Carelia

Carelian ravintolasali on avara ja kaunis.
Tarjoilija toi pyytämättä talon vaaleaa, juuren leivottua leipää. Se rapea kuori oli erityisen herkullista.
Söin annoksen iberico-porsaan secretoa munakoisotahnan kanssa (31 €). Porsaanliha oli kypsennetty oikein. Se oli kosteaa, mehevää ja maukasta. Mutta oliko se secretoa? Aikaisempi kokemukseni ibericon secretosta oli Hakaniemen hallin Reinin lihasta, josta sitä oli ostanut ja paistanut parilapannulla. Tulos oli loistava, mutta hyvin rasvainen. Carelian annos oli selvästi vähärasvaisempi ja lihaisampi. Mikä oli salaisuuden ratkaisu? Salaisuuttahan secreto tarkoittaa. Netistä löytämäni Ibericon leikkauskaavan mukaan possussa on kaksi secretoa: Kaulan alapuolella oleva Secreto de Papada ja etukoiven yläosan takaosassa oleva Secreto o Cruceta. Mutta yhtä kaikki: Liha oli onnistunut. Sen kanssa tarjottu munakoisotahna oli ikävä sekä rakenteeltaan, että väriltään. Tahnan pohja oli hyvää, mutta sitä oli maustettu mustan oliivin paloilla ja maun perusteella väittäisin niiden olevan espanjalaisia kivettömiä oliveja, jotka ovat sekä mauttomia, että halpoja. Annosta koristi muutama tuore herneenverso. Nautin aterian kanssa lasillisen Pinot Noir 2002 Taupenot-Merme –punaviiniä. Viinin hento maku tuki mietoa porsaanlihaa mainiosti.
Jälkiruoaksi söin sitruunaruoho-vaniljakeiton suklaasorbein kanssa (10 €). Sorbetti tuotiin lautasella, johon tarjoilija kaatoi keiton sen ympärille. Keitto oli mainio. Sen rakenne oli samettinen, väri kauniin keltainen, vaniljan ja sitruunaruohon maku oli mukavasti tasapainossa. Suklaasorbetti oli minusta lähinnä maitosuklaavanukas. Ihan hyvän makuista, mutta se ei päässyt muodostamaan rakenteeltaan kontrastia sitä ympäröivään keittoon. Olisin myös toivonut sorbetilta raikkaampaa ja terävämpää makua.
Tarjoilijana toiminut nuori mies ei ollut viinien suhteen aivan ajan tasalla, mutta hänet korvannut nuori nainen täytti toiveemme täydellisesti.