jvb 15 arvostelua

Don Corleone on toiminut pitkään Kampin keskuksessa ja kärsii valitettavasti pahasta kauppakeskus-välinpitämättömyydestä sekä huolimattomuudesta.

Annosten maussa aistii selvästi osaamista, mutta toteutuksessa perusasiatkin ovat päin seiniä. Alkuruoaksi tilatut grillatut marinoidut kasvikset salaattipedillä koostuu muutamasta sinänsä hyvän makuisesta kasvispalasta, mutta niiden alta löytyy järkyttävän suuri määrä jääsalaattia sekä suuhun sopimattoman suuriksi paloiksi leikattuja kurkun ja tomaatin kappaleita. Jokaisen maan kaikissa ravintolakouluissa opetetaan, että salaatin ainekset pilkotaan sen kokoisiksi, että niitä ei tarvitse leikata veitsellä. Pyöreässä salaattikupissa se ei aivan vaivattomasti onnistukaan.Alkuruoaksi annoskoko oli liian suuri ja marinoitujen kasvisten osuus mitätön, verrattuna tylsään lounassalaattipohjaan. Pasta-annoksessa asiat olivatkin sitten kääntyneet toisin päin. Annoskoko oli italialaiseen, monen ruokalajin ateriaan sopivaa primo piatti-kokoa, mutta pää- tai lounasruoaksi liian pieni.Tuoremakkara-tomaattikastikkeessa maistui laadukas makkara, mutta pappardelle-pasta oli keitetty liian kypsäksi ja ainessuhteet olivat italialaisittain täysin väärin päin: liian pieni määrä pastaa hukkui kastikkeen joukkoon. Ei näin... Kiireen syyksi huolimattomuutta ei voi laittaa, sillä elokuisena arki-iltana oli sekä asiakkailla että avokeittiön italialaisella henkilökunnalla runsaasti aikaa tuijotella toisiaan.

Palvelu hoitui kahden nuoren naisen toimesta ystavällisesti ja tehokkaasti, mutta toisen kanssa vain englanniksi.

Ravintolan ruokalista on selvästi viritetty kolmen ruokalajin illallista silmällä pitäen, mutta ahdas tila ei siihen houkuttele. Ruokailu pitkän pöydän ääressä, kyynerpäätuntumassa ventovieraan kanssa on selvästi muutenkin suomalaisille asiakkaille myrkkyä. Kahden ja neljän hengen pöytiin on siis tunkua ja määrätietoisen lapsiperheen saapuessa paikalle, siirtää salihenkilökunta yksinäisen ruokailijan välittömästi toiseen pöytään.

Kenties ravintolan henkilökunta on kauppakeskuksen ihmisvirtojen paineessa yksinkertaisesti palanut loppuun ja menettänyt kunnianhimonsa. Perusasioiden unohtaminen on kuitenkin anteeksiantamatonta. En voi suositella Don Corleonea edes kiireisille bussin odottajille ja toivonkin ravintolan siirtyvän jonnekin lähikortteleiden halvempiin ja viihtyisämpiin tiloihin. Osaamista ja ammattitaitoa selvasti on, mutta välinpitämätön toteutus tuottaa valitettavasti sekä ravintolalle että asiakkaalle lose-lose-tilanteen...

Erinomaista kiinalaista kotiruokaa tarjoaa pieni ja ujon vaatimaton Emmy!

Helsingissä on nyt jo kaksi kiinalaista ravintolaa, sillä Korkeavuorenkadun Dong Bei Hu'n lisäksi myös Emmyn ruoka on oikeaa kiinalaista ruokaa. Tasosta kertoo myös se, että enemmistö asiakkaista oli kiinalaisia!

