MuuanToinen

Miellyttävä tuttavuus keskustassa. Suomalaisia makuja, raikkaassa miljöössä. Ruoka on useinmiten hyvää, joskus loistavaa, silloin tällöin saa jotain ihan käsittämätöntä. Epätasaisuus ruuan laadussa on kiusallista.

Toisinaan ruokailun jälkeen jää sellainen tunne, että nyt on yritetty liikaa fiinistellä. Kun jaksettaisiin luottaa niihin perusvarmoihin metodeihin ja miettiä makuyhdistelmiä sekä suutuntumaa, onnistuttaisiin lähes aina. Täydellisesti. Plussaa tuoreudesta ja raaka-aineiden aitoudesta. Sekä vaihtelevasta salaattipöydästä. Olen syönyt niin paljon valmiiksi pussitettuja kuivia raasteita, jotka vain roiskaistaan tarjoiluastioihin ilman mitään valmistelua. Täällä taidetaan itse raastaa keittiössä tai jos sitä ei tehdä, niin se osataan häivyttää oikealla tuunauksella.

Miinusta annosten pienuudesta ja vähäsuolaisuudesta. Terveellisyys ei ole ravintolaruuassa se asia, joka edellä pitäisi mennä. Suola on ruuan omien makujen nostaja ja sitä pitäisi laittaa jo valmistusvaiheessa tarpeeksi, jotta se toimisi parhaiten. Ei liikaa, ei liian vähän. Mutta sehän on kai makuasia.

Kampin Mount Everestin on vakiolounaspaikkojani. Pari kertaa viikossa tulee käytyä. Useampi kerta aiheuttaisi turtumusta, sillä makumaailma pysyy vakiona.

Täältä saa kaupungin parhaan Nan -leivän. Se on aina rapea pinnasta, pehmeä sisältä ja hieman hapanta. Ja se tarjoillaan aina kuumana, gheellä valeltuna!!!

Lounaslistalta valitsen usein kasvis- tai kanavaihtoehdon. En ole koskaan joutunut pettymään. Liha on aina mureaa ja maut täyteläiset sekä vivahteikkaat. Mukana tulevat raita ja linssihöystö vievät kielen. Minttua on raidassa tarpeeksi. Linssihöystöä voisi syödä suuremmankin satsin.

Palvelu on eleettömän ystävällistä. Toki olen vakioasiakas, mutta siitä ei tehdä numeroa. Täällä niitä on monta.

Suosittelen lämpimästi. Paras nepalilainen kaupungissa.

Tässä on kasvisravintola, jonne voi viedä nirsoimmankin vegaanin/elävän ravinnon popsijan tai vegetaristin. Noutopöytä pursuaa mitä ihanimpia makuja ja ruokia. Sekä lämpimiä, että kylmiä.

Täällä aistii sen, että keittiössä ruokaa rakastetaan ja kunnioitetaan. Paikka onkin yleensä täynnä ja joskus joutuu odottelemaan istumapaikkaa.

Vein kerran amerikkalaisen vegaanituttavani lounaalle tänne ja hän jaksaa edelleenkin puhua paikasta ylistävään sävyyn. Se kertoo paljon, koska rapakon takana on kaikin puolin mittavammmat vaihtoehdot vegaaneille kuin täällä meillä Suomessa.

Ruoka kasataan noutopöydässä lautaselle ja lautanen punnitaan kassalla. Hinta on yleensä aika korkea, koska ruotsinlaivailmiö iskee helposti, kun kaikkea on saatavilla. Mutta sen maksaa mukisematta. Keittiössä tehdään paljon käsityötä ja työ maksaa.

Suomessa on suurin osa ravintoloista sellaisia, jotka käyttävät puolivalmisteita ja kasaavat annokset keittiössä lautasille erilaisista pussituotteista, jotka vain uppopaistetaan tai muulla tavoin freesataan. Ammattini sivuaa ruokateollisuutta ja olen nähnyt kaikenlaista. Kunpa vain kuluttajat ymmärtäisivät sen, miten meitä keittiöissä huiputetaan...

Täällä on aina iloinen tunnelma ja vieraaseenkin pöytään voi istua, jos on tilasta puutetta. Kukaan ei katso vinoon sellaista.
Lisäplussaa ihanista makeista herkuista ja Vincent Bacchumin kauniista seinämaalauksista.

Ravintolassa myös myydään erilaisia luomutuotteita.