sadnil
23 Recensionen
Hyvässä ravintolassa jokainen asiakas tuntee itsensä tärkeimmäksi asiakkaaksi. Ruoan täytyy välittää tunne, että annos on juuri asiakasta varten viimeistä piirtoa myöten tehty.
Badges
Blog link
Recensioner (19)
Dessa recensionen har ingen påverka till genomsnitt betyg
The service was below poor: the waitress walked past our table several times, never asked if everything was okay, though our glasses were empty and we were ready to leave. When she walked by, I tried to shout at her and asked for a glass of wine. She didn't turn around, didn't stop, didn't say okay or anything - no response at all. After a couple of minutes she walks by again and tosses one glass of wine in front of me - no words, no gestures, no nothing. And this happened several times - with the drinks, the food, the bill.
We were just appalled. We've been had better and more personal service in a standby hamburger place than here.
The pizzas were okay, and so were the guys in the door service. That's about it.
Kävimme kesäisenä iltapäivänä nauttimassa kolme ruokalajia Eliten terassilla.
Alkuruoaksi tarjoiltiin savustettua muikkua ja ahventa saaristolaisleivän tai -limpun päällä sekä kukkakaalipyreetä. Menu ei siltä osin startannut lupaavasti: kalat muistuttivat erehdyttävästi säilykekalaa, olivat sitkeän kuivakoita ja savua en havainnut ollenkaan. Leipä oli myös melko koppura ja kuivaa kokonaisuutta pelastavaa kukkakaalipyrettä oli vain nimeksi.
Pääruoka olikin jo toista maata. Paahdettu poronpaisti, rosmariinivoissa paistetut uudet perunat oli nappisuoritus! Poro suli suuhun, ja sen vierellä kareillut kastike oli niin hyvää, että teki mieli nuolla lautanen puhtaaksi. Luulimme lähestulkoon tilanneemme sisäfilettä!
Jälkiruoka oli melkoisen helppo nakki: mansikka-sitrussalaattia raparperisorbetilla. Itselleni riittivät viipaloidut mansikat, sillä happamat ja kirpeät greipit, verigreipit ja appelsiininpalaset eivät toimineet sorbetin kanssa.
Menu oli melko epätasainen, mutta maittava ja yllättävän runsas pääruoka pelasti kokonaisuuden. Palvelu oli kesätyttöjen ja -poikien osalta hieman hakusessa - yhteensä meitä palveli viisi eri henkilöä, joista vain kahdella tuntui olevan homma hanskassa. Onneksi palvelu oli ystävällistä kautta linjan. Yksi tarjoilijoista tosin tunnusti, että on täällä vasta aloittanut, kun kysyimme häneltä ruokaan liittyviä kysymyksiä.
Ainoa asia, joka minua ihmetytti oli se, ettei annoksia esitelty sen kummemmin pöytään tuotaessa. Vaikka tietenkin luimme menun ennen tilaamista, olisimme kaivanneet vielä parin sanan esittelyn siitä, mitä kaikkea lautasella oli. Esim. poroannoksessa maun antajana oli myös kuutioitua porsaanlihaa, vaikkei sitä mainittu menussa. Ehkä olen vain liian vanhakantainen ja huonomuistinen. Pitänee varmaan seuraavalla kerralla päntätä koko menun sisältö päähän, ettei tarvitse arvailla mitä kaikkea seuraavaksi pöytään ilmestyy…
Kaiken kaikkiaan Elite oli meille iloinen kokemus. Varsinkin kesäinen illastaminen terassilla on aina yhtä mukavaa pienistä puutteista huolimatta!
Lähellä asuvana White Lady on tuttu ruokapaikka, johon on helppo tulla silloin kun jotain ravintolaruokaa tekee mieli, mutta ei jaksa lähteä mihinkään pidemmälle. Lapsillekin on ravintolassa leikkinurkkaa ja edullinen menu jälkiruokajätskeineen. Siinäpä pääasiassa ne syyt, joiden vuoksi kerta toisensa jälkeen menemme White Ladyyn.
Yritin joskus alkuvaiheessa sitkeästi kokeilla erilaisia vaihtoehtoja à la carte -listalta, mutta toistuvien pettymysten jälkeen olen pysytellyt vain pizzoissa - ne ovat isoja, ainekset useimmiten tuoreita ja hyvänä päivänä pohjakin onnistuu olemaan sopivan rapea. Pizzojen ulkopuolelta olen kokeillut muun muassa lehtipihviä ja vuohenjuustolla kuorruttetua broilerinfilettä, jotka olivat kyllä aikamoisia känttyröitä.
Palvelun taso on viimeisen vuoden aikana parantunut huomattavasti, vaikkakin omituisia töksähtelyjä sattuu aina silloin tällöin, esim. vääriä ruokia tulee pöytään ilman pahoittelua, laskua saa odottaa tuhottoman kauan, toisen lasillisen tilaaminen edellyttää tiskille lampsimista jne. Ongelmistaan huolimatta White Lady on kuitenkin kohtuullisen hintainen ruokapaikka ja ruoka on keskimäärin ihan kelvollista. Suuria juhlia tai romanttista illallista en täällä haluaisi kokea, mutta sunnuntaikävelyn ohessa ihan kiva paikka poiketa.