Tuoreet kurkunpalat, runsaassa valkosipulissa, riisietikassa ja seesamöljyssä maranoituina, maistuvat valkosipulisen täyteläisiltä ja rapeilta. Annos on onnistunut esimerkki kiinalaisen keittiön harvoista raa'oista vihannesruuista. Kanaa Kung Pao oli tulinen ja etikkaisen hapan, niin kuin pitääkin olla ja erittäin hyvän makuinen. Annoksen kurkut ja porkkanat lienevät myönnytys länsimaisille makutottumuksille, vaikka kana ja maapähkinät riittäisivät hyvin sellaisinaankin. Pehmeä tofu ja porsaanliha tulisessa papukastikkeessa oli vieläkin onnistuneempi annos ja jätti sichuan-pippurin jälkipoltteen mukavasti kitalakeen.Kaikki raaka-aineet ovat tuoreita ja raikkaan makuisia Listalla on myös porsaanmunuaisia ja kotitekoista tofua, jotka täytyy kokeilla seuraavalla vierailulla!

Juomalistalla on limppareiden lisäksi vain mitätöntä kotimaista peruslageria, mutta sen mieto maltaisuus toimii kyllä yllättävän hyvin tällaisten voimakkaiden makujen kanssa.

Ystävällinen ja kohtelias tarjoilu hoituu englanniksi valoisassa ja vaaleassa salissa. Puikot pitää muistaa pyytää erikseen.

Emmy tarjoaa hyvin ja ammattitaitoisesti valmistettua kiinalaista kotiruokaa ja siksi se on toisena kategoriansa edustajana ehdottomasti yksi parhaista Helsingissä, kuten axion aiemmassa kommentissaan totesikin. Tulevaisuudessa saamme ehkä tutustua myös kiinalaiseen fine dining'iin.

Jos olet ollut viime vuosikymmenet täysin tyytyväinen kymmenissä kiinalaisissa ravintoloissa tarjottuun mauttomaan ruokaan, kierrä Emmy kaukaa. Ruoka ei vastaa sitä mitä olet luullut kiinalaisen ruoan olevan.

Suosittelen lämpimästi niille, jotka pitävät oikeasta kiinalaisesta ruoasta!

Tehokkaasti ja ammattitaitoisesti tehtyä pikaruokaa purkitetuista, vakuumipussitetuista ja pakastetuista raaka-ainesta, tarjoaa tämä hampurilaisistaan tunnettu perinteikäs amerikkalaistyylinen ravintola.

BBQ Bacon-burgerissa on kaikista marketeistakin tutun teollisen sämpylän välissä, perus-jauhelihapihvi pakasteesta, rapea pekoniviipale ja tilkka mietoa BBQ-kastiketta purkista. Jääsalaatti, kurkku- ja tomaattiviipaleet ovat raikkaita sekä tuoreita ja niitä koristaa viiru mietoa salaatinkastiketta, purkista. Pakasteranskalaisia on mahtava kasa, eikä purkkimajoneesi pienessä kipossa riitä alkuunkaan kaikkien dippaamiseen. Se ei ole tarkoituskaan vaan maailman tunnetuimman valmistajan ketsuppia on isoissa pulloissa käden ulottuvilla. Annoksen maku on persoonattoman korrekti ja annoskoko riittää epäilemättä nälkäiselle urheilijanuorukaisellekin.
.
Äärettömän tehokkaalla ja nopealla nuorella henkilökunnalla on kiirevaihde iskostunut selvästi selkäytimeen ja palvelu pelaa vauhdikkaan persoonattomasti, vähän hiljaisempanakin hetkenä. Sisustus on asiallisen tavanomainen ja kestänyt rankan kulutuksen pahemmin nuhjaantumatta.

Morrison's ei siis valmista ruokiaan itse, mutta kasaa ne valmiista teollisista puolivalmisteista erittäin tehokkaasti ja ammattitaitoisesti. Nykyään kuitenkin suuri osa suomalaisista on kasvanut pelkästään pikaruoan parissa, eivätkä he siksi, muista kommenteista päätellen, tätä konseptia millään lailla huonona pidäkään.

Itse odotan ravintolalta enemmän kuin puolivalmisteiden lämmittämistä, mutta
Morrison'sia voi suositella vauhdilla esille heitetyn no-nonsense pikaruoan ystäville.

