta todella pieniä.

Ensimmäisenä oli PRAWN COCKTAIL `MAROCCO´. Käytetyt katkaravut olivat niitä naurettavan pieniä, pizzaluokan katkarapuja joita en voi sietää enkä ymmärrä tarjoiltavaksi tämän tasoisessa ravintolassa. Marokosta muistutti harissasta peräisin (?) oleva lakritsamaisuus. Ihan hyvä, mutta annoskooltaan lusikallinen,

Seuraava annos MINI LAMB BURGER olikin jo onnistuneempi. Seurueemme Lähi-itää paljon reissaava jäsen oli skeptinen sen suhteen,miten useamman ruokakulttuurin maut saadaan ansiokkaasti hallittua, mutta tässä olivat mausteet melkolailla autenttisesti kohdallaan. Kotimaisen lihan puolestapuhuja oli tosin pettynyt kuulleessaan, että lammas oli tässä annoksessa kotoisin Uudesta -Seelannista eikä Suomesta.

`JAVIERS´FOIE PATE ei ollut pateeta, vaan öljyisen koostumuksen omaavaa lähinnä moussea. Sitä oli tarjolla reippaasti , joskaan tykötarpeita ei sitten ollutkaan. Kirsikka-timjamihillo oli erinomaisen onnistunut yhdistelmä maksan kanssa.

FRIED SQUID & LEMON AIOLI annos ei kerännytkään sitten kehuja keltään. Mustekalaa ei ollut paistettu eli fried, vaan tarjoilija esitteli sen keitettynä. Mustekalan hyvin hennosta ominaismausta johtuen oliivit ja mausteinen makkara (merguez?) jyräsivät sen alleen eikä lopputtulos ollut kovinkaan tasapainoinen, jälkimaultaan jotenkin (oliiveista johtuen?) tunkkainen. Myös koostumus oli kumman vetinen, eikä esim. korianteria annoksessa maistanut lainkaan.

PORK BELLY `GOLDEN SPICES´ oli Björckin muista ravintoloista tuttua kamaa, mutta maultaan jätti jotenkin vesitetyn vaikutelman. Itse possu oli onnistunutta ja pöytäseurueemme suosikki. Mukana seurannut tabbouleh oli hieman tunkkaisen makuinen - seesaminöljymäinen. Tabboulehia normaalisti saatteleva sitruunainen ja mintun, persiljan ja korianterin tuoma raikkaus siitä puuttui täysin.

GRILLED LAMB `LABNEH & FENNEL oli myös hyvää, ja tässä annoksessa keittiö vahvisti myös käytetyn Ahvenanmaalaista eläintä. Fenkoli ei tosin oikein maistunut niinkuin olisi odottanut. Tässä annoksessa viinin ja ruoan liitto jäi kenties aikkein heikoimmaksi.

Jälkkärit ovat aikaisemmilla reissuilla olleet turhan makeita, ja `LEMON PIE MARRAKESCH´ jakoikin mielipiteet. Osalle tämäkin oli turhan makea, osa taas kiittteli annoksen suolakaramellin tuomaa särmää. Tämän annoksen kohdalla myös viinivalinta yllätti ja oli kerrassaan täydellinen.

Jälkkärin jälkeen (lisäksi?) tuotu pehmis oli ihan hyvää mutta ei juurikaan tuonut mitään lisäarvoa ateriaan.

Tarjoilu pelasi täälläkin varsin ripeästi ja päydät saatiinkin ansiokkaasti tyhjiksi seurueista seuraavaa satsia varten. Hieman kiirehditty olo jäi tästäkin, mutta ravintola (tai ainakin siihen kohdistuvat odotukset?) on selvästi yleisönsä löytänyt- sen verran tunkia oli tännekin.

Kaikenkaikkiaan olimme tyytyväisiä että tuli nähtyä, mutta hintaansa nähden jäi kokemuksesta hieman tyhjä olo. Odotukset jäivät lunastamatta, mutta ehkä tarkoitus onkin viekoitella enemmän "näe ja tule nähdyksi"- asiakaskuntaa?

