JudeVihervaara 80 arvostelua

Kaveri kysyi että haluanko lounaalle Turun parhaaseen ravintolaan ja kyllä minulle aina hyvä ruoka kelpaa – kohde oli Mami.

Mutta jos tämä on Turun paras ravintola, Turulla menee hieman heikosti. Ei siinä, etteikö Mamin lounas olisi ollut onnistunut. Ei, lounas oli maittava, paikka oli viehättävä ja palvelu toimi, kaikki oli siis sangen hyvin. Mutta tästä vain puuttui se WOW-efekti, se joka tekee käynnistä ikimuistettavan ja pistää haluamaan paikalle taas uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Se tästä puuttui.

On tietysti paha heittää yhden lounaan ja Waldorfin salaatin perusteella, joten pakko tänne on tulla kokeilemaan miten paikka toimii illalla, kun tarjolla on à la carte täydellä tehollaan.

Mitä itse lounaaseen tulee, keikuin itse kukkakaalikeiton ja Waldorfinsalaatin välillä. Tarjoilija ratkaisi valinnan vaikeuden salaatin puolelle. Salaatti oli kieltämättä runsas ja maukas. Se että kalkkuna oli hieman kookkaina siivuina, ei ollut aivan makuuni. Hieman pienempänä olisi ollut helpompaa haarukoitavaa. Samoin jäävuorisalaatti oli jätetty rouheisen suureksi ja päällä sitten reilusti waldorfin mönjää. Maussa ei ollut mitään valitettavaa, saksanpähkinät oli taidettu rouhia hyvin pieneksi, sillä hampaissani ei tuntunut mitään pähkinään viittaavaa. Tai sitten kyseessä oli vain pähkinätön versio. Se mikä oli kiva idea, oli pieni ripaus maukasta suolaa salaatissa – se teki säväyksen.

Mutta kuten sanottu, tänne täytyy tulla illalla toisen kerran ja antaa keittiölle hyvä mahdollisuus, sillä lupaus on jo ilmassa, nyt se täytyy vain lunastaa.

Ensikuulemalta sushibuffet kuulostaa hieman epäilyttävältä, mutta oikeasti tämä oli onnistunut kokemus. Sushit eivät epäilyksistä huolimatta joudu odottamaan kylmäaltaassa kauan, vaan tavara on jatkuvasti tuoretta ja keittiöstä tulee jatkuvana virtana uusia susheja pitkin lounasaikaa.

Ulospäin Kahvi Kulma ei lupaa mitään erikoista, ainoastaan ulkonaseisova katupuhujakyltti kertoo lounastarjouksesta. Sisälläkään ei mikään suuremmin viittaa japanilaiseen ruokaan, ennen kuin vilkaisee kylmäaltaaseen. Sisustus on tyypillinen 70-luvun kahvilan sisustus, tosin siisti sellainen.

Pallvelu on niukkaa, mutta kohteliasta. Eihän tänne mennä mitään laajaa ravintolakokemusta hankkimaan, vaan kyseessä on lounasbuffet, jossa ruoka käydään itse lataamassa lautaselle ja syödään sen verran kuin itseä huvittaa. Siinä Kahvi Kulma onistuu täydellisesti. Ehkä sushit ovat riisivoittoisia ja melko suurikokoisia, mutta jostainhan ravintolankin on katteensa otettava. Riisi on mielestäni hyvin valmistettu ja palat ovat ainakin miehen suuhun sopivan kokoisia – lähinnä naisilla on nähdäkseni vaikeuksia sulloa yhtä sushipalleroa kokonaisena suuhunsa. Misokeitto on muihin maistamiini lounasmisoihin verratuna suorastaan maukas.

Kahvi Kulma ohittaa omalla listallani muut sushilounaat tyylikkäästi ulkokautta ja menee kirkkaaseen johtoon. Olen käynyt täällä useamman kerran ja tulen vastaisuudessa käymäänkin. Olen tuonut tänne ystäviäni ja tulen vastaisuudessa tuomaankin – toistaiseksi kaikki ovat olleet kovasti imponeerattuja Kahvi Kulman lounaasta.

