VipGourmand

Heinätori tarjosi menullaan yllätyksetöntä, joskin hyvää perusruokaa pienellä haparoinnilla. Heinätorista tulee hieman mieleen Tampereen Kappeli, sillä vanhan rakennuksen suurista ikkunoista tuleva luonnonvalo toi mukavaa tunnelmaa sisälle. Sisällä valkoiset pöytäliinat olivat kuitenkin mielestäni hieman ristiriidassa tarjoillun ruoan kanssa, sillä annosten jopa hieman karskit ulkonäöt olivat enemmänkin tuttuja kotikeittiöstä.

Alkuruoaksi tarjoiltu kesälautanen piti sisällään muun muassa fasaania, lohitartaria ja cantaloupe-melonia. Kuten jo mainittua, annoksen ulkonäkö oli karu ja koko annoksesta puuttui idea, sillä mikään ei oikein lautasella osunut yksiinsä. Fasaani oli kuivaa, joskin riistalinnun maku tuli hyvin esiin. Lohitartar oli täysin yllätyksetön, joskin sopi raikkaudellaan lämpimään kesäpäivään. Myöskään melonille en löytänyt millään kumppania lautaselta.

Pääruoaksi valitsin menulta ankan rintaa joka tarjoiltiin porkkanapyre ja tumman kastikkeen kanssa. Ankka oli kypsyysasteeltaan hyvä, mutta jäin kaipaamaan rapeaa nahkaa kuten aiemmatkin ruokailijat, sillä tällaisenaan ankka oli jopa hieman työläs leikata. Porkkanapyree oli jätetty hyvin karkeaksi, minkä vuoksi annos jäi tuntumaan pehmeän nahkan takia hieman viimeistelemättömältä. Tumma kastike sitoi ankan ja makean porkkanapyren yhteen, mikä teki annoksesta kuitenkin eheän.

Jälkiruoaksi tarjoiltiin raparperimousse mansikoiden kera. Tuoreat mansikat yhdistettynä klassisesti raparperiin ja kuohkeaan mousseen toimi yllätyksettömästi. Kokonaisuudessaan luonnehtisin Heinätoria paikaksi, josta saa hyvänmakuista, mutta hieman yllätyksetönä ja hieman viimeistelemätöntä ruokaa. 37 euroa on mielestäni tällaisesta menusta paljon siihen nähden, että vastaavaan suoritukseen pääsee myös moni harrastelijakokki. Vastaavassa hintaluokassa on kaiken lisäksi kova kilpailu Tampereella, minkä vuoksi en itse eksy Heinätoriin kovin nopeasti uudestaan.

4 Vuodenaikaa on Tampereen parhaimmistoa, joka ei ole pettänyt vielä kertaakaan. Kauppahallin miellyttävässä miljöössä ravintolalla on oma paikkansa eikä ruokailukokemusta haittaa pystybaarissa vieri vieressä istuvat kanssaruokailijat. Päivittäin vaihtuva lounaslista ja menun pysyvät ruoat tarjoavat aina kulinaristisia elämyksiä.

Tässä rustiikkia ranskalaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa ei nimillä eikä erikoisilla raaka-aineilla liikaa kikkailla. Viimeksi lounaalla käydessäni söin naudanleikkeen bérnaisella ja paistetuilla uusilla perunoilla - ruoka, jonka voisi periaatteessa saada vaikka ABC:n listalta. Mutta kun raaka-aineiden laatu on huippuluokkaa ja toteutus viimeisen päälle kunnossa, saa tällaisestakin miltei unohtumattoman elämyksen. Naudan leike olisi mehukas ja hyvin suolattu, bérnaise puolestaan kuohkeaa sekä rasva ja happo olivat tasapainossa. Perunat puolestaan olivat juuri niin hyviä kuin uudet perunat voivat olla. Kokkauksessa ei voita ja kermaa yleisesti ottaen säästetä, joten terveysruoaksikaan tätä ei voi kutsua, joten jatkuva lounaalla käynti tuntuu äkkiä vyötäröllä. Vakiolistan bouillabaisse on mielettömän hyvää, eikä sen 14 euron hintakaan ole päätähuimaava, sillä raaka-aineet ovat jälleen taatusti tuoreita ja laadukkaita sekä annos on runsas.

