Brasa

Sääli kun Michelinukko ei ratsaa ravintoloita Helsingin ulkopuolella, Brasalle nimittäin kuuluisi ehdottomasti ainakin yksi tähti. Mutta niinhän sen pitää ollakin, kun kyökin puolella häärii tähtiravintoloissa kouliintunut kaveri. Ruoka on erittäin maistuvaa, teknisesti erinomaisesti tehtyä ja hyvin oivaltavaa. Lähiruokakonsepti on viety erittäin pitkälle, suuri osa raaka-aineista on Porvoon ympäristöstä. Viinilista on hieman suppea, mutta sieltä löytyy kyllä mainiot juomat ruokien seuraksi, viinipaketti on hintansa arvoinen. Ehdottomasti ensimmäisten joukossa Brasaan syömään kun kausi taas alkaa!

Erinomainen ravintola erikoisessa paikassa.

Kullon golfklubin yhteydessä keskellä ei mitään odotti erittäin positiivinen yllätys; täydellisyyttä hipovasti valmistettua ruokaa, joka nojaa uuden, innovatiivisen keittiön perinteisiin mutta suomalaisilla ja jopa mummolamaisilla sävyillä. Esimerkkinä kesäkeitto ilman keittoa, eräänlaisena salaatin ja keiton välimuotona; täysin erilaista ja silti juuri kesäkeiton makuista! Raaka-aineissa panostetaan lähiruokaan ja luomuun ja kasvisruokailijat huomioitiin ilahduttavalla tavalla.

Palvelu erittäin huomaavaista ja mutkatonta. Ainoa miinus hassusta paikasta (golfklubin ympäristö ei ainakaan itseäni innosta) sekä hankalasta sijainnista; oma auto melkein tarvitaan paikalle pääsemiseksi.

Neljän hengen porukalla illallisella hiljaisena kesäiltana. Lista oli yksinkertainen - hernekeittoa ja lammaskaalia tai sitten 3/5/7 ruokalajin yllätysmenu. Otimme 5 lajin yllätyksen. Yllätys oli suuri kun erilaisia ylimääräisiä pikku herkkuja tuli joka välissä, yhteensä taisi tulla kymmenkunta eri annosta. Mutta määrästä viis, makuhan se ratkaisee, jä toki näkökin. Tässä suhteessa koko ateriasta jäi kyllä erittäin hyvä tunnelma, annokset oli kasattu todella miellyttävällä tavalla. Joissain pikkuvälikkeissä oli jopa tasainen kivi lautasena, vaan valukoon sorbet liinalle, sekin on luksusta! Osa astioista oli varta vasten ravintolaan suunniteltuja, kiva pikku yksityiskohta sekin. Lasit olivat yksinkertaisen tyylikkäitä, jalattomia koko porukka. Jos nyt jotain pientä haluaisi esillepanosta sanoa niin ehkä tuo jäätelö/sorbetmuotoinen aines voisi olla hieman monimuotoisempaa...

Jo sohvalla nautitut pikkusnäksit olivat hurmaavan yksinkertaisia, linjan mukaisesti paikallisista juureksista. Yllätysmenu sisälsi kesäkeiton, silakkapihvin, hernekeiton, lammaskaalin ja raparperipiiraan. Jos jostain tai useimmista on jäänyt lapsuudesta tai viimeistään kouluajoilta trauma, kannattaa katsoa mitä todella tasokas ravintola saa näistä aikaan. Ei tietenkään mitään mikä varsinaisesti muistuttaisi esikuviaan, vaan todella riemastuttavan makukavalkaadin josta toki tunnisti myös ne "aidot" maut, mutta niin uudenlaisessa kontekstissa että välillä oikein nauratti.

Erityiseti alku- ja pääruoat panivat koko seurueen ihastelemaan makuja, ja välikkeistä löytyi loistavia oivalluksia - jopa melko voimakkaatkin yhden makukombinaation pikkupalat veivät kokonaisuutta eteenpäin.

Juomapuolesta ei ole myöskään sinänsä pahaa sanottavaa, suositusviinit (ja siiderit) toimivat oikein mallikkaasti. Erityinen lisäpiste sille, että autoileville oli erillinen maistelusetti, jossa samoja viinejä kaadettiin sen verran että liki viiden tunnin iltapuhteen jälkeen saattoi hyvällä omallatunnolla hypätä rattiin - eikä ollut jäänyt paitsi yhdestäkään juomasta! Toki olisimme voineet kuvitella teeman mukaisesti kotimaisiakin juomia, mutta ehdottomasti mätsäys oli nyt kohdallaan.

Palvelu oli eleettömän laadukasta, isäntä esitteli annokset ja viinit asiantuntevasti, kuten odottaa saattoikin, kertoipa myös pikku anekdootteja niin ruoan, juomien kuin astioidenkin tiimoilta.

Tämä kokemus oli täysin "on par" kokeilemiemme yhden Michelin-tähden paikkojen kanssa. Ainoa ero oli, että lähtiessä olo oli keskimäärin täyteläisempi, sen verran paljon eri pikkuherkuista ja maukkaista pikkuleipäsistä kertyi syömistä.

Suomalaisuus ja raaka-aineiden alkuperän tuntemus olivat tietenkin lisäpisteen arvoisia nekin. Harva lienee syönyt kyytelöä - kyytönmaidosta tehtyä jäätelöä - ainakaan kyyttötaulujen katveessa, tai napostellut naapurikartanon seljankukista makunsa saavia lehdyköitä. Vielä kun brasalaiset löytävät jostai kunnon suomalaisia viinaksia niin vaikutelma on täydellinen!

Tänne tullaan toistekin.