Valitettavasti Gustav Wasa oli kiinni, sillä sieltä minulla oli positiivinen kokemus muutaman vuoden takaa. Oli siis pakko kokeilla jotain muuta, mutta Vaasan ravintolatarjonta ei ollut ainakaan kesälauantaina kovin laaja. Fondis oli käynyt silmissäni jo edellisellä Vaasan reissullani ja oli säteili jotenkin hyvän ravintolan karmaa. Säteily ei vastannut todellisuutta.

Ensi kontakti henkilökuntaan oli positiivinen. Tarjoilija iloisesti kertoi että voimme käydä mihin vain halusimme. Harmiksemme kaikki kivanoloiset pöydät olivat vielä siivoamatta edellisten asikkaitten jäljiltä, joten jouduimme tyytymään vähemmän miellyttävään pöytään.

Seuraavan kerran olimme yhteydessä henkilökuntaan hieman yli 10 minuutin päästä, kun itse olimme aktiivisia ja pyysimme ruokalistaa. Tällainen odotus olisi ymmärrettävää mikäli salissa olisi ollut valtaisa kiire, mutta meidän lisäksemme n. 10 asiakasta ei vielä saa kiirettä aikaan.

Tilaukset otettiin vastaan nopeasti ja sitten alkoi uusi odottelu. Alkudrinkkiäni (Dry Martini ilman vermuttia) käytiin ihmettelemässä kyllä pariin otteeseen, mutta sitä ei saatu pöytään pitkään aikaan. Ehti kulua ainakin 15 minuuttia kunnes alkudrinkit löysivät tiensä pöytään. Samalla kerralla saimme ruokajuomat ja minä alkuruokani sekä ilmeisesti kaikille kuuluvan leipäkorin levitteineen.

Ruoka itsessään ei yllättänyt millään tavoin. Jokiraputoast, sitä ei pysty oikein pilaamaan, kunhan raaka-aineet ovat kunnossa. Pääruokina Siikaa ja lohta lankulla oli kuulemma ihan ok, ei vain noussut sille tasolle mitä siiasta ja lohesta voi tehdä ja itse nauttimani Sinisimpukat valkoviinissä on myös sellainen mitä on vaikea pilata. Simpukoiden mukana tuli ranskalaiset ja aiolia. Ensimmäiset ranskalaiset olivat odotelleet keittiön luukulla varmasti muutaman tovin, sillä ne olivat selvästi haaleat. Huomautin asiasta ja tarjoilija toi nopeasti uudet juuri paistetut. Valitettavsti ranskalaiset olivat niitä edullisimpia mitä pakastealtaasta löytyy – sellaisia ryppyisiä ja lyhyitä, samanlaisia mitä saa känniaterialla nakkikioskilla. McDonalds ja Hesburger menivät ranskalaisten osalta kirkkaasti Fondiksen edelle, puhumattakaan niistä ranskalaisista mitä olen nauttinut mm. Belgiassa vastaavan annoksen kanssa. Suuria, pitkiä, paksuja ja meheviä ranskalaisia paistettuna juuri kullankeltaisiksi. Nämä pienet, ohuet, lyhyet, jopa silppumaiset ranskalaisten yritelmät olivat jo melko ruskeita. Eikä se aiolikaan mitenkään kutsunut minua.

Meillä oli kaksi tarjoilijaa, joista toinen oli jatkuvasti sen oloinen että pallo oli jotenkin hukassa. Toinen puolestaan oli luultavasti käynyt ravintolakoulun tarjoilijalinjan tai asenne oli muuten vain kohdallaan. Ruokaravintoloiden kannattaa mielestäni panostaa myös salihenkilökuntaan ja heidän ammattitaitoon. Tälläkin aterialla olisi moni asia sujunut paremmin, mikäli salihenkilökunta olisi ollut paremmin tehtäviensä tasalla.

Zucchini on kerrassaan mainio lounaspaikka – sen ovat selkeästi muutkin huomanneet, sillä lounasaikaan paikkahan on aina täynnä.

Koskaan en ole lounaalla kohdannut samaa annosta kahta kertaa ja aina ruoka on ollut mitä maittavinta. Erityisplussaa tulee vielä siitä, että kyseessä on kasvisruokaa, sillä ainainen lihan mättäminen alkaa aina jossain vaiheessa tympimään.

Jos et ole aiemmin rohjennut / uskaltanut kunnolla tutustua kasvisruokaan, Zucchini on se paikka josta kannattaa aloittaa. Et tule pettymään.

