Gurmantti

Ravintola C jatkaa nousuaan yhä korkeammalle tasolle niin ruoan, viinien ja palvelukulttuurin kuin kokonaiselämyksenkin osalta. Nautimme viinimestarin menun suositusviineineen, eikä mikään jättänyt toivemisen varaa. Menu oli terästetty pirkanmaalaisella tryffelillä, joka kruunasi kokemuksen. Erästä makeisfirman mainosta mukaellen: "Sanokaa Ravintola C, kun haluatte täydellistä."

Olimme C:ssä viidettä kertaa, eikä C pettänyt. Hienoa, että Tampereella voi saada korkealuokkaista palvelua ja erinomaista ruokaa tasalaatuisesti joka käyntikerralla.

Alkuun nautitiin kesäkeittoa ja kylmäsavustettua ahventa parsan kera, molemmat erinomaisia. Kirkkaan kesäkeittoliemen tomaatti ja basilika olivat herkullinen innovaatio chefiltä. Samppanja kesäkeiton ja espanjalainen rose-viini ahvenen kera olivat Christinan tasoiset matchit.

Pääruoaksi valitsimme kallioanturaa korvasienien ja kukkakaalin kera sekä lammasta nokkosbearnaisen kera. Hienot annokset. Nokkoset tulivat kuulemma Christinan kotipihalta. Viinisuositukset olivat jälleen erittäin onnistuneet.

Jälkiruokana maistuivat kirsikkasuklaaleivos ja ananasrisotto portin ja Château Carsinin kera. Eivät kauaa jälkkärit lautasella vanhenneet.

Ilahduttava oli se, että väkeä oli lauantai-iltana ruokailemassa mukavasti, mutta kuitenkin sen verran kohtuullisesti, että palvelu oli kiireetöntä ja tunnelma leppoisa. Suosittelemme kaikille, jotka haluavat nauttia erinomaisesta ruoasta ja huippuammattilaisesta palvelusta jäykistelemättömässä ympäristössä.

Tämä arvio koskee ainoastaan Masun cocktaileja, ei ruokaa. Nautimme kumppanini kanssa kahteen eri otteeseen baarimestari Kimin tekemiä drinkkejä. Vihdon Tampereella saa maailman luokan juomasekoituksia, ja millainen asiakaspalvelija Kim on! Harva ravintola-alan ammattilainen on niin hetkessä läsnä kuin hän. Olemme ruokailleet Masussa muutama kuukausi sitten ja palaamme niissäkin merkeissä, mutta cocktail-paikkana tämä on Tampereen ykkönen. Helsingissäkin on vain kaksi kilpailevaa mestaa samassa sarjassa. Suosittelemme aperitiiville tai yömyssyn nauttimispaikaksi.

Illallinen keskiviikkona oli mukava ensikokemus Le Potiin. Aluksi nautitut roquefort-etanat ja sipulikeitto olivat maittavia. Samoin leipä ja sen seurana napakka tapenade sekä ronski voi. Ensimmäinen leipäannos oli hieman kuivaa patongin tapaista, mutta seuraava satsi oli jo tuoretta ja reilua maalaisleipää, hieman jopa lämmintä vielä.

Pääruokina söimme häränposkea ja karitsaa. Molemmat maistuvia annoksia. Arto Rastas näyttää tosiaan tehneen paikasta konstailemattoman maalaisruoka paikan à la française, ja hyvä niin. Härän seurana olleet uunijuurekset olivat oivallisen makeita ja rapsakoita. Karitsan kanssa tuli maalaisranskalaisia, nekin varsin ok.

Valitsimme alsacilaista rieslingiä alkuruokien kanssa ja ranskalaista pinot noirea lihan oheen. Hyviä valintoja ja kelpo viinejä kohtuu hintaan.

