Alla restauranger på en karta! Du ser direkt vilka restauranger har öppet. Zooma in på kartan och filtrera restauranger enligt kategori, pris och vitsord.
Aika keskiverto Intialainen lounasbuffet pienestä tarjoilupöydästä: kana, lammas ja naudanlihakastikkeet+riisiä+jotain perunasysteemiä ja naanleipää. Nälkä lähti.
Lähiökuppilan takahuoneesta löytyvä yllätys. Erittäin edullista ja kohtuullisen maistuvaa ruokaa sekä pizza- että pastalistalla retrohtavan sekamelskaisessa ruokasalissa. Pöytien oreganot Lidlistä lisää laatumielikuvaa.
Pizzat ovat melko OK ja riittävän isoja, nopea palvelu. Kokeilun arvoinen. Myös järkevästi hinnoiteltu tikka- ja biljardimahdollisuus eikä kuitenkaan örinäbaari.
Twin Peaks.
Lassila, tuo kaupunginosa, jossa kukaan ei vahingossa vieraile. Itsekin lähdimme etsiskelemään Neroa. (Vai mikä lie olikaan tuo vanha paikallinen italo-klassikko?) Sitä ei enää ole, mutta samoissa tiloissa on majoittunut jättimäinen Lassilan Krouvi. Hämmentävästi läpi talon, tai koko rakennuksen, kulkeva baari-ravintola on leikkaus kaikesta. Ensimmäinen tila pitää sisällään perinteisen lähiökuppilan koko kavalkadin kaikkien aistimusten osalta. Dokauksen äänet ja hajut ovat välittömästi läsnä.
Ruokapuoli sijaitsee takaosassa, joka yllättää koollaan. Valoisa, vaikkakin käsittämättömässä pihapiirimaisemassa sijaitseva, ruokasali on täytetty kaikkien maailman kulttuurien best of -kokoelman. On antiikin spartalaiset pylväät, kuivuneet suihkulähteet, villin lännen maalaukset, saksalaiset kotkat, 80-lukulaiset ketjusisustusliikelamput. Avonainen jättikeittiö muistuttaa lähinnä... en tiedä mistä. Jotain elokuvallista tässä on. Jotain lynchiläistä.
Tunnelma on revitty ulkoavaruudesta. Epäilyksiäkin herää. Lyhyt lista on sentään lupaava. Pizzat, pastat, leikkeet, intialaiset. Edullista iltaruokailua, kutosesta kymppiin. Otan itse intialaista (kana vindaloo, 10,50€), ruokaseikkailukumppani pysyttäytyy kotoisemmassa (pippurileike ranuilla, 9,50€).
Intialainen (?) herra jättää kaljapuolen tiskin ja alkaa väkertämään ruokiemme parissa. No, ehkä siellä on toinen ihminen tiskille. Nuijiminen alkaa. Mikronääniä ei kuulu. Aikaa kuluu. Paljon. Hyvä. Salaatit ja kastikkeet ovat vähän pakollinen paha. Mutta pääosiltaan kaverin setti on maukas. Ranut ovat laadukkaampaa settiä. Pihvi on pienehkö, mutta hyvä. Ronkin vähän luvalla. Soosi on sitä mitä on pippurisoosi. Middle class. Oma vindaloo on tiukka. Kana ei yllä missään tapauksessa ykköskolmannekseen, mutta soosin yltäessä, on tilanne plussalla. Riisiä on muurahaiskeko.
Meininki on mainio, osin friikkiyden vuoksi. Herra kyselee tuntemuksiamme ja kutsuu uudemman kerran paikalle lounasaikaan, jos paikalle satumme. Tämän kokemuksen perusteella se on hyvinkin mahdollista.
Söin masama lammasta ja join vettä. Lammas oli mureaa Intialaista "Karjalanpaistia". Pidin siitä. Riisi toimi. Salaatti oli vähän tylsä.
Kun astuin ravintolaan ensivaikutelma oli melko synkkä pubimainen, eikä missään näkynyt ruokailijoita. Muutama asiakas joi oluitaan nurkassa. Kun tiedustelin lounasta minut ohjattiin kabinettiin, joka oli ensivaikutelmaltaan kadunpuoleisen luolan täydellinen vastakohta: valoisa, huolellisesti sisustettu, siisti ja kodikas. Palvelu oli ystävällistä ja toimivaa, sekä ilmapiiri viihtyisä.
Ruoassa oli lähestulkoon kaikki pielessä kypsyydestä makuyhdistelmiin. Paikka on enneminkin keskikaljakuppila kuin ruokaravintola. Sisustus ankea pubisisustus videotykkeineen. En suosittele.