Satkar

Kävimme ystävän kanssa lauantai-iltana. Siistin näköinen paikka, ei kauheesti porukkaa, huomion saimme heti ja palvelu oli ystävällistä sekä toimivaa. Annokset sopivan reiluja.

Harvoin tulee tämän hintaluokan mestoissa käytyä. Ravintola on siisti ja melko näyttävä sisustukseltaan. Palvelu on hyvää ja annoksia saa muutettua vegaanisiksi pyytämällä - tähänkin saa ohjeistusta tarjoilijalta. Listalla ei mielestäni ollut valmiiksi vegaanisia ruokia.

Ruoka itsessään on hyvää ja monipuolista. Lista on kattava, vaihtoehtoja löytyy runsaasti.

Lämpimät suosittelut tälle paikalle.

Lönnrotinkadun aikoihin oli ihan lempiravintola, mutta jotenkin Fredalle siirtymisen jälkeen taso laski, mutta ajoittain tulee silti käytyä. Kaupungista löytyy kyllä parempiakin nepalilaisia.

3 kertaa käynyt jokunen vuosi aina välissä. Jokaisella kerralla palvelu ollut niin hyvää ja omaleimaista, että kaikista käyntikerroista jäänyt hyvä muisto.

En ymmärrä miksi täällä on usein niin vähän porukkaa. Ruoka on hyvää ja palvelu ystävällistä. Take away -annokset ovat suuria ja niihin sisältyy laadukas naan-leipä, erinomainen raita ja päivästä riippuen mausteisempi tai vähän mieto papu/linssikastike. Näistä riittää kahdeksi päiväksi ainakin meille.

Perushyvää nepalilaista. Mauissa ei mitään yllättävää, mutta maha tuli täyteen ja hyvä mieli jäi. Palvelu oli ystävällistä ja ruoka tuli (ehkä huolestuttavankin) nopeasti, vaikka ravintolassa oli paljon syöjiä.

Nepalilaisten ravintoloiden "Namaskaar".

Satuin olemaan keskustassa lounasaikaan ja halusin hyvää lounasruokaa. Niinpä hetken pyöriessäni tuli Satkar vastaan. Lounaslistalla näytti olevan erikseen tuliseksi mainittu Lamb Masala, joten tilasin tiskiltä sen (mainiten vielä, että ruoka saa olla oikeasti tulinen) ja meniin pöytään. Ehdin nakata takin pöydän penkille ja käydä veskissä pikaisesti, napata salaattilautasen ja istahtaa pöytään, niin ruoka tuotiin pyötään. Mielessä pyörähti samantien Kampin Namaskaar-kokemus pikamättömikroruoasta.

Naan-leipä ja riisi olivat hyvää, mutta siihen kaikki positiivisuus sitten jäikin. "Tulinen" Lamb Masala vastasi tulisuudeltaan Mummon tekemiä lihapullia ja jos sulki silmät ruokaa maiskutellessa, ei voinut tietää että syökö oikeasti edes Masala-tyyppistä ruokaa. Raita oli tähän mennessä kokemistani nepalilaisravintoloista kaikken huonointa (eli ei pääse minkään muun nepalilaisravintolan kanssa edes samalle viivalle). Se oli paksua ja muistutti maultaan paljasta maitorahkaa. Ruoan syömisen jälkeen ulko-ovella mietin, että mikä on tämä tuttu maku, joka ruoasta lopulta jäi suuhun. Hetken miettimisen jälkeen naurahdin, että chili con carnehan se. Näin ollen lounaskokemus tässä nepalilaisravintolassa oli pettymys. Olen kuitenkin miltei varma, että a'la carte -listalta saa aivan varmasti laadukkaampaa ruokaa.