Vanajanlinna

Juhlava miljöö, yllättävän arkinen Häme-menu. Ruoka oli hyvää, mutta todellisen fine diningin yllätyksellisyys jäi puuttumaan. Maut olivat vähän liian turvallisia ja tasapaksuja, annoksista puuttui kontrastisuutta. Ehkä annosten raskaus oli tyylillinen valinta, mutta itselleni jonkinlainen tunkkaisuus ja vanhanaikaisuus jäi vallitsevaksi mielikuvaksi.

Blini alkuun maistui hyvältä, koska se oli blini ja bliniä on mukava syödä mädin ja ranskankerman kanssa. Pääruoka - hirvi selleripyreen kera - ihan jees. Sellerin karvaus olisi kaivannut jotain raikastavaa lautaselle - sitä ei tietenkään ollut, kuten ei koko menussa muutenkaan. Seuralainen valitteli hirvenlihan sitkeyttä, itseäni se ei suussa häirinnyt, mutta veitsellä oli kylläkin ongelmia pärjätä sen kanssa. Omenapiiras ja maapähkinäjäätelö ei ollut omaan makuuni kummoinen jälkiruoka, olisin kaivannut piiraaseen enemmän makeutta eivätkä maapähkinät loihtineet jäätelöön juurikaan lisäarvoa.

Viinit pelittivät ruokien kanssa, kattaus oli kaunis ja tilat upeat. Tarjoilijamme oli eloisa ja ystävällinen heppu. Hinnassa lienee Vanajanlinna-lisää, eli menussa maksetaan myös miljööstä. Tällä kertaa odotukseni olivat ehkä liiankin korkealla, mutta ensi kerralla tiedän paremmin mitä odottaa ja varmasti tulen toistekin. Mitä Hämeenlinnan seudun fine diningiin tulee, Katisten kartanossa taitaa olla taitavampi keittiömestari, mutta se on tilausravintolana harvemmin auki kuin tämä Vanajanlinna, joka - toisin kuin usein luullaan - on aivan normaalisti auki muillekin kuin hotellivieraille.