Bistro Julienne

Kävin mieheni kanssa uudenvuoden illallisella Juliennessa ja kokemus oli todella positiivinen.
Ravintolassa oli melkein kaikki pöydät varattu, mutta kaikki sujui todella hyvin. Ruoka oli todella maukasta ja palvelu oli iloista sekä reipasta. Tulen varmasti suosittelemaan ystävilleni :)

Julienne oli kaikin puolin onnistunut kokemus, ruoka oli maukasta, annokset riittäviä ja listalta löytyi vaihtoehtoja moneen makuun.

Palvelu pelasi nopeasti ja ystävällisesti, vaikka porukkaa riitti meidän lisäksemme, pisteet siitä.

Odotukset olivat korkealla, mutta metsään meni. Kävin ystäväni kanssa lounaalla, onneksi meillä oli kaksi yhden hinnalla -kuponki, muuten olisi harmittanut vielä enemmän.
Ravintola näyttää tyylikkäältä ja pöydät olivat nätiste katettu. Lounaslistakin houkutteli, kolmesta vaihtoehdosta kaksi kuulosti erittäin hyvältä. Päädyimme molemmat siikaan. Lounaaseen kuuluva pieni pöytään kannettu alkupala oli mukava "yllätys" tosin, laadultaa se oli kammottavan huonoa. Olisi myös toivottavaa, että tarjoili olisi kysynyt meiltä syömmekö mahdollisesti lihaa eikä vain olettanut kalatilauksen perusteella meidän olevan jonkin sortin kasvissyöjiä. Alkupala lajitelmaan kun kuului listan mukaan salamia tms. Se oli meidän kohdallamme korvattu maun ja kovuuden perusteella n. kaksi päivää jääkaapissa seisseellä bruschetalla, joka oli niin kova ja öljyinen, että se oli täysin syömäkelvotonta. Lisäksi alkupalaan kuuluvat friteeratut ravunpyrstöt oli friteerattu jo aikoja sitten ja aivan kylmiä. Onneksi pieni brien pala hillon kera maistui hyvälle. Pääruoaksi tullut siika oli ihan hyvää, joskin lisukeperunoiden pesu oli jäänyt vähän vaiheeseen ja ne maistuivat mullalle ja siian maustaminen oli unohtunut. Kastike oli toki hyvää ja kala sopivasti paistettu.
Tarjoilijat tulivat nopeasti kysymään tilauksemme, mutta sen jälkeen palvelu oli hidasta. Alkupalalautasen odottelukin tuntui naurettavan pitkältä, etenkin sen laatuun nähden. Vaikka kyseessä onkin pöytäänkannettu lounas, soisi sen tulevan vähän nopeammin. Etenkin kun koko ravintolassa oli meidän lisäksemme vain neljä asiakasta.
Kokemukseni on jo heinäkuulta, toivottavasti taso on parantunut sen jälkeen, itseäni ei tippaakaan kiinnosta yrittää enää uudelleen.

Tulipa käytyä syömässä täälläkin, kun harvoin uusia paikkoja Turkuun avataan. Ketjuraflat on ollut boikotissa jo pitkään, ja vaikka niin mielelläni olisin toivonut, ettei oltaisi ihan täysin petytty, niin kyllä oli kertakaikkiaan surkea esitys. Terriini muistutti niin erehdyttävästi saarioisten maksamakkaraa että väitän sen myös olleen sitä, vasikannoisetit oli saatu täysin kuivaksi ja kuin kruununa päälle seuralaisen jälkiruoaksi tilaama Creme Brulee oli tehty liivatteesta, jota löytyikin sitten kokkareina joukosta.

Tarjoilija ei tiennyt viineistä mitään, eikä osannut myöskään kertoa annoksista mitään sen tarkemmin. Alkupalat tulivat pöytään noin kahdessa minuutissa ja pääruoka vielä alkupalojen ollessa pöydässä. Ei sentään kuultu mikron kilahdusta salin puolelle.

Meille meni kyllä oikein hyvin. Ruoka oli maukasta ja palvelu pelasi.

Voi sentään. Ranskalaishenkisessä bistrossa oli todella tavoitettu ranskalainen hajaannus: palvelu oli niin ammattitaidotonta, että eräs seurueemme jäsen totesi illallisen olevan jo lähinnä hupaisa kokemus. Vuokrafirman tarjoilija ei tiennyt talon tarjoamuksista mitään, vakiporukka näytti taas teettävän työt hänellä. Lähinnä säälitti nuori tyttö.

Ruoka oli vaihtelevaa. Alkuun nautittu Bouillabaisse oli maukas, aioli kruunasi annoksen. Leipäkrutongit olivat tosin pehmenneet keiton pinnalla, koska annos tarjottiin sinänsä hauskasta kannellisesta astiasta. Pääruoista maistelin haudutettua naudan rintaa, joka oli hyvin muhitettua ja melko maukasta. Seuralaisen entrecote palautettiin keittiöön kertaalleen, koska kypsyys oli medium+ tilatun raa´an sijaan. Mutta sitten se antin lisäke eli "duchesse" - tämä livahti vitsin puolelle kuten palvelukin! Perunamuusi kauniisti pursotettuna ja tummaksi poltettuna ilman muskottipähkinän aromin hiventäkään ei kirvoittanut kuin päänpudisteluita. Jälkikuoka jatkoi totuttua linjaa ja toimi illan viimeistelevänä katastrofina: baba au rhum oli ikävästi jäänyt ilman suloista kostukettaan ja tuloksena oli kuivanlainen leivonnainen. Annoksen mansikat tosin olivat raikkaita.

Kuuden hengen seurueemme illallinen vei vajaat neljä tuntia puolityhjässä ravintolassa: alkudrinkkejä odottelimme noin 40 minuuttia, alkuruokaa tunnin jne. Meillä oli tosin tarkoituskin nauttia verkkaisesti illasta, mutta hiukanhan tämä meni jo liioitteluksi. Liiketapaamiseen en vierastani uskaltaisi tähän ravintolaan viedä. Sisustus ja tunnelma olivat hotellimaisen viileät eivätkä ainakaan seuruettamme houkutelleet uusintakäynnille.