Kaikki ravintolat kartalla! Löydä auki olevat ravintolat suoraan kartalta. Zoomaa alueeseen missä olet ja suodata tulokset tyypin, hinnan ja arvostelujen mukaan.
Erittäin hyvä ruoka, ajankohtaiset raaka-aineet ja viimeistelty esillepano. Henkilökunta oli ystävällistä ja asiantuntevaa.
Tuttuja makuja uudella tavalla.
Pettymys, ruoan laatu ja postimerkin kokoiset annokset eivät vastaa korkeaa hintaa.
Jälkkärit ok, samoin viinit.
Henkilökunta koppavaa.
Sijainti mainio.
Hieno kokemus ja palaan varmasti uudelleen. Sekä viinit että ruokalajit sopivat täydellisesti yhteen. Ei pikaruokala vaan paikalle kannattaa tulla isommalla porukalla viihtymään koko illaksi useamman ruokalajin kanssa.
Söimme yllätysmenut, jossa perinteisten jouluruokien raaka-aineista oli loihdittu todella fantastiset ja yllätykselliset annokset, jotka olivat vielä visuaalisesti upeita. Maut, rakenne ja tekstuurit olivat annoksissa hämmästyttävän hyvin kohdillaan ja ruoka oli sopivan kevyttä. Vaikka kaiken söi, ei tullut yhtään ylisyönyt olo. Ravintolan miljöö on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja jopa karuudessa viihtyisä. Tunnelmaan sopiva taustamusiikki soi sopivalla voimakkuudella, eikä haitannut keskustelua. Henkilökunta oli iloista ja ystävällistä ja loi olemuksellaan leppoisaa tunnelmaa.
Deconstruction seems to be the theme of the restaurant both in terms of decor and food. Spis is my choice for restaurant of the year in Helsinki in 2012. The dishes are (mostly) clever takes on and deconstructions of well-known dishes and ingredients. Our surprise menu consisted on various takes on beetroot; garlic; cabbage and the holy cow of Finnish cooking peasoup. OK some things works better than others - but nothing felt very contrived or over the top (Chez Dom I'm looking at you). The restaurant's size is in my opinion a plus - it feels more naturall to sit close to other diners in a small resturant than in a large (c.f. Gaijin) it goes with the decor and idea, staff was superfriendly and delivery was fast. Also the musical landscape is in my mind the best a mainstream restaurant in Helsinki has to offer.
Ravintolan pitää tarjoilla todella erikoisen hyvää ruokaa, että se saa anteeksi naurettavan minikokoiset annokset. Spis ei yllä tälle tasolle. Mukavia makuelämyksiä kyllä, mutta ei mitään niin täräyttävää, että olisi jäänyt muuta kuin lievä epäusko kun lähes jokainen lautanen tyhjeni muutamalla kevyellä haarukallisella.
Paikkana omalla tavallaan aivan viihtyisä, ja palvelu oli hyvää.
Simppelit ja herkulliset raaka-aineet ovat tämän paikan valttikortti. Niukkasanainen menu piti seurueemme jännityksessä loppuun saakka ja yllätyimme kyllä positiivisesti. Lisäksi rouhea sisustus ja tarjoilijoiden rento ote upposivat ainakin tähän ruokailijaan.
Paikka on hyvin pieni ja karu sisustus on onnistunut tuoden hyvää tunnelmaa. Astiat ja ruokailuvälineet ovat samoilla linjoilla.
Palvelu on vähäeleistä ja ystävällistä.
6 ruokalajin menun 3 ensimmäistä kasvisruokaa ovat erittäin hyviä. Keittiön tervehdyksiä tulee useita. Kala on haaleaa. Ehkä sen oli tarkoituskin olla mutta siitä jää valju vaikutelma. Liharuokana on jänistä ("varokaa hauleja") mikä on hyvä idea mutta se on törkysuolaista. Puolukkajälkiruoan irstas asettelu on hyvä idea ja maultaan se on OK.
Menun kanssa tarjoillut viinit ovat hyvin erikoisia, eivätkä täysin minun makuuni. Hieno juttu oli se, että etukäteen ei tarvinnut kertoa haluamiaan viinimääriä vaan viiniä tarjoillessa aina kyseltiin kuinka paljon laitetaan.
Pressokahvi on erinomaista mutta ahvenanmaalainen Ålvados maistuu lähinnä viinalle.
Lautasella lapsuuden kesä ja kädessä samanlainen haarukka kuin mummolassa. Spisissä ruoka ei ole vain ruokaa, eivätkä kasvikset vain lisäkkeitä. À la carte -listalla yhtä liha- ja kalaruokaa lukuunottamatta muut vaihtoehdot olivat kasvisruokia, ja henkilökunta kertoi, että harkitsevat liharuoasta luopumista. Tällaista rohkeutta todella kaivataan!
Ruoka oli hyvää, rakenteilla ja raaka-aineilla kikkailtiin, mutta ei mielestäni liikaa vaan ennemmin raikkaalla tavalla. Kurpitsaa tarjoiltiin monessa muodossa. Yrttijäätelö toimi, ja vadelma-pihasaunio(?)-annos toi mieleen lapsuuden kesät. Tilliä ja selleriä -annos toi hyvin vahvan mielikuvan kalaruoasta, mikä oli kiinnostavaa vaikken kalasta pidäkään. Punajuuresta ja kurtturuususta tehty jälkiruoka oli makuuni liian ruusuinen, tyrnistä ja väinönputkesta tehty annos sen sijaan erinomainen. No, jos ruusu tai tilli ei minulle maistu, ei siitä ravintolaa voi syyttää.
Viinit olivat kiinnostavia, maistoin muutamaa ihan uuden tyyppistä viiniä. Toimivat annosten kanssa todella hyvin yhteen, mukavaa saada muutakin kuin peruspunkkua.
Ravintola on pieni. Omalta osaltaan viihtyisä, mutta jos naapuripöydässä on meluisa seurue, se todella kuuluu. Tykkäsin paikan sisustuksesta, eikä hälinäkään haitannut - se oli osa tunnelmaa. Tänne uudestaan!
Tuttuja makuja uudella tavalla.
Moderni mummola. Sorsakosket aterimina.