Mukesh

Jeesus ja Suomi-viina.
Uskonnollisia tauluja. A-oikeudet. Viina näemmä maksaa 2,50€ / shotti. En kokeile. Tuhnuista sävyä, kellastunutta. Vanhentunut stereosarja 90-luvulta. Sähköurku 70-luvulta. Kerhohuone. Vastapainona kebab- ja pizzalistaa, täysin sopimattomasti. Tyhjiä pizzalaatikoita. Montaa eri brändiä. Liekö käytettyjä lähipizzerioista? Haha. Tiskin takana seisoo kotimainen rouva. Olen mielestäni nähnyt samassa paikassa myös ulkomaaneläviä. Nimestä ja listasta päätellen, omistussuhde voisi olla jotain kaukaisempaa osastoa. Pöydissä istuu paikallisia. Hanakalja maksaa nimittäin 3,50€.

Itse en usko, että pizza tai kebu tämän keittiörouvan käsistä olisi järkevin vaihtoehto. Niinpä poimin vakituiselta suosituslistalta (eli A-standista) wieninleikkeen ranskalaisilla (7,50€). Lounasajan jälkeiseksi hinnaksi, alueen kilpailun huomioidenkin, hyvä diili. Ainakin ajatuksen tasolla. Muuten lista näyttääkin turhan kalliilta, jäätelöannos taisi maksaa yli kuusi euroa. Varmasti todella suositeltavaa. Huh.

Safkan valmistus kestää kauan, jonottomassa ravintolassa noin 20 minuuttia. Hyvä enne. Ja todella, ranskalaiset tulevat kuin uunista. Ranut ovat grillimaustetut ja hurjasti suolatut paksut tikut. Hieno homma. Salaatti on nähnyt parhaat hetkensä kenties jo edeltävänä päivänä. Sinänsä ihan symppistä, että salaattia on, ja se sisältää palan paprikaa ja punasipulia sekä venäläisiä suolakurkkuja. Pihvi on tylsä, perinteinen pakasteesta kaivettu possu, vähän vetinen. Leivitys irtoaa pakasteen lailla. Ketsupit ja sinapit ovat kilon purkeissa, sitä halvinta ja huonointa. En suosittele niihin koskemaan. Jotain chilikastikettakin olisi ollut. Hinta, rouva, meininki ja sisustus kultaavat jollain tasolla keskivertosafkan.