Ravintola Juuri on suomalaisten raaka-aineiden ja ruokaperinteen näyteikkuna, jonne ehdottomasti kannattaa viedä ulkomaiset vieraat tutustumismatkalle kotimaamme makumaailmaan.
Alkuruoka "sapaksia" on kehuttu ja syystä! Varsinkin pintasavustettu, raaka poron sydän ja Sorbus-hyytelö oli erittäin onnistunut ja ulkosuomalaisen vieraani mielestä myös positiivisella tavalla eksoottinen annos.Grillatussa mustajuuressa ja ruusunmarjakastikkeessa maistuivat grilliraidat ja suolarakeet hienosti.Oljilla paistettu munajuusto ja vorschmak sienismetanan kanssa edustivat perinteisiä selkeitä makuja.Glaseerattu villisiankylki, haudutet juurekset ja niiden kanssa tarjotut tumma, voimakas timjamikastike ja mieto omena-voikastike olivat maanläheinen ja konstailematon kokonaisuus.Suositeltu ja maltillisesti hinnoiteltu itävaltalainen pinot noir oli sopivan mausteinen ja raikkaan marjainen istuakseen suomalaisten makujen joukkoon oikein hyvin. Perinteitä edusti myös leipävalikoima ja porkkanavoi. Juuri on varmaan ainoa paikka, missä ruislimppu ja samppanja viihtyvät hyvin toistensa seurassa samassa kattauksessa!
Palvelu oli ujolla ja vaatimattomalla tavalla ystävällistä.Sekin siis hyvin suomalaista. Juuri on sisustukseltaan ja tunnelmaltaan mutkaton korttelibistro, joka ei tähtääkään b2b fine dining- edustusravintolaksi. Omalla rahallaan maksava saa täällä sen sijaan perinnetietoisen kokonaisuuden, jossa hinta / laatu - suhde on varsin kohdallaan. Suosittelen.

Toukuussa 2010 avattu Tapiolan ostokeskuksen uusi kiinalainen ravintola mainostaa tarjoavansa "aitoja kiinalaisia makuja", mutta ei valitettavasti pysty joko lunastamaan tätä toiveita herättävää lupaustaan tai on jo joutunut"suomettumisen"uhriksi ja muuttamaan ruokiaan lähiöasukkaiden ennakkoluulojen vuoksi.Tämä on todella vahinko, koska ruoat olivat teknisesti hyvin tehtyjä ja esimerkiksi wok-pannulla paistettaessa ruokaan jäävä ominaismaku tuli esiin, juuri niinkuin kiinalaisessa ruoassa pitääkin.

Mutta, mutta...keitot oli tehty erittäin hyvän makuiseen kanaliemeen ja "Viiden värinen onnenkeitto" jossa oli ravunlihaa, kanaa, merilevää, tofua ja kasviksia, oli periaatteessa onnistunut, mutta hyvin mieto ja hieman vaisun oloinen annos."Päärynäinen lihakeitto" tuotiin hauskassa kannellisessa uuniruukussa, mutta koostui liemen lisäksi vain päärynäkuutioista, kahdesta inkiväärilastusta ja lihapullan kaltaisesta palasta porsaan jauhelihaa. On vaikea uskoa, että annos olisi todella tarkoitettu tämän kaltaiseksi. Tällaisen miedon ja vaatimattoman alkukeiton hinta, 7,50€, oli joka tapauksessa kyllä reilusti yläkanttiin!

"Ma Po"-tofuklassikko oli parempi annos, mutta sichuanpippurin puute ja chiliä lukuun ottamatta aika vaatimaton maku, jätti sen selvästi Korkeavuorenkadun erinomaisen Dong Bei Hu-ravintolan vastaavan annoksen varjoon. Kanaa "Kung Pao" on myös tulinen sichuanilainen klassikko, josta odottaisi löytävänsä ainakin maapahkinöitä, kuivattuja kokonaisia chilejä ja etikkaa. Listalla annos oli varustettu kahden chilin merkinnällä, mutta oli maustettu ainoastaan soijalla ja ainoa yhteinen nimittäja alkuperäisen annoksen kanssa oli kana...Sen lisäksi mukana oli parsakaalia, paprikaa ja siitakesieniä. Se oli ammattitaitoisesti tehty, mutta maultaan täysin mitätön ja yhdentekevä. Oli vaikea sanoa olinko saanut väärän annoksen vai oliko ruoka todella tehty peruskinkkilöiden makukammoisten asiakkaiden miellyttämiseksi! Pois lähtiessä tarkistin ikkunaan kiinnitetystä ruokalistasta, että kanaa "Kung Pao"- annos oli tosiaan luokiteltu kahden chilin vahvuiseksi ja että se sisälsi kanaa, chiliä ja maapähkinöitä (sic)...Lista on nähtävissä ainoastaan ravintolan ikkunassa, koska nettisivut eivät toimi. Saamani annoksen kaltaista kanaruokaa ei listalla ollut...

