Kantipur

Aikaisempien kokemusten perusteella hieman syrjäinen Kantipur on ollut yksi Helsingin parhaista nepalilaisista ravintoloista, mutta nyt ruoasta alkaa huomata keittiön otteen herpaantumisen.

Syynä voi olla juuri tuo muidenkin huomaama vähäinen asiakasmäärä. Silti juuri ruoan korkea taso olisi paras keino saada asiakkaat tulemaan uudestaan myös hieman kulkureiteistä sivussa olevaan ravintolaan.

Pappadumin kanssa tarjottiin pieni kulho erittäin hyvän makuista tomaattipohjaista, tulista kastiketta ja suolainen lassi oli korrekti, mutta aika mielenkiinnoton esitys.

Tandoorimarinoidut kanapalat miedossa, sipulisessa tomaattikastikkeessa olivat hyvän makuisia, mutta annos oli kovin arkinen ja olisikin sopinut paremmin lounasruoaksi. Thali- lautasen muut ruoat vahvistivat edelleen mielikuvaa lounaasta. Jogurtti-raita oli valitettavasti nykyisin yhä tavallisempaa makeaa lajia ja papu-dalin tilalla oli omassa lokerossaan samaa tomaattikastiketta, jota pappaduminkin kanssa oli tarjottu! Salaatin kohdalla keittiö oli heittänyt lopullisesti pyyhkeen kehään ja tarjosi amerikansalaattisuikaleita, tomaattiviipaleen sekä perinteistä suomalaista sinappidressingiä… Ei näin!

Vaikka riisi ja naan-leipä olivat laadukkaita, jäi 17€:n hintaisesta ateriasta aika vaatimaton mielikuva. Helsingissä on vuonna 2012 niin paljon nepalilaisia ravintoloita samassa hintaluokassa, että hieman syrjäisen paikan ainoa keino erottua kilpailijoistaan on ruoan laatu ja omaleimaisuus. Ne ovat nyt Kantipurissa katoamassa ja erittäin huomaavainen sekä ystävällinen palvelu ei valitettavasti voi paikata tätä tosiasiaa.

Haluisin pitää tästä sympaattisesta ravintolasta enemmän, mutta tällä hetkellä voin suositella sitä vain satunnaiselle nälkäiselle ja kiireiselle ohikulkijalle.