Elmo Sports & Grill

Pyhä Elmo soikoon. Surkein lounaskokemus pitkään aikaan missään. Lunssia tarjoillaan täällä kello 11-14 ja jo kello 11.30 kaikki oli näköjään loppu. Salaattikippojen pohjat vilkkuivat, salaattikastike finaalissa, leipä loppu ja lämpölaarissa tarjolla vain ja ainoastaan palaneelta näyttäviä kerma(möhnä?) perunoita. Kassalla ei kukaan mitenkään vihjannut että tämä oli tilanne kun tultiin ja tilattiin tiskiltä, ja sitten kun asiasta mainittiin, henkilökunta kommentoi että "Tulitte vähän huonoon aikaan" - vad fan, tultiin reipas puoli tuntia lounaan alkamisen jälkeen, kai silloin yleensä pitäisi tarjolla olla ruokaa?

Reilu kymmenen minsaa vierähti ja sitten tyrkylle poksahti myös smetanalohta (en kyllä tiedä missä se smetana oli) ja hetki sen perään iso astia pasta carbonaraa joka näytti siltä että on valmistettu kuin sianruoka konsanaan, ämpärissä kepillä sekoittamalla. Ylikypsää gnocchia, mitä lie markan kinkkusuikaletta ja kermaa. Ai niin, ja makua nolla. Leipääkin ilmestyi, tosin tuoreen leivän toivossa koria lähestynyt asiakas pettyi tavatessaan tarjolta kolmioksi leikattua tavallista paahtoleipää. Just. Kiitti v*tusti.

Ihan oikeasti jätkät. Tätä myydään kotiruokabuffana, ja aika lähelle se kotiruokaa pääseekin, sillä erolla että on monta kertaa säälittävämpää kuin kenenkään tuntemani ihmisen kotona.

Ja jos se ruoka on loppu ja sen saamisessa saattaa kestää, se olisi hemmetin kiva jos kerrottaisiin asiakkaalle tilausvaiheessa, että ei turhaan käytä puolta ruokatunnistaan odotteluun.

En löydä oikeasti mitään hyvää tästä kokemuksesta, paitsi sijainnin. Onnittelut siitä.

MM-11.
Jääkiekkohuuman levittyä kansaan, päätimme extremesti siirtää myös ruokaseikkailun lätkämaisemiin. Joskin päiväsaikaan ruuduilla pyöri jalkapallo. Englannin liiga näkyy flatscreenillä lautasen vieressä, niskakipua ei tarvitse katonrajaa kurkotellen hankkia. Mesta on hämyinen, eilisten ja edellisviikkoisten Suomifaniasiakkaiden haju on pinttynyt seiniin ikuisuuden mittaiseksi ajanjaksoksi. Miehinen meininki, jengi koettaa päiväkänniä.

Tiskin takana hommat hoidetaan asiallisen tehokkaasti. Hanaveden arvoksi lasketaan euro, onhan siinä sentään sitruuna huulilla. Lista on yhtä miehinen, sormisafkojen lisäksi saa pizzaa, pihviä, makkaraa sekä useanlaisia hamppareita. Listan fiilis on selkeästi hampparikeskeinen, niinpä nostamme sen kortin.

Liigaspekulaatiot on käyty jo moneen otteeseen ja avauspotkukin potkittu. Jonoa ei meitä ennen ole. Ainakin puoli tuntia on kulunut ennen kuin hampurilaisateriat saapuvat pöytään. Ja ah sitä riemua. Koskemattakin on selvää, että annokset ovat seisseet odotustiskillä todella pitkään. Nopea tsekkaus omiin ja vieraisiin perunoihin ja lihaan, molemmilla sama homma. Kaikki haaleaa, osa jopa kylmää. Vinkkaus tiskin suuntaan, josta epäillään ensin: "Onko väärät annokset?". Herra saapuu paikan päälle kokeilemaan tyylikkäästi omalla kämmenselällä lämpötila-asia. Väittelyä ei sentään synny, hommat viedään mukisematta pois ja uudet luvataan tilalle.

Tällä kertaa oman pullan toimitus vie vain noin 10 minuuttia, joka todentaa edellisten seisomisajan. Kaverin annos tuodaan reilusti yli viisi minuuttia myöhemmin. Ei tämä nyt ihan putkeen mene. Tarjoilijamies pelastaa tilannetta tarjoamalla uusille suosikkiasiakkailleen hanatuotelahjakortit (joita tämän arvostelun jälkeen tuskin uskallamme mennä koskaan käyttämään).

Lisukkeena olevat ristikkoperunat ovat perinteisintä pakastepussikamaa. Ylipaistetut. Mausteissa uupuu. Hampparin BBQ-kastiketta on olematon määrä. Painopiste on aurajuustonkorvikkeessa, joka onkin aivan okei. Nimi on harhaanjohtava. Ystäväni kokolihaburkeri on astetta heikompi suoritus. Lisukkeen asiaa ajavat sipulirenkaat ovat erittäin basic, luonnollisesti pussikamaa. Niiden dipiksi suunniteltu salsakastike jää syömättä. Kylmänä tarjoiltava, vedellä laimennettu punainen litku ei jäisi kiinni edes lusikalla ammennettaessa. Puhumattakaan tuotteeseen, jossa on r-e-i-k-ä. Maku on järkyttävä. Kokoliha on välttävää, mutta se tarjoiltiin jonkinlaisen chilikastikkeen kanssa, jonka maku aiheutti jopa pahanolontunteita. "Maailman huonoin salsa- ja chilikastike 2011" -kilpailun kaksi kärkisijaa on täten jaettu Elmon sporttigrillin keittiölle. Onnitteluni! Palkinnoksi menetätte pari asiakasta.

Päädyin ohikulkiessa lounaalle. Buffeessa tarjolla olleet lihapullat eivät houkutelleet, mutta lounaslistalta oli tilattavissa myös salaatteja ja pizzoja. Kanasalaattia siis.

Annos tuli nopeasti. Pohjalla jäävuori- ja punasalaattia, päällä tomaatti- ja kurkkusiivuja, runsas keko kuutioitua, paahdettua kanaa ja yllärinä vielä kivan kirpeää ja raikasta passionhedelmää. Odotellessa sai aloitella salaattipöydällä, joka oli aika vaisu esitys: kulhollinen pilkottua jäävuorisalaattia, toinen kulho pilkottua punasalaattia seassa ananasta ja raejuustoa sekä korillinen vaaleaa patonkia + kastikkeet ja levitteet. Juomaksi vettä ja mehua ( + jälkkäriksi kahvit/tee). Lounarin hinnalla odottaisin saavani parempaa.

Kyseessä on sporttibaari, jonka looseissa omat telkkarit (näkyi jalkapalloa, mutta onneksi ilman ääntä!). Tummahko sisustus, mutta valoisan oloinen tila. Henkilökuntana kaksi miespuolista: toinen keittiössä, toinen tiskin takana ja tarjoilemassa. Homma tuntui pelaavan rennon letkeästi ja mukavasti. Lounasaikaan paikalla luultavimmin lähikulmien työntekijöitä, mutta illalla olettaisin asiakkaiden olevan jalkapallon ja jääkiekon ystäviä! Toisin ruuhkaa ei ainakaan nyt ollut. Taustalla soi rock-painotteisesti, mikä sopi hyvin paikan henkeen.