Sisustus on hillityn tyylikäs ja kiinalainen henkilökunta ystävällistä ja kohteliasta. Laskun yhteydessä annettiin 5€ etuseteli seuraavaa käyntikertaa varten. Mielummin olisin vaihtanut sen hieman kunnianhimoisemmin tehtyyn ruokaan.
Toivoisin myös juomalistalle jotain muitakin kiinalaisia juomia kuin Tsingtao olutta.

Kauniilla kuvilla koristetun ruokalistan laatijan suomenkielen taito on ollut puutteellinen ja siksi lista on varsin epäinformatiivinen ja vaikeasti tulkittava. Hintataso on erittäin korkea ja kalleimpia 28-32€ kala- ja katkarapuruokia, en kyllä uskaltaisi lähteä käyntini perusteella kokeilemaan.

Kaikki poikkeukset sino-skandinaavisesta tylsän mauttomasta "neljä pientä ruokaa+frittibanaani jädellä"-perustarjonnasta ovat enemmän kuin tervetulleita, mutta Fusion Squarea voin suositella vain varauksin. Puolet tilatuista ruoista olivat melko onnistuneita ja puolet taas melko tyhjänpäiväistä arkilounas tasoa.. Toivottavasti ongelmat johtuivat sattumasta tai keittiön sunnuntaimiehityksestä ja arki-iltoina ruoka on kunnianhimoisempaa ja mieleenpainuvampaa! Tasalaatuista sen pitäisi kuitekin olla aina kun ravintolaa on päätetty pitää auki...

Erittäin ammattitaitoisesti tehtyä modernia bistroruokaa hyvällä hinta/laatu-suhteella, tarjoaa tämä Korkeavuorenkadun rento ja tyylikäs pieni ravintola! Paikan tällä palstalla saamat kehut ovat täysin ansaittuja. Ruokalista on suunniteltu italialais-ranskalaisessa hengessä ja annokset toteutettu tyylikkäästi ja raikkaasti. Keveästi pariloidussa härkäcarpacciossa ei tryffelivinegrette peittänyt lihan eikä tuoreen parsan makua. Aurinkokuivattu tomaatti sen sijaan tuntui hieman liian voimakkaalta tässä yhteydessä. Huhtasienillä täytetty maissikanan rinta oli parhaiden bistroperinteiden mukainen annos, jonka bataattipyré oli erityisen onnistuneen makuista ja soseutettu rakuuna toi klassisen makuvivahteen mukaan.Pannacotta oli kauniisti aseteltu jälkiruoka, jossa raparperivaahto ja mansikkasorbetti edustivat alkukesän makuja. Eri makuja ja elementtejä oli jokaisessa annoksessa melko runsaasti, mutta lopputulos ei silti sortunut yli-yrittämiseen. Viinit olivat tasoltaan mutkattomaan ruokaan sopivia, kohtuullisesti hinnoiteltuja, niitä oli saatavilla laseittain, ja tarjoilijan aito kiinnostus niitä kohtaan oli ilahduttavaa, Suositukset osuivat aivan kohdalleen. Salityö oli ammattitaitoista, rentoa ja sympaattista. Molekyyli- ja fuusiokeittiön ystävät saattavat pitää tällaista ruokaa liian perinteisenä, mutta omalla rahallaan syöville klassisen bistroruoan ystäville BH15 on todellinen löytö. Suosittelen todella lämpimästi!

