RuokaJim

Seurueemme ehdotuksesta valittu paikka epäilytti aluksi. Teemaravintola? Viikinkejä? Ei kai nyt sentään...

Alkuvaikutelma oli kuitenkin positiivinen. Sisustus ei näyttänyt liian halvalta ja palvelu oli oikein miellyttävää. Taustalla oleva viulurenkutus sen sijaan alkoi pikku hiljaa vähän ärsyttää, varsinkin ruokaa odotellessa.

Ruuan valinta menulta oli jotenkin vaivalloista. Teeman mukaan valitut nimet eivät helpottaneet etsimistä ja kuvaukset olivat piiiiitkiä. Lista oli kattava ja ensimmäisen kerran jälkeen en enää edes osaa kuvailla mitä kaikkea tarjottavana oli. Ruuan tulo kesti yllättävänkin pitkään (lauantai-iltapäivä).

Tilasin peltopyytä. Kokonaisvaikutelma itselläni ruuasta oli sama kuin menusta: jotenkin sekava. Peltopyy itsessään oli hieman mautonta ja sitkeääkin. Erilaisia kastikkeita taisi olla paria erilaista ja lisäksi lautasella oli myös jonkinlaista maustevoita. Maut eivät pelanneet oikein mitenkään yhteen ja tuntui välillä, kuin söisi useaa eri annosta samaan aikaan. Jälkiruuaksi valitsin suklaakakkua, joka ei ollut mitenkään erikoista, mutta ihan hyvää.

Kokonaisuutena kokemus oli keskiverto. Seurueessa muut vaikuttivat olevan samaa mieltä. Joku oli käynyt kertaalleen aikaisemmin ja kuulemma viime kerralla ruoka olisi ollut parempaa. Tällä kertaa ruuan laatu ja hinta eivät kuitenkaan oikein kohdanneet, liekö kiire vaikuttanut keittiön puolella?

Jaahas. Mistäpä sitä aloittaisi. Vaikkapa siitä, että en kuvitellut Helsingin ravintolasta tällaista arviota joutuvani tekemään. Paikalla oli sattumoisin parikin isompaa ryhmää, mikä varmasti sekoitti ravintolan pakkaa, mutta on toisaalta kehno tekosyy, koska meidän ryhmämme oli etukäteen ilmoittanut tulostaan ja menu oli sovittu valmiiksi.

Alkupalojen tuloon kesti n. kolme varttia ja pian kävi ilmi, että ravintola oli omapäisesti vaihtanut sovitun alkuruuan. Tilattuna oli alkuruokalautanen, mutta tarjolla oli cappucinoparsakeittoa. Tarjoilijan sovitteluehdotus oli, että tähän lisätään noutopöydän salaattia, koska sen sisältö olisi kuulemma muutenkin parempi kuin alkuruokalautasen. Päätä pudistellen ja nälkäisenä tarjoukseen suostuttiin. Nyt tätä kirjoittaessani en edes kunnolla muista miltä keitto maistui, eli ilmeisesti ei paljon miltään.

Pääruuaksi tarjottiin lohta. Se maistui lohelta. Lohihan on aina hyvää, mutta ravintolassa voisi odottaa hieman yllätyksellisempääkin annosta. Tässä vaiheessa, kun lounasaika oli venähtänyt pariin tuntiin, osa ruokailijoista oli jo syönyt annoksensa, mutta jotkut vielä odottivat omaansa. Suurin osa ruokailijoista päätti lähteä ja jätti jälkuruoan väliin. Loput jäivät terassille, jonne jälkiruoka tarjoiltiin. Jäätelöä ja raparperia - ei erityisen hyvä, eikä toisaalta mitenkään huonokaan kokonaisuus.

Palvelu oli hämmentävää. Viivästyksistä kyllä pahoiteltiin, mutta pinnalliseen sävyyn ja hätäisesti. Kysyttäessä tarjoilijalta, että mitä alkuruokakeitto sisältää, tämän piti käydä tarkistamassa asia keittiöstä. Viiniasiantuntijuus oli tasoa "löytyy valkoista, punaista ja sellaista". Viinit piti käydä ostamassa viereisestä kahvilasta, koska tarjoilija ei ehtinyt niitä hoitaa.