Viikonlopun vierailu Kouvolaan laittoi etsimään ruokapaikkaa ja koska se toinen hyvät arvostelut saanut paika oli kiinni, valinta osui Nevilleen – siitäkin huolimatta että arvostelun oli tehnyt "Tuntematon" ja itse arvostelu oli niukkasanainen.

No, ei tästä paikasta voinut paljoa sanoakaan. Paikka oli sijoitettu ilmiselvästi vanhan ostarin kahteen tai kolmeen myymälätilaan ja Helsingissä tämä olisi paremman tason lähiöpubi, joka yrittää myös selviytyä ruokaa tarjoavana paikkana – perinteisessä mielessä oikea pubi, ei kaljakuppila.

Lounasbuffa olisi ollut tarjolla, mutta se ei kiinnostanut, joten a la carten kimppuun oli käyminen. Kentucky Chicken ja tonnikalapihvi ei kumpikaan sykähdyttänyt syöjäänsä. Ehkä täällä hallitaan paremmin pihvien paistaminen kuin muut ruokalajit, sillä ainakin naapuripöydissä oltiin tyytyväisiä liha-annoksiin. Tai sitten minun odotukset ovat hieman toisenlaiset.

Jos vaikka ensi kerralla täällä olisi myös joku toinen paikka auki. Toivottavasti.

Kirkkonummella oli vaihtoehtoina Mäkkäri, pizzeria ja kiinalainen – valitisimme kiinalaisen. Ruoka oli niin normikiinalaista, että minulle heräsi pieni epäilys, että kaikki pienet kiinalaisravintolat ovat itseasiassa saman franchise-ketjun mestoja ja kaikki valmistavat ruuat samoilla resepteillä.

Ei ruuassa (Kung Po kanaa) mitään valittamista ollut, mutta se oli ihan sitä samaa mitä saa monista muistakin kiinalaisista. Sisustus – tai oliko tätä edes sisustettu? Kolme pöytää ja tuolit niihin, se oli siinä.

Olisikohan sittenkin pitänyt valita Mäkkäri tai pizzeria?

Pari kertaa olen tänne tullut jo lähinnä sen vuoksi että Lahdessa ei hirvittävän paljon ole valinnanvaraa sunnuntai-iltaisin. Mutta hyvä että Mamma Maria on ollut auki, sillä tämä on kaikin puolin sangen oiva pizzeria.

Pizzat ovat normipizzerioiden lättyjä hieman kalliimpia, mutta maku on kohdallaan – tosin olen parempaakin syönyt ja ihan Suomessa. Mutta kärkipäässä tämä paikka on pizzoista puhuttaessa.

Palvelu on melkolailla sama mitä Italiassa saa vastaavissa paioissa osakseen – välitöntä, ripeää ja huomavaista, sortumatta ylilyönteihin.

Jos on sunnuntai-iltana (kyllä muutkin illat käyvät) Lahdessa ja nälkä alka koetella, Mamma Maria on järkivalinta. Seuraavalla Lahden reissulla täytynee kokeilla noita kehuttuja pastoja.

Vanha Taidehallin klubi on sitten mennyt uudistumaan etnistyyppiseksi ravintolaksi. Taidehallin klubi oli myös kelpo ruokapaikka, mutta ehkä Farangina tämäkin tila erottuu paremmin.

Interiööriä voi kutsua hämäräksi, ettei jopa pimeäksi. Vaikutelmaa lisää musta kalustus ja vaikka valoa oli ihan riittävästi, tunnelma oli kuin pimeässä olisi istunut.

Palvelu oli hitaahkoa pöytäänohjauksesta alkaen. Mitään kiusallisen pitkää taukoa ei päässyt missään vaiheessa syntymään, mutta lyhyitä odotusjaksoja kylläkin. Pöytäänohjausta piti odottaa hieman tavallista pitempään, ruokalistaa sai odottaa hetkisen, tilauksen sai suorittaa pienen odottelun jälkeen – koko ruokailutapahtuman aikana tuli monta pientä odottelun hetkeä.