Pizzan pohja oli ihan ok.,mutta mikään sen päälle laitettu ei sitten ollutkaan. Boscaiola-pizzan päällä on erittäin mietoa mozzarellaa, maustamatonta soseutettua tuoretta tomaattia, ei siis kypsennettyä tomaattikastiketta, viipaloitu jumbo-herkkusieni ja yhden siskonmakkaran kuorestaan pursotettu sisus. Makkaraa lukuun ottamatta pizza ei maistunut yhtään millekään. Raaán makkaramassan kypsymistä odotellessa pizzan reunat olivat kuivuneet täysin korpuiksi Palvelusta huolehtinut, ujon ystävällinen nuori nainen toi mausteeksi pöytään kuivattua oreganoa suurkeittiöiden "Menu"- sarjan muovitölkissä! Voisihan sen nyt sentään tarjoiluastiaan laittaa... To the kichen staff of Il Duetto: your concept is not working. The quality of ingredients from Finnish wholesale markets is much lower than in Italy. If you use them in the way you do the result is unfortunately a totally tasteless pizza. Olen samaa mieltä Berberin kanssa: sympaattisen henkilökunnan takia tästä paikasta haluaisi kovasti pitää, mutta kun ei niin ei...

Tapiola Garden Hotellin "Sevilla" tarjoaa keskinkertaisesti valmistettua, perustason ravintolaruokaa ja sijoittuu casual dining-ravintolasektorin keskivaiheille.
S-ryhmän ketjuravintoloiden liikeideat ja niiden etnisten kohdemaiden valinta jäävät asiakkaalle usein hämäräksi. Niin täälläkin.Sisustus oli ravintolan tuoreen remontin jäljiltä perusmoderni ja Espanja-teema rajoittui oudosti taitattuun, vaikeasti luettavaan ja liian laajaan ruokalistaan.
Oli alkuruokatyyppisiä alkuruokia, kylmiä tapaksia, lämpimiä tapaksia ja tapaksia patonkiviipaleen päällä. Pääruokavaihtoehdot alkoivat vain kahdelle tehtävistä, erilaisissa telinevirityksissä pöytään tuotavia annoksista, joissa osassa oli mukana myös edellä mainittuja alkuruokia! Seuraavaksi listalla olivat yhden hengen grilliannokset ja lopuksi vielä lista kaikista edellisistä pääraaka-aineista, päälisäkkeistä ja kastikkeista, joista annoksensa saisivat koota vielä nekin, joille mikään muu ei tähän mennessä olisi kelvannut. OMG! Valitettavasti se joka kumartaa kaikille, myös pyllistää jokaiselle...
Alkuruokien salaatti suolapaahdetuista perunoista oli neljä kylmää uuniperunaa, majoneesikauhallinen ja kaprisviipaleita. Pakastesimpukoiden päällä taas oli muutamia vihanneskuutioita vinegrettessä. Ensimmäisen patonginpalan päältä löytyi sulatettua vuohenjuustoa, freesattua pinattia ja pinjansiemeniä, toisen päällä oli porsasrilletteä mutta listassa mainituista marinoiduista hedelmistä ja oliivitahnasta ei makuhavaintoa löytynyt. Maut olivat erittäin mietoja ja tavanomaisia.Kuin olisit hakenut jääkaapistasi tähteitä telkkarin ääreen.
Toisaalta pääruokien maksa ja kana olivat vain aavistuksen liian kypsiä ja kastikkeet olivat hyvän makuisia. Annoksien asettelussa "kaikki päällekkäin kasaan"-tyyli luo kyllä robustin maalaisruoan vaikutelman, mutta peruna-porkkana pyré liukenee runsaaseen kastikkeeseen ja pippurikastikkeen imeneitä ranskalaisia ei oikein voi dipata valkosipulimajoneesiin.
Viinit olivat Espanjasta ja uudesta maailmasta ja tasoltaan riittäviä. Vaikka ravintola on selkeästi ruokaravintola ja baaripöydät enemmän hotelliasiakkaiden kuin terassiväen käyttöön tarkoitettuja, on
Sevillan pukukoodi asiakkaiden ja ravintolan mielestä täysin vapaa. Mökkishortsit ja kulahtanut T-paita olivat monien valinta.Merkkipäivää viettämään tulleita nämä naapuripöydän kesähessut saattavat kummastuttaa.
Pelkästään nuorista naisista koostuva ja ravintola- tai muun uransa alkuvaiheessa oleva sali- ja keittiöhenkilökunta, teki pirteästi parhaansa.
Sevillaan ei ole mitään syytä erityisesti hakeutua asiakkaaksi, mutta jos sellaisesta tilanteesta itsensä löytää, ei tarvitse pelätä pahinta ketjuravintolavedätystä.

