Mesikeidas

Femman keitto.
Haapaniemenkadun Mesikeidas on jäänyt itselläkin huomoitta, vaikka se sijaitsee oman elämän keskuksen lähimaastossa. Toki hiukan omituisessa piilossa.

Halpisteippaukset, kahden pöydän terassi, duunareita. Siinä vaikutelmat ohikulkijan silmin. Sisällä kioskimaisuus korostuu, huoltoaseman henkeä. Seinillä julistetaidetta. Ysärivärisävyjä, pastellipainotteilla. Viihtyisää ei välttämättä kaikilla mittareilla voi sanoa olevan. Tiski alleviivaa kaiken todeksi. Lihapiirakat nakeilla ja munilla, samoin sämpylät. Onneksi ei sentään muovitettuja. Lettua ja hilloa ilmeisesti joka päivä. Ja tietenkin kahvia ja pullaa. Itse en kuitenkaan tällä kertaa näistä tarjoiluista perusta. Minä haluan ruokaa!

Kattiloissa on käsitykseni mukaan aina tarjolla kahta eri peruskeittoa. Kyselen hiukan, kysymyksiini vastataan hyvin ystävällisesti. Päätän ottaa siis lohikeittoa, kunhan se ei ole kirkasliemistä.

Keitto on pöydässä tarjottimen ja aterimen kanssa ennen ruokailijaansa. Leipääkin on, joskin se sentään pussikamaa. Mukavaa kuitenkin. Vedet kaadetaan itse. Juomia olisi jos jonkinlaisia. Kioskimeininki, kuten sanoin. Keittoa on suuri lautasellinen. Pieni kouluruokalameininkihän tässä puskee, ehkä aavistuksen maussakin. Keitto on kuitenkin perinneoppien mukaan valmistettu ja kuulemma ihan aamusella, joten valittamisia ei ole. Jengiä puskee tonteille kovalla sykkeellä, duunareita ja paikallisia. Jopa nuorisoa. Omistajamummo (?) on ystävällinen ja jutustelee tuttujen kanssa pidempäänkin. Tunnelma on hyvä.