Ruoka oli hyvää, erilaista ja modernia. Alkupalat olivat kenties parasta antia – pieniä suupaloja täynnä makuja. Pääruokapuolella kokeilimme karamellisoituja kampasimpukoita sekä kasviksia ja tofua vihreässä currykastikkeessa. Molemmat olivat melkein, muttei kuitenkaan ihan – jotain olisi kaivannut lisää, mutten kuitenkaan osaa sanoa mitä olisi tarvittu tekemään iltapalasta muistettavan. Hyvä lupaus kuitenkin siitä, että nirvana voidaan joskus saavuttaa.

Pari alkupalaa 3,5 €/kpl ja 24 € pääruoka jättää myös hieman toivottavaa. Alkupalojen hinta oli makuelämyksen suhteen täysin kohdallaan, mutta jos pääruuan hinta olisi ollut esim. 10 - 20% alhaisempi, olisin pitänyt tätä hyvänä diilinä. Nyt se oli vain hintansa arvoista, ei enempää.

Olen täällä käynyt pari vuotta sitten ja silloin jäi paikasta hyvä maku. Ei ollut pettymys tämäkään kerta. Lounaaksi nautittu lasagne toimi oikein hyvin, makua olisi ehkä voinut olla hieman lisää.

Paikka on ehkä hieman meluisa lounasaikaan ja tilaaminen tiskiltä tuntuu hieman baarilta, mutta palvelu toimi kuitenkin ihan hyvin.

Kaikin puolin ihan hyvä lounas, mutta samalla rahalla olisi syönyt myös Mamissa lounaan, niin jäi hieman harmittamaan että Mami oli tällä kerralla täynnä.

China Jade yllätti minut kesken Turunreissun. Yksi parhaista kokemistani kiinalaisista on keskellä Kupittaan toimistokomplekseja ja kaiken lisäksi lähes tyhjillään lounasaikaan. Joko paikan omistajat ovat pitäneet suunsa visusti kiinni koko ravintolasta tai sitten näillä kulmilla ei vaan pidetä kiinalaisesta keittöstä.

Kun edessä on parin tunnin junamatka ja lounasaika juri päättymässä, ihminen on valmis tarttumaan lähes mihin tahansa.

Päälle China Jade näyttää ihan normi-kiinalaiselta ja listakin näytti ihan samalta kuin niissä kaikissa kiinalaisissa joissa olen käynyt vuosien varrella. Päätin valita jotain lounaslistan ulkopuolelta ja valinta osui Kung-po kanaan.

Kun annos tuli pöytään (tapahtui aika nopeasti), oli heti selvää että nyt tuli rahoille vastinetta. Itämaista syödessäni riisi on yleensä sivuroolissa ja keskityn itse ruokaan. Nyt annos oli vähintäänkin riittävän kokoinen. Vihannekset olivat rapsakan tuoreita ja annos kenties paras koskaan nauttimani Kung-po kana. Erittäin maukas ja riittoisa. Mikäli vain osutte näille kulmille nälkäisenä, tämä kannattaa kokeilla.

Ainoa mikä todella ihmetytti koko paikassa, oli aukioloajat. Vain klo 10 - 16. Luulisi näillä annoksilla olevan kysyntää pitempääkin aukioloa varten.

Mielestäni aivan normipitsaa. Parempaakin olen syönyt ja ihan Helsingissä. On toki totta, että nämä eivät ole niitä ylitse tursuavan täytteisiä pitsoja, vaan askeleen verran lähempänä sitä mitä Italiassa nautitaan, mutta siellä tämä jäisi pahasti jalkoihin.

Paikka on lähinnä kolkko ja tila on varmaan raivattu kiinteistön omistajan ahneuden vuoksi. Viihtyisää ravintolaa näihin tiloihin ei hevin saa. Palvelu ei kovin kummoista ollut. Tämä ei jätä juuri minkäänlaista muistijälkeä, joten en luultavasti vaivaudu toiste, mutta ei tässä juuri moitittavaakaan ole.

Pikainen lounas ja sellaiseksi ihan hyvä. Ei mitään taivaallista, mutta hyvää kuitenkin. Paikka on melko pieni ja siksi saattaa lounasaikaan täyttyä helposti – näin kävi muutaman minuutin myöhemmin tulleille kaveruksille. Mutta jos olisivat odottaneet pari minuuttia, olisi puolet paikoista olleet vapaina. Tyhjenee siis yhtä nopeasti kuin täyttyy.