Kolme tummaa, nuorta maahanmuuttajamiestä paistaa aivan erinomaista pizzaa Espoon Tapiolassa, Tapiolantien varrella olevassa vanhassa R-kioskin kiinteistössä. Paikalle ei osu kuin vahingossa. Tila on hygieenisen siisti ja neutraalin epämiellyttävä.. Juuri niinkuin suurin osa suomalaisista haluaa pitseriansa olevan. Mutta täälläpä tarjotaankin yhtä Suomen parhaista italialaistyyppisistä pizzoista. Il Duetton Hesarin ruokatorstassa puffattu tuote häviää 6-0 tälle pienen lähiöpitserian pizzalle! Vaikka pitsantekoon tarvittua vettä ei ole hyväksytty Roomassa, eivätkä kokit ja jauhot ole sieltä peräisin. Täälläkin pizza on minimalistisesti päällystetty, muutama siivu pepperoni-makkaraa, vihreää chiliä, tomaattikastiketta ja juustoa, mutta kokonaisuus on hyvän makuinen ja mehevä. Juuri niinkuin oikean italialaistyylisen pizzan kuvittelisi olevan. Paikan kolme tummaa työntekijäpoikaa olivat puheenparrestaan päätellen yhtä italialaisia kuin minä, mutta pizza heiltä onnistui komeasti. Menkää Tapiolalaiset äkkiä hakemaan pizzanne tästä vanhasta R-kiskasta, muuten he voivat ryhtyä tekemään normaalia suomalaista kankkusmättöpitsaa!

Hyvät raaka-aineet ovat pizzassakin se tärkein asia. Pizza Napoletanassa on tomaattikastikkeen lisäksi kapriksia, kalamata-oliiveja, marinoituja sardelleja, basilika-tuorejuustokreemiä ja iso nippu tuoretta basilikaa. Maku on suolaisen kirpeä eli juuri niinkuin pitääkin. Tomaattikastiketta oli hieman liikaa, joten pohja oli päässyt keskeltä vähän pehmenemään. Kaiken kaikkiaan kuitenkin parasta pizzaa, mitä Suomessa saatavilla olevista raaka-aineista tehtynä voi kohtuudella odottaa saavansa. Valmiiseen pizzaan lisätään reilusti yrttiöljyä ja sen voisi kyllä jättää asiakkaan tehtäväksi. Runsas oljy ei varmaan ole kaikkien mieleen.Outo yksityiskohta oli ennen pzzaa tuotu pieni salaattiannos, jossa oli kaali- ja porkkanaraastetta, majoneesia ja uskokaa tai älkää, purkkiananasta! Lisänä viela pala jääkaappikylmää focaccia-leipää.Tällainen höperö retroherkku vie ajatukset 1970-luvun pitserioihin ja on täysin tarpeeton lisä muuten tyylikkääseen kokonaisuuteen.Espresso oli valitettavasti automaatista. Sisustus on tyylikäs musta-ruskea väriskaalassa ja henkilökunta tehokasta ja ammattitaitoista. Palvelu sujui rennon mutkattomasti. Ravintolasisustajien outo ihastus avokeittiöihin oli tuottanut Carlitosissa tavallistakin avoimemman ratkaisun. Kannattaa istua selkä keittiöön päin, ellei halua tutustua lämpölaitteiden yksityiskohtiin ja kokkien keskeneräisiin töihin.Henkilökunnan kommunikointikin kuuluu väistämättä asiakkaan korviin. Minusta ravintolakeittiössäkin on oikeus työrauhaan.