Ravintolan toivoisi jatkavan juuri niin kuin se pyörii tällä hetkellä, sillä muuten Tampereen ravintolatarjontaan tulisi suuri aukko.

Olen eksynyt Hella & Huone Deliin useamman kerran pienen välipalan perässä. Kokemukseni rajoittuvat Delin puolikkaisiin patonkeihin / leipiin, jotka toimivat täydellisenä pikkunälän karkoittajina. Sijainnin puolesta H&H Deli tarjoaa junamatkustajalle paljon asematunnelin Siwan tai ravintolavaunun kolmioleipiä paremman hinta/laatu-suhteen.

Leivät ovat olleet lähes poikkeuksetta erinomaisia (palvikinkku, kana, tomaatti-mozzarella), joskin suolaisuuden kanssa mennään hieman rajamailla. Suosikkini on palvikinkkupatonki, jossa yhdistyvät jo hieman suolainen kinkku, kapris ja aurinkokuivatut tomaatit. Kerran erehdyin ottamaan mukaan suunmakeaksi yhden macaronin, jonka marenki oli päässyt kivikovaksi. (Lounas)salaatti näyttää paikassa houkuttelevalle erilaisine täytteineen, jotka pääsääntöisesti menevät makumaailmassa lähelle Välimerta.

Paikka on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, kun vatsa ilmoittaa pikkupurtavan tarpeesta.

Terassiruokaa Miamissa. Päädyimme perjantai-iltapäivänä Miamin terassille oluen ja ruoan perässä. Itse terassille paistaa iltapäiväaurinko hyvin ja huolimatta terassin suosiosta aurinkoisina päivinä, ei pöytiä ole tungettu aivan vieri viereen. Ruokien tilaaminen tapahtui itse kassalta, mistä juomatkin sai ja ruoat tuli hakea itse piipparin näin ilmoitettuaan.

Tilasin listalta quesadillat. Piipparin ilmoitusta saimme odotella reilu puolisen tuntia ystäväni kanssa, mikä oli suhteellisen hyvä suoritus ottaen huomioon, että terassi oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. TIskillä minua kuitenkin odotti quesadillojen sijaan hampurilainen. Keittiö otti palautteen hyvin vastaan ja sain quesadillani noin 5 min ylimääräisen odottelun sijaan kahden ilmaisen oluen kanssa. Maun puolesta 35 min odotus oli tasan 35 min liikaa, sillä quesadilloihin ei oltu paistettu kunnolla pintaa, cheddar ei maistunut miltään sekä salsa valmistavaraa. Annoskoko oli reilu, kuten usein tämän tyylisissä paikoissa, mutta maun ollessa huono sekään ei ollut balsamia haavoille.

Ensi kerralla tulen Miamiin ainoastaan auringon ja juoman perässä, vaikka keittiö onnistui paikkaamaan yhden tekemistään virheistä.

Borneo tarjoaa erinomaista ja makurikasta lounasta. Tammelantorin laidalla sijaitseva ravintola on hieman syrjässä ydinkeskustasta, joten lounasaikana Borneosta olen aina löytänyt tilaa.

Buffetissa on paljon valinnan varaa: muistini mukaan kaksi lihaa + kaksi kanaa + kasvis sekä valkoinen että kurkumalla maustettu riisi. Toisin kuin monessa muussa kokemassani aasialaisessa buffetissa, maut eivät sekoitu vaan jokainen ruokalaji maistuu aidosti erilaiselle. Myös ruokalajien sisällä maut ovat selkeitä sekä esimerkiksi hapanimeläkanan osalta makea ja happo olivat hyvin tasapainossa. Ehdoton suosikki, joka molemmilla käyntikerroillani on pöydästä löytynyt, on Rendang, jonka mausteet vievät hetkessä ruokailijan kauas Kaakkois-Aasiaan.

