Golden Rax Pizzabuffet

”Erehdyin” Raxiin ja käynnin jälkeen mietin, että miksi. Silloin tällöin ja harvoin olen päätynyt tänne, mutta koskaan en ole tainnut poistua kovinkaan tyytyväisenä. Söin salaattibuffasta. Kyllähän se sisältää vaikka ja mitä limsasta, keitosta ja kasviksista tonnikalaan ja fetaan, mutta valitettavan paljon säilykkeitä, jotka yhdistettynä ravintolan hälinään, mekkalaan, epäsiisteyteen ja välinpitämättömiin tarjoilijoihin, eivät jätä käynnistä parasta fiilistä. No, eipä hintakaan ole paha, mutta silti… Kummasti Raxit vaan jaksaa porskuttaa, joten kai konsepti toimii ja kelpaa riittävän monille. Kannattaa ottaa kokemuksena/elämyksenä!

It all started as a joke.
Humoristisena alkanut keskustelu johti siihen, että porukasta yksi heittäytyi tosihassuksi ja lupasi tarjota Rax-buffetin ystävilleen. Yhteistä päivämäärää ei oikein haluttukaan keksiä, kunnes lopulta tartuttiin toimeen.

Ylpeänä Rax-neitsyenä voi selvitä nyky-Suomessa, mutta periaatteistaan pitää myös olla valmis tinkimään. Ja näinpä lopulta reissua odotettiin kuin lapsi joulupukkia. Ystäväni, nuo vanhan liiton Rax-aktiivit, opastivat todelliseen Rax-käytökseen. Sain kuulla, kuinka "on pakko vetää täysähky", "Raxissa ei sitten syödä pizzojen reunoja" ja "otetaanhan jätskit".

Okei. Myönnän. Olen kerran kurkannut kiinnostuneena kyseisen ravintolaketjun konseptia - toki vain ikkunan takaa - joten yllätyksenä eivät tulleet seuraavat asiat: asiakaskunnan alhainen keski-ikä, työntekijöiden alhainen keski-ikä, itsepalveluun pohjautuva toiminta, määrätty epäsiisteys.

Kovia, helposti putsattavia pintoja. RAY:n pelikone. Äänekäs tila ja maisema. Onpas viehättäviä tyttöjä töissä. Ainahan näissä on. Sijainti ostoskeskuksen hiukan halvemmalla kauppapaikalla, kuitenkin riittävän monien ohikulkijoiden ulottuvilla. Yläasteikäisiä tankkaamassa äänekkäästi "ainakin 15 slaissia".

Valitsimme paikan tietoisesti juoma-automaattien vierestä, jotta kokemus olisi kokonaisvaltaisempi. Juniorien himo virvoikkeita kohtaan tuli selväksi. Coca Cola Companyn hanajuomathan (plus soodavesi ja maito) kuuluvat hintaan, ja niitä nautitaan asian vaatimalla hartaudella. Tuoksu ruokatiskien läheisyydessä oli jo liiankin kokonaisvaltainen. Toki käveltävää matkaa olisi tällöin vähemmän. Huomioon otettava seikka sekin.

Buffet. Kokista ei ole sopivaa dokata montaa litraa, joten vähän kannattaa ottaa vähän ruokaakin vatsan pohjalle. Salaattipöytä on laaja. Purkkikamaa tietty, ilman pienintäkään yritystä.

Valmiskrutonkeja oho. Muutama kankea kastike. Noh noh. Jaltsuja, tonnikalaa, kuivattua sipulia ja aurajuustoa. Hyvälaatuista purkkikamaksi. Kun myy paljon, tavara ei pääse vanhenemaan edes tiskissä.

Nachot ja salsa. Okei. Tämähän näyttää lupaavalta. Sipulirenkaita. Kylmiä. Hyi. Lihapullia ja nakkeja. Mitäs ihmettä? Valmiskamaa! Hahaa. Wingsejä. Aikamoisia. Näyttää maukkaalta, muttei maistukaan miltään. Kermaperunoita! Sama homma! Lasagnea! Sama homma!

Huh, sekoaminen jo ennen pääruokaa. Pizza. Luvattu on viittä erilaista. Neljää on. Kokeillaan nyt sitten kaikkia. Taikinapohjaa. Täytteitä on vähemmän kuin pula-ajan sapuskoissa. No, makua haetaan siis mausteosastolta. Tabasco ja oregano. Ja ah tätä kustomoinnin mahdollisuutta. Salaatti- ja maustetiskistä hakemalla pizzoihin saa aikaiseksi oikeita makuyhdistelmiä. Kinkku-ananas ja katkarapu-tonnikala täytteettöminä eivät näillä spekseillä aja asiaa.

Kun ähky alkaa lähestyä ja kokiksenhimo kadota, on aika siirtyä pehmytjäätelön pariin. Koskaan ennen en olekaan saanut ajaa jätskikonetta. Wow, tätä neitsyyksien menettämisen juhlaa. Jätskitötterö annettiinkin käteen jo tunti sitten. Nyt sitä voi surruutella täyteen ja tyhjennellä vohvelimukia vaikka koko loppuillan.

Voin kertoa, että suolaisen ja makean tavaran määrä vatsassa kohottaa pahoinvointimittarit punaiselle melko pikaisesti. Paha olo ei poistu koko iltana. Kokemus on silti erinomainen, äärimmäisyydessään jopa suositeltava. Rehellistä toimintaa.