Nokka

Nokassa on tullut käytyä suunnilleen kerran vuodessa. Jostain syystä ajoitus on ollut melkein aina sama, eli loppusyksy. Jotenkin paikka tuntuu syksyllä erityisen viehättävältä. Päädyimme 4-ruokalajin Helsinki Menuun. Otimme kuitenkin lisäksi Tatteja ja härkäpapuja hapanruistaikinakuoressa, punajuurta ja pikkelöityjä kantarelleja pienempinä annoksina ennen varsinaista pääruokaa.

Keittiö tervehti meitä syksyisen vilpoisaan säähän sopivasti maa-artisokkakeitolla. Mitään vikaa ei keitossa olisi tosin kesähelteelläkään. Olimme liikkeellä alkoholittomana, joten iloksemme huomasimme Helsinki Menun annoksia vastaavan alkoholittoman juomamenun. Ehdottomasti plussaa siitä, että on jotain muutakin juoda kuin vettä, jos ei halua nauttia alkoholia syystä tai toisesta.

Varsinainen menu alkoi annoksella Piipanojan kylmäsavustettua silakkaa ja perunaohukaisia. Lautasella oli muitakin komponentteja ja esillepano teki vaikutuksen. Maut olivat myös kohdallaan sopivat hyvin keskenään. Juomana toimi mustaviinimarjan lehdistä tehty kuohuva. Perään maistoimme jo aiemmin mainitun härkäpavuista tehdyn annoksen. Siitä sai hyviä ideoita kotikokeiluihin, erityisesti punajuuri tuntui sopivan makumaailman kanssa hyvin yhteen.

Pääruokana söimme Paistettua poron sisäpaistia ja haudutettua poroa, puikulaperunapyrettä ja karpalokastiketta. Juomaksi tälle oli valikoitunut puolukkamehu, joka toimi ruoan kanssa, mutta pelkiltään oli ehkä liian hapanta. Annoksena tämä oli perusvarma ja paikan tason tuntien yllätyksetön. Mitään vikaa siitä on vaikea keksiä. Tässä kohdassa tosin vaimo taisi sanoa, että kaikissa annoksissa (keittiön tervehdystä lukuun ottamatta) on ollut sieniä. En itse ole erityinen sienten ystävä ja aiemmin olisin ehkä kiinnittänyt siihen enemmän huomiota. Kieltämättä sieniä oli käytetty kaikissa annoksissa, mutta jokaisen kohdalla ne sopivat kokonaisuuteen ja maku oli hyvä. Tunnen suurta sympatiaa sienikammoisia kohtaan, joten lievää miinusta siitä, että sienet oli menussa mainittu ainoastaan härkäpapujen kohdalla.

Välissä piti tietysti maistella kotimaisia juustoja. Tällä kertaa tarjolla oli Mouhijärven Herkkujuustolan Vilho ja Väinö. Näiden lisäksi tarjoiltiin pala pähkinäleipää ja mustikka- mustaherukkahilloa. Näistä Vilho jätti merkinnän makumuistiin, samoin yhdistelmä mainittua hilloa leivän ja valkohomejuuston kera. Juomana nautimme mansikka-raparperimehua. Ei vedä vertoja jälkiruokaviinien parhaimmistolle, mutta toimi oikein hyvin.

Loppuun tarjoiltiin Nokan jouluhalko suklaasta ja kahvipavuista. Erityismaininta annoksessa olleesta kahvigeelistä. Hyvin tiivistynyt maku ilman liiallista makeutta tai kahvin kitkeryyttä. Jälkiruoan kanssa saimme vielä lasilliset kuohuvaa, joka tämän annoksen kohdalla oli tehty karpalosta.

Juomia ei voi verrata missään tapauksessa viineihin tai laadukkaiseen olueen eikä yhdistelmät ole mikään match made in heaven, mutta selkeästi niitä oli hieman mietitty ja yritetty valita sopiva vaihtoehto kullekin annokselle. Toivottavasti näitä näkee jatkossakin.

Palvelu oli ammattitaitoista ja samalla riittävän henkilökohtaista. Mitään annosta ei täytynyt odottaa, vaikka samaan aikaan ravintolassa oli kaksi isoa seuruetta. Takana taitaa olla viisi käyntiä ilman pettymyksiä. Tämä lisää paineita ravintolalle ja kasvattaa omia odotuksia. Toivottavasti molemmat kohtaavat jatkossakin.