Kaikki ravintolat kartalla! Löydä auki olevat ravintolat suoraan kartalta. Zoomaa alueeseen missä olet ja suodata tulokset tyypin, hinnan ja arvostelujen mukaan.
Tämän ravintolan omistaja ei ole vielä lisännyt yhtään kuvaa. Toimi nopeasti ja lisää arvostelu jossa on kuvia mukana niin saat omat kuvasi tähän näytille!
Sijainti on hieno. Illalla ylhäältä aukeaa hieno näkymä pimeään, mutta valoja loistavaan Jyväskylään. Harmi, että tyhjästä ravintolasta huolimatta kattauksemme ei ollut ikkunan viereltä, josta olisi voinut illallisen lomassa seurata alas kaupungin myöhäistä iltaa.
Aluksi savustettua ankanrintaa, marinoitua porkkanaa ja päärynäpyreetä. Kylmänä tarjottava ankka oli paistettu sopivaksi, mutta vähäistä pyreetä en olisi päärynäksi tunnistanut. Porkkana oli raa’an porkkanan makuisina ohuina tikkuina. Päänä paistettua nieriää, kantarellimuhennosta ja puikulaperunapyreetä. Nahkoineen paistettu nieriä oli mehevää ja illallisruuan paras osuus. Perunapyree maistui. Kantarellimuhennos oli hyvää, mutta mielestäni ennemmin paksuhkoa kastiketta kuin muhennosta. Lopuksi vielä saksanpähkinäleivos, mustikkamoussea ja mustikkakastiketta. Jälkiruoka oli aika mitäänsanomaton. Annos oli sopivan kokoinen, mutta leivos oli aika kuiva ja mauton eikä moussekaan pahemmin mieleen jäänyt. Mustikkakastiketta lautasella oli pieni sipaisu.
Nieriän kanssa tarjottu talon suosittelema valkkari (Graacher Himmelreich Riesling) oli makuuni aivan liian makeaa. Sen sijaan ankan kanssa suositeltu ja tarjottu punkku (Borgo Scopeto Chianti Classico) oli erittäin onnistunut. Sopi eli ei, niin mieluummin nautin sitä myös pääruuan kanssa.
Kokonaisuutena ruoka oli ok, mutta ei mitenkään ikimuistettavaa. Menun annoskoot (alku, pää, jälki) olivat sopivat. Tarjoilu toimi ja oli ravintolan luonteeseen sopien kohteliasta läpi illan.
Syömäni vasikanfile korvasieniperunalla oli maistuvin ravintola annos aikoihin. Mehevä vasikka ja reilusti voinen perunamuussi herkullisen kastikkeen kanssa suli suuhuni. Tämän käyn syömässä uudestaan.
Paikalla oli pianisti ja runsaasti henkilökuntaa, josta plussaa. Tarjoilu silti vähän tökki, ja meidät unohdettiin pöytäämme.
Jälkiruoka pelasti paljon, ja oli varsin kekseliäs yhdistelmä Panna Cottaa, herkullista suklaakakkua ja hyydykettä (myös karamellisoitu popkorni oli saatu mukaan). Muissa annoksissa oli vähän hakemista. Alkupalan koostumus oli vähän outo sattumineen, mutta maku kohdallaan. Myös pääruokana ollut hanhi oli koostumukseltaan varsin erikoinen, muistuttaen purkkitonnikalaa. Suorakulmion muotoiseksi levyksi muotoiltuna se ei ollut edukseen. Myös maku jäi vähän vaisuksi.
Harmi, että menu jäi näin vähän vaisuksi, paikassa olisi potentiaalia parempaankin. Elämyksenä hieno, puhtaasti kulinaristisilta ansioiltaan keskinkertainen!
Aluksi savustettua ankanrintaa, marinoitua porkkanaa ja päärynäpyreetä. Kylmänä tarjottava ankka oli paistettu sopivaksi, mutta vähäistä pyreetä en olisi päärynäksi tunnistanut. Porkkana oli raa’an porkkanan makuisina ohuina tikkuina. Päänä paistettua nieriää, kantarellimuhennosta ja puikulaperunapyreetä. Nahkoineen paistettu nieriä oli mehevää ja illallisruuan paras osuus. Perunapyree maistui. Kantarellimuhennos oli hyvää, mutta mielestäni ennemmin paksuhkoa kastiketta kuin muhennosta. Lopuksi vielä saksanpähkinäleivos, mustikkamoussea ja mustikkakastiketta. Jälkiruoka oli aika mitäänsanomaton. Annos oli sopivan kokoinen, mutta leivos oli aika kuiva ja mauton eikä moussekaan pahemmin mieleen jäänyt. Mustikkakastiketta lautasella oli pieni sipaisu.
Nieriän kanssa tarjottu talon suosittelema valkkari (Graacher Himmelreich Riesling) oli makuuni aivan liian makeaa. Sen sijaan ankan kanssa suositeltu ja tarjottu punkku (Borgo Scopeto Chianti Classico) oli erittäin onnistunut. Sopi eli ei, niin mieluummin nautin sitä myös pääruuan kanssa.
Kokonaisuutena ruoka oli ok, mutta ei mitenkään ikimuistettavaa. Menun annoskoot (alku, pää, jälki) olivat sopivat. Tarjoilu toimi ja oli ravintolan luonteeseen sopien kohteliasta läpi illan.