Olimme kuulleet niin paljon hyvää (saman omistajan) Itäkeskusksen etiopialaisesta että pakkohan tätä oli päästä kokeilemaan. Odotukset kasvoivat entisestään kun varausta joutui odottamaan muutaman viikon.

Tunnelma oli ihan viihtyisä ja intiimikin, mutta ottaen huomioon, että taisimme olla ainoat asiakkaat (?) ruokaa sai odotella aika kauan.

Alkuruoat olivat varsin mitäänsanomattomia. Eroa etenkin Timatim Fitfitin ja tomaattisalaatin kohdalla sai hakemalla hakea. Azifa oli ok, mutta kummallisen laimeaa, niin maultaan kuin rakenteeltaankin.

Myös pääruoat olivat hienoinen pettymys. Kansallisruokana mainostettu Doro Wot oli ehdottomasti vahvin esitys jossa oli mausteita ja makua. Awaze Tibs ja Bozena Shiro sen sijaan olivat vain ok. Pidän etiopialaisesta ruoasta kovasti, ja tämä ravintola oli pettymys, etenkin kasvisruokien osalta. Ne ovat aikaisempiin kokemuksiin verrattuna mauttomia ja keskenään hyvin samanoloisia.

Injeera oli ok ja ensikertalaiselle varmasti jännä tuttavuus.

Verrattuna niihin etiopialaisiin ravintoloihin , joissa olen muualla käynyt, oli tämä ravintola heikoin. Mutta mikäli ei ole koskaan etiopialaista ruokaa kokeillut, on kokemus varmasti sen arvoinen- sen verran harvoin tämän maailmanosan ravintoloilla helsinkiläisiä hemmotellaan.

Jo aikaisemmin testaamaamme Farangiin rakastuneena odotin Gaijinilta paljon. Yksin emme olleet, sillä varaustakin jouduimme odottamaan muutaman viikon.

Ravintola itsessään oli ihan täynnä eikä tilaa seurueille huimasti ole . Drinkkilista oli Farangin tapaan onnistunut aasialaisvivahteissaan.

Seurueemme otti Soul- menun. Koska kyseessä oli maistelumenu, odotimme sen tarjoavan läpileikkauksen ravintolan erinomaisuudesta. laatu eri annosten välillä oli kuitenkin jokseenkin epätasaista. Dim Sumit olivat onnistuneita, samoin Ssäm. Lohi sen sijaan oli varsin vaisu kokemus: yhden ruokailijamme sanoin "supermarketin vakuumikamaa". Mustekala oli rapsakkaa ja hyvää, kana sen sijaan melko tavanomaista.

Jälkiruoka oli meidän makuumme hieman liian ällömakeaa, mutta onneksi annos oli pieni. Viinilistan hinnat huomioonottaen olisi kannattanut ottaa myös menuun kuuluvat suositusviinit, sillä koko menulle henkilökunann suosittelema riesling oli hieman valju ja mitäänsanomaton.

Palvelu oli ihan hyvää, joskin hieman turhan ripeää. Kiire välittyi pöytiin saakka, ja annoksia tuotiin pöytään sellaisella vauhdilla, että tunnin kuluttua pöytään istumisesta oli koko menu jo tarjoiltu. Seurueen raskaana olevan ruokailijan ruokavalirajoitukset otettiin kuitenkin onnistuneesti ja ystävällisesti huomioon.

Helsingin mittakaavassa Gaijinkin kuitenkin edustaa varsin tasokasta ja tyylikästä ruokailukokemusta jossa etniset vivahteet on toteuttu ammattitaidolla. Tämän vuoksi suosittelisin. Seurueemme yksimielinen mielipide kuitenkin oli, että Farang vetää tässä kisassa pidemmän korren. Ensi kerralla ehkä kuitenkin valitsemme pääruokia seurueen kesken jaettavaksi. Tämä metodi saattaisi toimia premmin.