Itse paikka on suhteellisen pieni, mutta viihtyvyyttä on saatu parannettua hyvin esiinlaitetulla buffetpöydällä. 9 euroa on hinnaltaan yläpäässä aasialaisessa lounasbuffetissa, mutta tässä paikassa rahalle saa ehdottomasti vastinetta.

Aurinkoinen päivä Espan terassilla. Päädyimme Espan terassille juomaan Koskipanimon tuotteita arki-iltapäivän ratoksi. Terassille, joka on keskellä Hämeenpuistoa, paistoi aurinko mukavasti eikä liikenne kulkenut aivan vierestä, kuten useassa keskustan terassilla.

Päätin ottaa oluen kyytipojaksi paikan oman Hodarin, jota ikävä kyllä ei saanut, sillä Krakovan makkarat olivat loppu. Tarjoilijan mukaan myös possun ribsit olivat loppu, mikä ihmetytti kovasti seuruettamme, sillä meneillään oli varmasti Tampereen kesän kovin sesonki asuntomessujen ryhdittämänä. Lopulta päädyin Espan Real Burgeriin joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Omatekoinen sämpylä oli erinomainen, joskin pihvi oli paistettu kuivaksi asti sekä paprikamajoneesia oli liiaksi (sekä se oli liian löysää). Ranskalaisiin oli jätetty kuorta, josta plussaa, joskin kokki ei ollut malttanut paistaa näitä rapeaksi.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuitenkin positiivinen ja hieman paremmalla toteutuksella burgeri olisi ollut kaupungin kärkitasoa.

Tulin syömään hieman lounasajan jälkeen. Lounastarjoilu oli juuri loppu, mikä näkyi salin puolella, sillä asiakkaita ei ollut itseni lisäksi kuin kaksi muuta. Ravintolan sisustus oli siisti ja miellyttävä, joskin lounasbuffetin rosterinen tarjoilukärry oli suorastaan ruma ja silmiinpistävä.

Tilasin listalta Lohi-California -futomakin sekä 2 kpl Kalmari-nigirit. Ruoka tarjoiltiin omasta mielestäni halvannäköisestä ja ennen kaikkea epäkäytännöllisestä puulaivasta. Itse sushit olivat kovin tavanomaisia, eivätkä jääneet mieleeni mitenkään erityisesti. Riisiä oli liian lämmintä sekä susheista puuttui täysin wasabi. En tiedä oliko tämä vahinko vai tarkoituksenmukaista, mutta jäin kaipaamaan sitä makien sisään, en ainoastaan itse päälle lisättynä.

Tarjoilu paikassa oli hieman aneemista, liekkö raskaasta lounastarjoilusta johtuen. Sushit tulivat siinä ajassa kuin sopi tyhjältä ravintolalta odottaa.

Perjantai-iltapäivänä polttariporukka täytti terassin. Ahtauduimme perjantai-iltapäivänä Panchon terassille syömään, sillä ravintola oli sisällä viimeistä paikkaa myöten täynnä. Terassipöytiä ei oltu kuivattu sateen jäljiltä, joten jouduimme tämän tekemään itse. Tilaaminen tapahtui tiskiltä, josta myös juomat kannettiin pöytiin.

Päädyin syömään lihaburriton, joka osoittautui huolella haudutetuksi naudanlihaksi. Liha oli todellakin mureaa, mutta makumaailma oli kovin tunkkainen. Burriton kanssa tullut salsa oli kovin mitäänsanomaton, eikä se tuonut tarvittavaa särmää annokseen. Annos oli myös suhteellisen pieni hampurilaisannoksiin verrattuna.

Seurueen muiden jäsenten ruoissa oli myös paljon puutteita, muun muassa hampurilaisten pihvit ja sämpylät oli suorastaan palaneet sekä alkuruoaksi tilatut sipulirenkaat tulivat vasta pääruokien kanssa. Olisikohan kesäaika tuuraajineen ja täysine pöytineen tehnyt kepposet Pancholle, joka on kyllä aiemmin toiminut helppona vatsantäyttäjänä.