Ravintolassa

Savonlinnan upeat näkymät, hyvää seuraa ja lasillinen kuohuviiniä. Terassilla lämmintä ja aurinkoista ja uupunut ja äkäinen henkilökunta, joka ei tervehdi, ei hymyile, ja tekee kyllästyneesti ja uupuneesti työtään. On siinä meille turisteille ihmettelemistä!

Majakka oli ennen hyvä ravintola. Ja nyt asia on ihan toisin:
Tarjoilijat eivät tervehtineet, kun tulimme ravintolan "Laiturille". Kysyimme, onko paikkaa kahdelle ja olihan sitä, itse saimme valita, mihin istuimme. Tilasimme alkuruuaksi suppilovahverokeittoa ja pääruuaksi pariloitua nieriää sekä Majakan specialin. Juomaksi tilasimme vettä ja valkoviiniä. Kyllästyneen oloinen tarjoilija toi viinin ja maistatti sen ja kaatoi sen laseihin ja pisti sitten viinipulloon korkin takaisin. Vettä hän ei kaatanut laseihimme, saimme siis itse palvella itseämme. Ruokiin kuului salaatti "salaattipöydästä", joka oli huoltoasematasoa: kuivunutta porkkanaraastetta, salaattia, kuivahkoja, kivettömiä oliiveja, vesimelonia. Pöytä oli epäsiisti, esim. kannusta kaadettavat salaattikastikkeet pitkin aluslautasia ja pöytää. Alkukeitto oli vetinen, suppilovahverot (jos ne niitä olivat) sitkeitä ja mauttomia. Lihapääruoka (Majakan special) oli maukas ja hyvä. Pariloitu nieriä oli kohtuullinen, mutta sen lisukkeet hirveät: "Kastike" kalan alla jotain kermahöttöä, porkkanat mauttomia ja listassa mainitut UUDET perunat vuoden vanhoja. Outoa oli tarjoilijan tapa tarjoilla ruuat: hän latoi annoslautaset pöydän kulmalle, ei siis ruokailijan eteen. Söin annoksesta kalan ja muutaman porkkanan palan. Kun tarjoilija kysyi, maistuiko, näytin hänelle koskemattomat perunat. Tarjoilija vaivaantui tästä ja sanoi sitten, että "noh, kerron kokille". Jälkiruokaa emme ottaneet. Seurasimme tarjoilijoiden hymytöntä, rasittuneen ja uupuneen oloista toimintaa. Hymy irtosi ainoastaan silloin, kun he puhuivat toisilleen tai kadulla kulki joku tuttava ohi. Majakan asiakkaille ei näitä ilon pilkahduksia riittänyt. Masentava kokemus kerrassaan, varsinkin kun muistaa, että joskus hamalla kivikaudella Majakkaan oli kiva tulla ja siellä sai nauttia todella herkullisesta ruuasta ja erittäin hyvästä palvelusta. Laskumme oli noin 94 euroa eli kokemukseen ja ruokaan suhteutettuna aivan liikaa.

Kävimme Sellon Chicosissa eilen illalla, noin klo 19 maissa. Kokemus oli poikkeuksellinen ja myönteinen. Ruokailijoina 2 aikuista ja yksi lapsi. Lapsi söi alkupalan (Mozzarella fingers) ja pääruuaksi Chicken Wingsin, aikuiset söivät Little Italy Burgerin ja Texas Beefin. Kaikista annoksista vaihdettin chilimausteiset ranskalaiset tavallisiin ranskalaisiin. Ruuat olivat hyviä, varsinkin Little Italy Burger ja Texas Beef ja annokset olivat erittäin riittoisia.
Kun tulimme ravintolaan, tilaa oli runsaasti ja istuuduimme yhteen melko epäsiistiin pöytään. Hetken kuluttua paikalle tuli tarjoilija, joka pyyhki pöydän ja sitten hän poistui paikalta. Noh, odotimme, että tarina jatkuisi samaan tapaan kuin Suomessa yleensä, eli huonolla tai olemattomalla palvelulla tai niin, että asiakas joutuu anelemaan tarjoilijan huomiota. Mutta ei: yhtäkkiä pöydän viereen ilmestyi hymyilevä, tervehtivä ja aurinkoinen nuori miestarjoilija, joka otti tilauksemme vastaan ja keskusteli runsaasti kanssamme valinnoistamme. Sitten hän toi ripeästi pöytään vettä ja sama iloinen jutustelu jatkui, kuten myös ruoka-annosten tullessa. Kun oli maksun aika, sanoimme hänelle, että näin vilkas ja kohtelias käytös on ihan poikkeuksellista suomalaisten tarjoilijoiden keskuudessa, js hän sanoikin olleensa töissä Espanjassa.
Ruoka oli siis hyvää, sitä oli enemmän kuin riittävästi ja kaiken kruununjalokivenä oli tämä tarjoilija. Menemme milloin tahansa takaisin Sellon Chicosiin, jos palvelu on näin rentoa, kohteliasta ja aurinkoisen iloista. Hienoa, että Chicosiin on saatu tällainen valonpilkku ja toivonkin, että juuri hänelle annetaan suuri palkankorotus (viimeistään silloin, kun ravintolapäällikkö lukeaa tämän ylistyksen).