Ensiluokkaisista raaka-aineista sitä nyt vaan syntyy parempaa kuin huonoista ja myös täytetyn leivän tekemiseen tarvitaan ammattitaitoa! Gran Delicatosta löytyy kumpaakin. A´la minute täytetyssä, esimerkillisen tuoreessa ciabattassa oli aitoa voimakasta provolone-juustoa, oikeaa italialaista salamia, (ei kotimaista, leikkisästi samalla nimellä kutsuttua kestomakkaraa)sekä tuoretta ja aurinkokuivattua tomaattia.Täytteen osuus leivästä oli 1/3 ja jopa pakkaus oli loppuun asti ajateltu: tukevasta, kiinniteipatusta paperiputkesta leipä on helppo syödä vaikka kävellessä. Maku oli erinomainen ja täydestä kahvilasta huolimatta tilaus saapui pöytään nopeasti. Capuccino oli paras Helsingissä saamani. Hyllystä löytyy korkealuokkaisia espressopapuja hieman kilpailijoita edullisempaan hintaan.Gran Delicaton jälkeen ei tee mieli mennä syömään ketjupaikkojen "lähes" kypsäksi paistettuja raakapakasteita, jotka on niukasti täytetty tukun edullisimmalla bulkkirojulla muutama tunti sitten.

Soppakeittiö on nopea, mutta kallis,kotiruokaa tarjoava pikaruokapaikka Hakaniemen hallissa. Listalla on kolme lounaskeittoa. Bouillabaisse oli vähän turhan komea nimi erittäin miedosti maustetulle tomaattipohjaiselle kalakeitolle. Annoksessa on juuressuikaleita, norjanlohikuutioita, pieniä pakastekatkarapuja, sinisimpukoita ja valkosipulimajoneesia. Keittoannos oli erittäin runsaslieminen.Maku on hyvää kotiruokatasoa a´la RuokaPirkka. Tällainen "välimeren kalakeitto" löytyy varmaan jokaisen suurtalouskeittiön valikoimista.Kahdeksan ja puoli euroa on lounaskeitosta liian paljon. Ammattikokin ruoassa kuvittelisi olevan edes vähän enemmän mielikuvitusta ja kunnianhimoa. Varsinkin kun saman katon alta saa Helsingin, Espoon ja Vantaan ainoat todella korkealuokkaiset raaka-aineet. Leipäkoriinkin löytyy näköetäisyydeltä paljon parempia leipiä, kuin tällä kertaa tarjolla olleet ranskan- ja pellavansiemenleivät. Yhdistetty kokki/tarjoilija oli ystävällinen ja ripeä.

Nuudelit ovat todella paistettuja nuudeleita eivätkä vain wokissa lämmitettyjä. Kokit osaavat asiansa ja annoksissa maistuu pitkään käytetustä wok-pannusta tarttuva oma arominsa, niinkuin pitääkin.
Annoksien perusmaku on kaikissa sama. Vaihtoehdot tarkoittavat eri tyyppisiä nuudeleita ja eri liha/kana/katkapu/kasvis-yhdistelmiä. Plussaa aasialaisten raaka-aineiden esiintymisestä annoksissa, esim. kiinalainen ruohosipuli ja pavunidut. Ei suomalaiset idätetyt pavut. Annoksen voi ja kannattaakin pyytää voimakkaammin maustettuna.Tiskiltä haettava mausteseos oli viimeksi tuoretta chiliä ja sipulia etikassa ja toimi oikein hyvin.Henkilökunta on nopeaa ja ystävällistä. Hinta on vähän kalliin puoleinen, varsinkin jos ei halua hintaan kuuluvaa limpparituoppia ruokajuomaksi. Kallis on kyllä varmasti liikepaikkakin. Annoskoko on pitsa-faneille ehkä vähän pieni, mutta aasialaiseksi pikaruuaksi riittävä.

Erinomainen poikkeus Tapiolan ankeassa ravintolatarjonnassa.Meze-lautasen ruoat ovat itsetehdyn makuisia, eivätkä purkista siivilän kautta esille laitettuja. Pääruoat ovat välimerellisiä, hyvän makuisia ja ammattitaitoisesti valmistettuja. Lampaan sisäfile osataan paistaa mediumiksi.
Aiemmin listalla olleita, Suomessa harvinaisia, turkkilaisia viinejä jäin kaipaamaan.
Lounaalla on täyttä ja suosittu kebab-buffa aivan asiallinen lajinsa edustaja.
Kannattaa tulla illalla a´la carten pariin.
Ystävällinen turkkilainen omistaja keskustelee mielellään asakkaiden kanssa.
Tasokas kortteliravintola sanan parhaassa merkityksessä.