Prikhom

Kioski.
WTC-kortteli ei kuulu suosikkihengailualueisiini, niinpä tämänmoisen ravintolayrityksen olemassaolo oli jäänyt huomioimatta. Pikkukioski Bristolin sisäpihalla tarjoaa useita kymmeniä erimoisia thai-annoksia, joiden hintataso liikkuu kuudesta eurosta reiluun kymppiin. Päivän annokset on kirjattu A-standiin, niiden hinta näyttää olevan pääsääntöisesti 5,90€. Ei paha. Korkeat jakkarat ovat vapaina, niinpä ruokailutrio päättää asettua aloilleen. Melko lämmintä vettä saa muovikanisterista. Hauskaa. Hauskaa myös, että tämänmoisia paikkoja perustetaan. Näitä kaipaa Helsingin pikaruoka-sceneen.

Ilmeinen omistajarouva hymyilee kuin Thaimaan aurinko, palvelu on välitöntä. Vähän suomea, vähän englantia. Parit ruuat tilataan päivän annoksista, yksi kokeilee listaa. Kaikista seteistä on valaiseva ja melko rehellisen oloinen (vrt. kebapmestat) foto kiskan seinässä.

Seinäannos nousee kolmessa minuutissa, päivän tuotteet heti perään. Kyseessä todellakin on pikaruokala. Oletuksena on, että valmistelut on tehty melko pitkälle ennen saapumistamme.

Ystävän ankkalautanen (7,90€) osoittautuu menestykseksi, lintuystäväämme on myös aseteltu kunnon annos. Joissain paikoissa kun vähän säästellään. Aku A. on lihotettu hyvin, rasvaiseen eläimeen on jätetty vähän nahkaakin mukaan. Kastike kerää kehuja, sitä ronkitaan oikein porukalla. Aku on nielaissut elävänä ollessaan kiven. Nyt sen saa puremakalustoonsa ihminen. Sellaista sattuu. Oikeanpuoleinen herkkusuu tilaa perinteisemmin päivän curryn kanalla, vihreä on värinsä. Kippo on oikein riittävän kokoinen, eläintä tässäkin silmämääräisesti kelvollisesti.

Oma kananuudelicurryhässäkkäni on koristeltu kauniiksi keoksi. Jä-ri-syt-tä-vän kokoinen annos, lihaa puolikkaan kanan verran. Korianterit tuoreina, porkkanat ja kurkut vähän säilötympänä. Tuoksu saa aikaan runollisia tunnepurkauksia. Hommassa on makuja enemmän kuin yhdessäkään nauttimassani thai-annoksessa tämän maan rajojen sisäpuolella. Ja mikä parasta, maku ei synny pelkästä chilistä. Nautitusta setistä olisi valmis toisissa olosuhteissa maksamaan helposti tuplahinnan. Mukaan otettuna siitä olisi nauttinut myös tuplakerran.

Kuin salaman iskusta, kokkirouva tulee kiikuttamaan lisächilit tiskiin. Esittelyjen kera. Kovasti on itsetehdyn näköisiä sooseja. Makua on lisäämättäkin, mutta tulisuu päättää kustomoida annoksensa ja seuraavaksi pyyhitäänkin hikeä urakkana. Kirosanoiltakaan ei vältytä. Vahingosta viisastumatta korostan oman munanuudelikasani pienillä viritelmillä. Rankkaa kamaa. Todistettu on.

Ruokailuolosuhteet sopivat määrätynlaiselle ihmistyypille. Korkealla penkillä keikkuminen ei tätä lofi-joukkiota häirinnyt laisinkaan. Kokemus oli lähes maaginen, kunhan unohti takana heiluvat Rax-kyltit. Onnellisuusaste kolmikon kasvoilla on poikkeuksellinen.

Viimeinkin osuin paikalle sopivaan aikaan. Prikhomin baarijakkaroilla on usein ohikulkiessani istuskellut aasialaisia ruokailijoita, joten siinä mielessä pulju vaikutti hyvinkin lupaavalta. Tälläkin kertaa molemmin puolin istui thaimaalaisia ja vietnamilaisia nuudelikeittojen äärellä, joten päätimme liittyä joukkoon.

Prikhomilla on usein 3 päivän tarjousta, kukin hintaan 5.50€. Näistä löytyi ainakin kanaa vihreässä curryssä, jonka kanssaruokailijani otti. Itse päädyin ankkanuudelikeittoon, joka sekin oli mielestäni edullinen kustantaessaan n. 7€. Curry oli tarpeeksi iso, ja oma keittoni erittäinkin kookas. Maut olivat kohdallaan ja ruuan hinta lämmitti mieltä kovasti.

Ainoastaan hyvin rajallinen ruokailutila (sekä istumapaikkojen että pöydän/ruokailutiskitilan suhteen) sekä juomaveden liruttaminen muovikanisterista omaan lasiin touovat miinusta paikalle. Ja siltikin, tämä ruokakojumeininki toi mieleen muistoja Aasian reissuilta.

Sain vatsan täyteen enkä oireillut jälkeenpäin, joten mielestäni tässä on loistava vaihtoehto kevyelle kukkarolle. Suosittelisin kokeilemaan, ja jättämään turhat ennakkoluulot pois. Kermaperseet älkööt vaivautuko.