Lounaan hinta on 8,80 € ja lounasannos on ihan rahansa väärti. Parin korttelin päässä oleva Bambu Center on tietysti edullisempi, mutta tämä on paljon sofistikoituneempi mesta.

Aika helposti nuo tuntemattomat kirjoittajat tuntuvat antamaan täysiä pinnoja - mikä lienee heillä tarkoituksena? Täydet pinnat pitäisi olla sellainen kokemus, johon ei parantamisen varaa juuri löydy ja mielestäni parantamista vielä löytyi.

Sunnuntai-ilta ei liene niitä vilkkaimpia aikoja etneiselle ruokaravintolalle, etenkin kun telkkarissa oli varmasti tarjolla ja siitä huolimatta paikalla oli kourallinen asiakkaita aterioimassa. Tuoksut lupailivat heti hyvää kokemusta.

Tarjoilija otti hetki kontaktia ja ohjasi pöytään. Listat tulivat lähes välittömästi ja olipa siinä tutkimista. Lopulta päädyimme kokeilemaan Jhane ko Dal (linssejä, valkosipulia, inkivääriä ja tomaatteja) ja Kasaudi Kukhuro (tandoori marinoituja kanaa, korianteriä, vihreätä chiliä ja valkosipuli-kermakastikkeetta). Alkuruuaksi otimme vielä kasvis samosat, koka ne olivat halpoja: vain 2 € / kpl.

Alkupalat olisi pitänyt jättää väliin, kahdesta eri syystä. Ensinnäkin pääruuassa oli aivan riittävästi syötävää ja toiseksi: samosat olivat paikoin kylmiä. Tulivat siis suoraan pakkasesta ja pistettiin kypsymään öljyyn. Hieman kauemmin olisivat saaneet olla.

Muutoin ruoka oli hyvää. Ei välttämättä yhtä huippuhyvää, mitä moni "Tuntematon" arvostelija on antanut ymmärtää, mutta hyvää kuitenkin. Tosin mielestäni monessa muussakin nepalilaisessa ruoka on hyvää, eikä Aangan siinä porukassa mitenkään erityisen hyvin erottunut porukasta.

Taitaa olla kaupungin uusin thaimaalainen ravintola. Hieman nukkavierua, ruoka ihan asiallista vaikka kaupungissa on parempiakin thaimaalaisia ravintoloita. Kaksi annosta kanaa, toinen cashew-paähkinöillä ja toinen inkiväärillä: molemmat ihan hyviä, mutta parempaakin on syöty. Kaikin tavoin keskivertoa thaimaalaiseksi.

Olisikohan syy ollut kovan pakkasen vai ravintolan sijainti takapihalla, mutta olimme ainoat asiakkaat paikalla lauantaina alkuillasta. Ravintolan oma luonnehdinta linjasta – kreikkalais-suomalainen – ei välttämättä paljoa luvannut, mutta kokemus itsessään oli odotuksia parempi.

Sali ei kummempia luvannut ja henkilökuntakin oli lievästi yllättyneen oloinen saapumisestamme. Lista oli ehkä hieman turisti-kreikkalaista, mutta sieltä poimittu suvlaki osoittautui aivan kelpo lihavartaaksi. Tai tarkemmin se oli mainio sipulipihvi valmiiksi paloiteltuna. Ehkä saman määrän hyvin valmistettua lihaa yhtä maukkaana annoksena olisi ollut Helsingissä hieman halvempi, mutta nyt se ajoi ihan hyvin asiansa.

Palvelu ja miljöö ei yltänyt aivan ruuan tasolle, molemmissa hieman kotikutoinen tuntu. Mutta kokonaisuutena kokemus oli positiivissävyitteinen ja jos toiste satun Lohjalla olemaan, hyvinkin voin tulla tänne uudestaan.

Kun olin pikkupoika, samoissa tiloissa oli melko rupuinen baari joka tunnettiin nimellä "Räppänä". Silloin meitä kiinnosti lähinnä kiinnosti vain 20 pennin pajazzo ja flipperit, muu asiakaskunta oli satamajätkiä ja Wärtilän telakoiden työmiehiä. Paikan taso on nousut melkoisesti noista ajoista.