Sääli, sillä puitteet Seurasaaressa ovat todella hienot.

Aito oli nyt alku maaliskuussa parempi kuin aikaisemmilla käynneillä. Tämä on minun osaltani suurikin kehu, sillä ruoka Aitossa on ollut aina vähintäänkin erittäin hyvää.

Maut ovat hillittyjä, mutta niistä löytyy hauskoja ja yllättäviä vivahteita ja kokonaisuudet ovat mahtavia. Illan kohokohta oli minulle naudan poski, joka lisukkeineen oli mukavan freesin makuinen.

Alkuruuaksi valitsin kyyhkykeiton, joka oli hyvä, mutta ei mitenkään ikimuistoinen elämys. Makumaailma jätti pehmeän ja lämpimän mielikuvan.

Jälkiruuaksi meni kivasti suklaakakku, joka oli tanakkaa tavaraa, mutta onneksi lautasella sitä oli juuri sopivasti.

Palvelu oli varsin miellyttävää. Itse pidän juuri rennosta, mutta asiantuntevasta menosta ja selvästi tarjoilijan tietous riitti kertomaan tarpeellisen sekä ruuasta että viineistäkin tavalla, joka ei ollut tönkkö tai väkinäinen.

Brunssi oli kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus.

Parhainta olivat selväti alkuruuat, joita oli juuri sopiva ja vaihteleva valikoima. Ainoastaan kylmä kala jäi hieman mauttomaksi, mutta muutoin kaikki maistui. Parasta oli blinit ja mätimousse.

Pääruoka oli hieman heikompi esitys. Annos oli vaatimattoman näköinen ja kokoinen. Kuha oli hivenen verran liian suolaista ja rapukastikkeen liiankin mieto maku jäi täysin taka-alalle.

Jälkiruuat olivat perusvarmoja esityksiä, joista ei hirveästi mikään jäänyt mieleen.

Palvelu oli asiallista ja nopeaa. Kokemuksena Töölönranta oli siis kaikenkaikkiaan positiivinen ja voisin kuvitella käyväni uudestaankin. Jatkossa keskityn kyllä varmasti enemmän alkuruokiin, jotka olivat selvästi brunssin parasta antia.

Aalto-menu jätti oikein positiiviselle mielelle.

Varsinkin alkuun tarjottu saaristolaisleipä hauella oli oikein maukas, mielestäni annoksen kikkaileva ulkoasu oli kuitenkin hieman tarpeeton.

Karitsa oli mureaa ja erittäin maukasta ja vaikka lisäkkeet, erityisesti perunamuusi, vaikuttivat vähän tylsiltä, ne pelasivat kokonaisuuteen ihan mukavasti.

Jälkiruuaksi tarjoiltu valkosuklaakakku oli annoksena varsinkin ulkonäöltään mielenkiintoinen, mutta liiankin makea. Annos olisi ehkä tarvinnut hieman lisää raikkautta ja keveyttä, nyt se vähän raskaaksi.

Palvelu oli mukavan lämminhenkistä ja välitöntä, mutta muutamaan paikkaan olisi sopinut vielä pari "ole hyvää". Itse pidän myös siitä, että etenkin menun tilattaessa annokset esitellään, kun ne tuodaan pöytään. Nyt annoksia vain tuotiin vähän kuin sarjassa, melko tiuhaan tahtiin pöytään (ravintolassa oli melko hiljaista).

Kaikenkaikkiaan keskiverto suoritus, joskin kokonaisuutta ajatellen myös jonkin verran epätasainen.

Salaattipöytä oli kuin työpaikkaruokalasta. Perusporkkanaraasteita, ihan oikeastiko? Lämpimät ruuat olivat hieman parempia, mutta paikoin niiden rakenne jätti tottumisen varaa, esim. nakit olivat hieman kumisia.

Jälkiruuaksi tarjoillut munkit olivat vieläkin vähän kylmiä (pakkasesta??), mikä tuntuu tämän paikan kohdalla erittäin oudolta. Kuohuviiniä ei kannata vaivautua ottamaan, se ei maistunut juuri miltään.