Hintaa illalliselle kertyi henkeä kohden melkoisesti: alkudrinkki, pullo viiniä sekä maistelumenu kustansi kokonaisuudessaan 116 euroa...

Odotin vierailua innolla, koska afrikkalaiset ravintolat eivät tunnu Helsingissä kovin pitkään viihtyvän. Sijainti ei ole ihan ideaali, mutta perille löytää. Paikka on pieni, joten varaus lienee suositeltavaa.

Palvelu oli sinällään ihan onnistunutta, joskin ruokia joutuu odottelemaan eikä järjestys, jossa pöytäseurueille ruokaa tarjoillaan, välttämättä korreloi saapumisjärjestystä.

Tunnelma on aika basic, autenttisuutta luovat jonkin verran seinien maalaukset ja tv:n senegalilaiset rytmit.

Ruoka itsessään oli hyvää. Keitot tuntuvat olevan alusta loppuun itse tehtyjä, joskin chilinen tomaattikeitto saattaa helposti olla hieman liiankin chilinen. Pöytäseurueestamme keittoaan ei pystynyt syömään kukaan, mutta turhaa tulisuutta pahoiteltiin ravintolan puolesta eikä niistä myöskään veloitettu. Sipulkeitto sen sijaan oli hyvää, joskin maultaan hassun sienikeittomaista.

Domoda oli hyvää ja vieno pähkinäkastike toimi. Kana oli juuri sopivan haudutettua ja suorastaan putosi luusta. Mikäli plantaani uppoaa, suosittelen vaihtamaan annoksessa tulevat perunan näihin ruokabanaaneihin.

Itse olen hurahtanut tuohon ruokabanaaniin, joten valintani oli Dodo. Tästä annoksesta löytyi sitten mausteisuutta jo enemmän. Liha tosin oli hieman kuivaa ja kovaa. Varsin hyvä annos silti.

Couscous oli jokseenikin mautonta kun on itse tottunut enemmän Lähi-idän hieman maustettuumpaan versioon, mutta epäilemättä tasapainottaa tulisempien annosten polttelua. Olisi ollut mielenkiintoista , mikäli tarjolla olisi ollut jotain "paikallista" leipää (vai onko sitä edes? Itse olen törmäännyt afrikkalaisista leivistä vain etiopialaiseen injeeraan) tusinapatongin sijaan. Leipä oli tosin lämmitettyä, joten plussa siitä. Alkoholitarjoilua ei valitettavasti ole, mutta täältä saa jamaikalaista inkivääriolutta (hieman ginger alea kipakampi juoma), joka toimi kumppanina oivallisesti. Saatavilla myös hieman eksoottisempia hedelmälimuja.

Ruoasta tuli täyteen kyllä, mutta jälkiruokaakin piti tietty saada. Jälkiruokalistan Chakre näytti alkuun hieman epäilyttävältä (jogurttia, kookosta, rusinoita ja couscousia?!), mutta toimi lopulta mainiosti. Lopputulos oli hieman riisipuuroa muistuttava keittomaisempi annos, johon luonnonjogurtin happamuus sopi erinomaisesti. Suosittelen- vaikka jaettavaksi.

Kaikenkaikkiaan - hienoisista epäonnistumisistakin huolimatta - suosittelisin paikkaa, ihan jo senkin vuoksi, ettei tämän alueen safkaan Suomessa usein törmää.

tämän alueen "etnisiä" rafloja ei helsingissä liiemmälti ole, joten varsin tervetullut lisä ravintolatarjontaan. omaperäinen sistustus, ystävällinen ja ripeä palvelu ja hinta-laatu-suhde todellakin kohdallaan. pelmenejä oli himottanut jo pidempään ja näiden pelmenit olivat kyllä niin paikallaan! todella suosittu, joten pöytä kannattaa varata!