Jälkiruoaksi otimme tarte tatinin, joka oli aluksi lähes kiehuvan kuuma, mutta jäähdyttyään maistui erinomaiselle. Tämä tatin oli variaatio siitä totutummasta, mutta oiva tällaisenakin. Illallisseuralainen nautti gâteau riche au chocolat'n kirsikkakompotin kera, ja parempiin suihin sulahti tämäkin herkku. Tuhtia suklaakakkua tuli pöytään juuri oikeankokoinen pala - sopivan pieni, mutta riittävän iso kokkare, jotta makeannälkä kukistui.

Palvelu oli hitaahkoa aluksi; saimme odotella aperitiivitiedustelua kotvasen, mutta tarjoilijattarelle viittoiltuamme homma alkoi pelittää. Ruoat tulivat reippaassa tahdissa pöytään, mutta nälkähän meillä olikin illalla kahdeksan jälkeen. Salissa hääri nuoria naisia tummissa essuissa, ja baarissa heilui nuori mies, joka ohjasi meidät kohteliaasti ravintolaan saavuttuamme pöytään. Pyysimme tiettyä pöytää, vaikkemme olleet tehneet edes varausta, ja tämä järjestyi. Plussaa siitä joustavalle maître d':lle.

Haluamme tulla uudestaan, ja silloin toivomme, että sali on otettu jo haltuun yhtä ammattimaisesti kuin keittiö jo ensimmäisellä visiitillä. Tästä tuli Rastaalle hyvä ruokakeidas entisten ja erityyppisten paikkojen lisäksi. Terassi on varmasti kesällä suosittu.

Erinomainen ensikokemus Smöristä. Viihtyisä paikka, asiantunteva muttei liian suulas palvelu ja mikä parasta, loistava ruoka. Nautimme luomukaritsamakkaraa ja gazpachoa alkuun, pääruoiksi valitsimme päivän kalan, joka oli ahventa, ja possunniskaa sekä lopuksi sorbettivalikoiman. Erinomaiset, tasapainoiset ja kikkailemattomat kokonaisuuudet, erinomaiset vihannekset ja kauniit, sopivankokoiset annokset. Ajoi ohi kaikista muista turkulaisravintoloista, jotka olimme testanneet ennen Smöriä. Tänne haluamme ehdottomasti uudelleen.

Olimme pettyneet ensimmäiseen kokemukseemme Huberissa. Ruoka kesti lähes tunnin. Tosin ravintolassa oli kohtuullisen paljon väkeä, mutta paikka ei kuitenkaan ollut täynnä.

Tilasimme ulkofilettä, josta varsin suuri osa oli rasvaa. Tiedämme, että tämä onkin paikan idea; lihan mukana tulevat luut, rasvat yms. ja tästä kerrotaan heti alussa. Mutta minulta jäi liha-annoksesta syömässä lähes puolet, ja sekin osaa ulkofilettä, jonka söin, oli varsin kehnoa.

Lisäkkeiski tilatut kasvisgratiini, ranskalaiset, rakuunaporkkanat ja vihersalaatit olivat hyviä, mutta eivät erikoisen maittavia. Kolmen hengen jakamaa kasvisgratiinia tuli pikkuruinen annos, josta riittää pari ruokalusikallista per syöjä. Valitsemamme pippurikastike lihan oheen oli tasapaksu. Saan paljon parempaa tetrapakkauksesta.

Olen syönyt aina hyvin Berthassa, ja siksi odotukset olivat korkealla Huberin suhteen. Pettymys olis karvas. Toivottavasti paikassa skarpataan lujasti, tai sitten muutetaan linjaa siltä osin, että tarjottava liha on kelvollista.

Erinomainen eka kerta Mechessä. Söimme seuralaiseni kanssa päivän menun, jossa kielen veivät mukanaan marinoidut silakat, karitsa & kateenkorva ja suklaapähkinäjälkkäri. Hienosti valitut suositusviinit joka ruokalajille tekivät arki-illan päivällisestä elämyksen.

