Rosson kulma

Perusrosso. Mukava paikka. Ruokakin ihan hyvää.

Hyvää peruslaatua, sai mahan täyteen. Plussaa hyvästä asiakaspalvelusta. Plussaa myös kauniisti tarjolle asetetuista ruoka-annoksista.

Olen vuosia pyrkinyt välttelemään Rossoa kaupungissa kuin kaupungissa, sillä vaikka ravintolaketjun ruokalista vaihtuisi, ruoka on aina suunnilleen samaa yllätyksetöntä settiä hieman eri muodoissa.

Kajaanin ravintolavalikoima ei kuitenkaan loista monipuolisuudellaan, ja varsinkin kasvisruokaa saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, joten tällä kertaa uskaltauduin seuruueeni kera pitkästä aikaa Rossoon ruokailemaan. Rosson terassilla tulee kyllä piipahdettua oluella joka kesä, sillä se on ehdottomasti sijainniltaan paras terassi Kajaanissa.

Plussaa Rosson puolisen vuotta sitten uudistetulle ruokalistalle on annettava siitä, että pizzojen lisäksi listalta löytyy myös muita kavisruokia. Samaan hengenvetoon täytyy kyllä antaa miinusta siitä, että kasvisruokien proteiiniosuus ratkaistaan Rossossa(kin) edelleen juustolla, vaikka italialaisesta keittiöstä löytyisi lukemattomia mahdollisuuksia ryydittää ruokia esimerkiksi pavuilla ja pähkinöillä. Vegaaniruokailijassa Rosson lista tuskin hurraahuutoja siis edelleenkään synnyttää.

Tilasin mielestäni listan kiinnostavimman kasvisruoan: gnocchipaistosta ja artisokkasalaattia. Lisäksi pyysin alkuruokalistalta juustoantipaston, sillä tässä pääruoassa ei varsinaista proteiiniosuutta juustonkaan muodossa ollut. Ilmeisesti pessimisti ei pety-asenne toimi tällä kertaa Rosson eduksi, sillä olin ihan tyytyväinen ruoka-annokseeni. Tomaatti-oliivitahnan ja juustojen kera hieman kuivahko gnocchipaistos oli ihan miellyttävän makuista. Artisokkasalaattia olisi toki voinut olla enemmänkin, mutta yllättävän runsas raastepöytä kompensoi kyllä mainiosti.

Ruoan hinnoittelu on toki ehkä hieman yläkanttiin laatuun nähden ainakin kasvisruokien osalta, mutta lautanen tyhjeni, nälkä lähti ja suuhun jäi ihan miellyttävä maku. Wow-elämyksiä ei Rosso edelleenkään ruoallaan aiheuta, eikä asiakaspalvelu ollut tälläkään kertaa kovin antaumuksellista. Positiivisin yllätys oli monipuolinen raastepöytä, josta löytyi raasteiden lisäksi myös muun muassa oliiveja ja salaattijuustoa.

Niin kauan kun Kajaanin ravintolatarjonnasta ei löydy monipuolisempaa ruokalistaa rakentavia ja erityisruokavaliot paremmin huomioonottavia kilpailijoita, Rosso on ihan hyvä vaihtoehto, jos ruokaseurueessa kaivataan muutakin kuin pihviä, pitsaa tai hampurilaista.

Rosso on rosso oli kaupunki mikä tahansa. Sama sisustus, sama menu, sama tuttu ja turvallinen, hajuton ja mauton mitäänsanomaton konsepti, joka ei tee ketään pahemmin vihaiseksi eikä herätä suurempia hurraa-huutoja. Passaa ikään katsomatta. Sopii siis kaikille - vai ei kenellekään!? One size fits for all...

Lista on pitkä kuin nälkävuosi. Eteeni valikoitui lohikeitto: Kermaista lohikeittoa, pestoa, paahdettua ruisleipää. Mukaan kuuluu joka Rossosta tunnettu raastepöytä, joka täällä osoittautui varsin hyväksi. Jossain tarjolla on lähes yksinomaan nimen mukaisesti kaaliraastetta, mutta täällä paitsi em. raastetta myös porkkanaa, jäävuorta, persikkaa, kurkkua, tomaattia, säilykepaprikaa, oliiveja, suolakurkkuja - ehkä viikonlopun kunniaksi hieman kattavampaa tai sitten Kajaanin Rosso koettaa yrittää! Lisäksi pari kastiketta ja patonkia.

Keittoa saa hetken odotella. Palkitaanko odotus? Keittoja on tarjolla kahta kokoa. Valintani oli suurempi, mutta koollaan tämä ei häikäise. Tuhtia ja kermaista se on ja pienoisena erikoisuutena keiton pinnalle valuettu pesto on hyvää. Tilliä ei ole eikä kyllä muitakaan mausteita suolaa lukuunottamatta. Isoja paloja lohta ja perunoita. Kypsyys on onnistunut. Kun itse lisää hieman mustaa pippuria, ei kokonaisuus ole huono. Lisänä tulee öljyssä paahdettu aika suolainen pyöreä ruisleipänen (vaikuttaa reissarilta?), jota mieluusti kastaa keiton liemeen.

Jos tarkoitus on siirtää nälkää eteenpäin suht halpaan hintaan, sopii Rosso(kin) siihen tarkoitukseen. Sen sijaan italialaista tunnelmaa tai todella hyviä ruokailufiiliksiä Rossosta on turha hakea.