Ensivaikutelma viehätti: moderni ja melko välitön tyylikäs tila. Henkilökunta toivotti ystävällisesti vastaan ja meille oli varattu kahden hengen ikkunapöytä. Palvelu toimi ripeän tehokkaasti, kaikki kolme salin puolella työskennellyttä kävi vuoroin huolehtimassa että asiat ovat tolalla meidän suhteen.

Alkuun nautittu Dry Martini oli ihan hyvä, vaikka kuivempiakin olen nauttinut. Ruokalista yllätti kohtuullisilla hinnoilla, ainakin päivän lista vaikutti heti mielenkiintoiselta. Voisin tulla mielelläni nauttimaan jonkun vakituisista menuista – juominen. Harvassa paikassa on tarjolla gnocceja, nyt niitä sai juustokastikkeen kanssa ja hyviä olivat. Todella hyviä. Ensin ounastelin että kastiketta olisi ollut liikaa, mutta kaikki tuli syödyksi. Pääruuaksi nautittu kurpitsarisotto yllätti kosteudellaan, mutta sekin oli melko herkullinen. Risoton kruunasi lisämaksusta saatu mustatryffeli. Neljä euroa oli pikkusumma siitä lisästä. Seuralaiseni oli erittäin tyytyväinen kuhaan kurpitsamuhennoksella. Jälkiruokana mandariini creme brulee oli erittäin hyvä. Seuralaisen ottama ananaskompotti kookossorbetilla ei yltänyt mielestäni samalle tasolle – ananas oli yltiömakeata. Pientä miinusta iltaan tuli jälkiruuan kanssa nautitusta juomasta. Ensinnäkin Avernaa oli vain jäähdytetynä ja portviinikin oli liian viileätä.

Kaikkiaan luonnehdin Mange sudia sanoilla: hyvä yritys, viimeistely jää vajaaksi. Pieni mutta silmiinpistävä kohta viimeistelyn puuttesta oli miestenhuone, muuten niin tyylikkäästi toteutettu tila oli selvästi jäänyt ilman henkilökunnan huomiota muutamaan tuntiin ja käsipyyheteline jonka laelle kaltaiseni keskimittainen mies selvästi näki, oli vedetty aika krouvilla tavalla seinään kiinni. Viisitoista senttiä korkeammalla se olisi ollut poissa silmistä, mutta tämän tason paikassa olisin odottanut kankaisia pyyhkeitä. Seuraavilla kerroilla odotan hieman parempaa viimeistelyä jotta voisin vetää kaikkiin kohtiin täydet pisteet.

Päivitys: Ystävänpäivän illallinen oli hyvä kokemus. Vuohenjuustosalaatti ja polenta ei ehkä ollut paras valinta, mutta pääruokana nautittu munakoisoterriini toimi. Tarjoilijana toiminut pelimies veti pinnat kotiin. Ja portviinikin oli nyt oikean lämpöistä.

En Satkarista ihan laulua ryhtyisi tekemään, mutta ihan kohtuullinen nepalilainen tämä on. Saag Paneer, eli tuorejuustoa pinaattikastikkeessa on minulle eräänlainen referenssiruoka näisä paikoissa ja täällä se oli hyvää. Hintakaan ei päätä huimannut –11,90 €. Koko aterian hintaa nosti alkuruuaksi annos friteerattuja kasviksia – 6,90 €.

Vuosien saatossa paika on ehkä hieman nuhjantunut, mutta tällä Intia/Nepal-linjalla parhaat paikat ovat yleensä hiemn nuhjaantuneita. Se on vain merkki siitä, että ruoka on niin hyvää ja sopuhintaista, että asiakkaita riittää kuluttamaan paikkoja. Näin oli täälläkin perjantai-iltana elokuvan jälkeen.

Palvelu oli sitä mitä se näissä paikoissa on, hintaluokkansa nähden ihan kohtuullista.

Ajatus Sis.Delissä on hyvä, mutta toteutus hieman ontuu. Ajatus luomusta tuntuu kivalta, mutta kun lounas onkin mikrossa lämmitettyä (luomu)einestä, 7 € on lievästi sanottuna yläkanttiin. Mutta kaikkea muuta paikalta löytää kotiin ostettavaksi. Ruokapöytä naapurissa olevan huonekaulukaupan puolella oli hyvä idea.