Tarjoilu toimi moitteetta ja sopivan nopeasti, vaikka paikka oli täynnä. Ruokalajien väliin jäi juuri riittävästi aikaa makustella tuntemuksiaan, ja sitten pöytään tuotiinkin jo seuraava herkku. Meitä palvellut nuori miestarjoilija oli asiantunteva ja luontevalla tavalla rento. Viinit esiteltiin napakasti ilman pitkiä löpinöitä, mutta kuitenkin niin että kaikki tarpeellinen tieto tuli jaettua.

Paikkana Meche on viihtyisän mukava, puheensorinainen bistro, jossa viihtyy pariskunnat ja isommatkin porukat. Väki oli kaiken ikäistä ja näköistä. Tästä tulee varmasti hitti. Odotan jo seuraavaa kertaa.

Tammi-helmikuun kolmen ruokalajin erikoismenu oli hieno kokonaisuus. Erityisesti riimihärkäannos oli kaunis, maukas ja yllättävä. Jokainen pisara ja hitunen annoksessa toivat jotakin lisää kokonaisuuteen. Pääruokana ollut lohikeitto oli oiva kokemus sekin kuten marjaisa jälkiruokakin. Hellan tapaan viiniyhdistelmät toimivat saumattomasti ja palvelu oli omaa luokkaansa tamperelaisittain.

Edellisellä viikolla testattu '2 syö, 1 maksaa' -konsepti vakuutti sekin. Punajuurigazpacho oli ehkä hivenen varovainen, mutta kampasimpukka & Bloody Mary veivät jo kielen mennessään. Musta risotto savukyljen kera ja pääruokana tarjoiltu karjalanpaisti olivat upeita. Kummastakaan jälkiruoasta ei halunnut luopua, ne piti maistaa kummatkin. Viinit erinomaiset ja palvelu nappiin kuten aina.

Tämä paikka on totisesti niille, jotka nauttivat ruoasta ja asiantuntevasta palvelusta. Pääkaupunkiseudulla Hella ja huone olisi palkittu jo kauan sitten tähdin ja suitsutuksin.

Tampereen paras ja yksi Suomen parhaista! Kahdeksanosainen menu suositusviineineen on hinta-laatusuhteeltaan valtakunnan huipputasoa. Onnittelut Arto Rastaalle esikuntineen keittiössä ja salissa.

Kuvat eivät seuraa täysin menun rytmiä, ja muasta puuttuvat amuse-bouchet, joita oli kaksi.

Jos jotain muuttaisin, tarjoaisin leivän kanssa hyvää voita ja sormisuolaa. Lisäksi kannatan espresso-koneen hankkimista, vaikka kannukahvi onkin H&H:ssa hyvää.

Hella ja huone menee moneen maineikkaamman ja tähditetynkin ravintolan ohi kepeästi! Upeaa työtä Mansessa.

Erinomainen konseptI: Vain kolme alkua, päätä ja makeaa. Hintataso laatuun nähden hyvin edullinen. Viinit hienoja löytöjä, eivät mitään Alkon standardeja. Sisustus selkeän tyylikäs. Palvelu iloista, asiantuntevaa, tehokasta. Mitä tästä nyt sanoisi... Tampereellako tällaista? Vapiskoon kaupungin laaturavintoloiden chefien puntit - Bertha tulee! Kertakaikkiaan fantastinen kokemus.

Yksi pieni kommentti kuitenkin: Annokset ovat pieniä. Minulle se sopii; mieluummin laatua kuin määrää, mutta jos iso, nälkäinen mies tulee illalliselle, hänen pitänee valita 2 + 2 + 2 annosta, muuten voi tulla lihiskeikka eteen aterioinnin jälkeen. Pääruoka voisi mielestäni olla hieman rotevampi annos, näin tämäkin pikkuasia korjattaisiin.

Ravintolan kabinetista oli muuten mukava seurata joviaalien kokkien toimintaa keittiössä. Ei mikään Hell's Kitchen. :D