Fondis

Valitettavasti Gustav Wasa oli kiinni, sillä sieltä minulla oli positiivinen kokemus muutaman vuoden takaa. Oli siis pakko kokeilla jotain muuta, mutta Vaasan ravintolatarjonta ei ollut ainakaan kesälauantaina kovin laaja. Fondis oli käynyt silmissäni jo edellisellä Vaasan reissullani ja oli säteili jotenkin hyvän ravintolan karmaa. Säteily ei vastannut todellisuutta.

Ensi kontakti henkilökuntaan oli positiivinen. Tarjoilija iloisesti kertoi että voimme käydä mihin vain halusimme. Harmiksemme kaikki kivanoloiset pöydät olivat vielä siivoamatta edellisten asikkaitten jäljiltä, joten jouduimme tyytymään vähemmän miellyttävään pöytään.

Seuraavan kerran olimme yhteydessä henkilökuntaan hieman yli 10 minuutin päästä, kun itse olimme aktiivisia ja pyysimme ruokalistaa. Tällainen odotus olisi ymmärrettävää mikäli salissa olisi ollut valtaisa kiire, mutta meidän lisäksemme n. 10 asiakasta ei vielä saa kiirettä aikaan.

Tilaukset otettiin vastaan nopeasti ja sitten alkoi uusi odottelu. Alkudrinkkiäni (Dry Martini ilman vermuttia) käytiin ihmettelemässä kyllä pariin otteeseen, mutta sitä ei saatu pöytään pitkään aikaan. Ehti kulua ainakin 15 minuuttia kunnes alkudrinkit löysivät tiensä pöytään. Samalla kerralla saimme ruokajuomat ja minä alkuruokani sekä ilmeisesti kaikille kuuluvan leipäkorin levitteineen.

Ruoka itsessään ei yllättänyt millään tavoin. Jokiraputoast, sitä ei pysty oikein pilaamaan, kunhan raaka-aineet ovat kunnossa. Pääruokina Siikaa ja lohta lankulla oli kuulemma ihan ok, ei vain noussut sille tasolle mitä siiasta ja lohesta voi tehdä ja itse nauttimani Sinisimpukat valkoviinissä on myös sellainen mitä on vaikea pilata. Simpukoiden mukana tuli ranskalaiset ja aiolia. Ensimmäiset ranskalaiset olivat odotelleet keittiön luukulla varmasti muutaman tovin, sillä ne olivat selvästi haaleat. Huomautin asiasta ja tarjoilija toi nopeasti uudet juuri paistetut. Valitettavsti ranskalaiset olivat niitä edullisimpia mitä pakastealtaasta löytyy – sellaisia ryppyisiä ja lyhyitä, samanlaisia mitä saa känniaterialla nakkikioskilla. McDonalds ja Hesburger menivät ranskalaisten osalta kirkkaasti Fondiksen edelle, puhumattakaan niistä ranskalaisista mitä olen nauttinut mm. Belgiassa vastaavan annoksen kanssa. Suuria, pitkiä, paksuja ja meheviä ranskalaisia paistettuna juuri kullankeltaisiksi. Nämä pienet, ohuet, lyhyet, jopa silppumaiset ranskalaisten yritelmät olivat jo melko ruskeita. Eikä se aiolikaan mitenkään kutsunut minua.

Meillä oli kaksi tarjoilijaa, joista toinen oli jatkuvasti sen oloinen että pallo oli jotenkin hukassa. Toinen puolestaan oli luultavasti käynyt ravintolakoulun tarjoilijalinjan tai asenne oli muuten vain kohdallaan. Ruokaravintoloiden kannattaa mielestäni panostaa myös salihenkilökuntaan ja heidän ammattitaitoon. Tälläkin aterialla olisi moni asia sujunut paremmin, mikäli salihenkilökunta olisi ollut paremmin tehtäviensä tasalla.