Kaikki seurueemme jäsenet söivät pizzaa. Talo oli yllättävän täysi, minkä huomasi palvelusta. Meille ei neuvottu naulakkoja, ei tarjottu syöttötuoleja tai edes kerrottu niiden sijaintia, vaikka useammalla oli pieniä lapsia sylissään. Saimme huudella tarjoilijaa ottamaan tilauksemme, minkä jälkeen odotimme pizzoja 45 minuuttia. Viereiseen pöytään tullut pariskunta tuli noin 25 minuuttia jälkeemme ja sai ruokansa noin 10 minuutissa. Oli minuuteista kiinni, ettemme vaihtaneet ravintolaa. Lisäaksi tarjoilijat tulivat pöytään ottamaan tilauksia sanomalla "NONI!". Kertaakaan kukaan ei tullut kysymään, otammeko jotakin lisää, joten saimme lennosta huudella lisää juomia pöytään tarjoilijan pyyhältäessä ohitse. Pizzapohja oli rapea, mutta keskeltä raaka, mikä varmaan johtui isosta kasasta täytteitä keskellä pizzaa. Sinänsä ilta oli edullinen, mutta viemme rahamme tästä eteenpäin jonnekin muualle.
Ravintolan palvelu oli huomaamattoman jouhevaa ja ystävällistä pöytävarauksen teosta laskutukseen asti. Otimme molemmat Golosina-pizzat (n. 15e/kpl), joissa oli varsin tuhdit täytteet, mm. fetaa, artisokkaa, tonnikalaa, pestoa, oliiveja. Täytteet sinänsä olivat kaikki melko suolaisia. Pidimme molemmat ruoasta, vaikka palaneet reunat kielivät liian pitkästä paistoajasta. Tunnelma yläkerrassa oli mukavan rento ja casual, joka sopii moneen ei-niin-muodolliseen illastamiseen.
Illastimme ravintolassa arki-iltana, jolloin paikalla oli vain pari muuta seuruetta lisäksemme. Palvelu oli ihan ok, mutta muihin nepalilaisiin verrattuna jotenkin kyllästynyttä ja epävarmaa. Otin ruoaksi kasvispyöryköitä tomaattikermakastikkeessa (Tarkari kofta). Annos tuli pöytään alle kymmenessä minuutissa (!), oli maistuvaa ja riittävää, joskin hieman kylmää. Maun puolesta ruoka oli perusvarmaa nepalilaista mutta toisaalta melko yllätyksetöntä. Ravintola oli muihin stadin nepalilaisiin verrattuna kulahtanut ja epäsiisti. Lattiat olivat täynnä roskia ja ruoanjämiä, muoviset pöytäliinat ja lasit likaisia. Itse suuntaan luultavasti seuraavalla kerralla Nokalla sijaitsevaan versioon. Siellä tuntuu enemmän siltä, että keittiössä tehdään muutakin kuin lämmitetään mättöä mikrossa.
Otimme mukaan useampia erilaisia annoksia, muun muassa kylmäsavulohella, katkaravuilla, paahtopaistilla ja paneroidulla kampelalla päällystettyjä voileipiä. Kampela tuntui ohuen leivän päällä turhan raskaalta, vaikka olikin hyvin täyttävää. Itse olisin kaivannut kampelan lisukkeeksi raikasta salaattia, kastiketta tai muuta keventävää (tai ehkä tuhdimman leivän). Paahtopaisti oli herkullista, mutta voiton veivät ehdottomasti lohi- ja äyriäistäytteiset leivät. Leipien valmistus kesti noin puolisen tuntia, joten kannattaa tilata etukäteen. Paikka tarjoaa mukavaa piristystä tavalliseen majoneesitahnavoileipäkulttuuriin, jota suomalaisissa kahviloissa valitettavan usein harrastetaan; toisaalta antimet eivät tarjonneet mitään sellaista, johon en itse kotikeittiössä pystyisi. Siitä huolimatta suosittelen lämpimästi!
Alkupalaksi friteerattuja kasvismuhennospyöryköitä, jotka eivät olleet varsinaisesti muhennoksesta tehtyjä vaan ihan kokonaisia friteerattuja kasviksia. Parempi vain niin, sillä ne olivat oikein maukkaita!
Pääruoaksi otimme tandoori-ravunpyrstöjä asiaankuuluvine lisukkeineen ja kastikkeineen. Ruoka oli oikein maistuvaa - voisin jopa sanoa, että Everest tarjoaa Helsingin maistuvimpia etnisiä aterioita. Palvelu oli joidenkin tarjoilijoiden osalta haparoivaa, välillä taas toinen tarjoilija tuli oikein pöytään asti tuomaan ja esittelemään erilaisia olutvaihtoehtoja.
Kiva kokemus, tulen uudestaan.
Söin alkuruoaksi meribassi-makrilli-ravunpyrstösalaattia, pääruoaksi ankanrintaa ja jälkiruoaksi suklaaleivoksen Pariisin oopperan tapaan. Alkuruoka oli erittäin maukas. Ankka oli hyvin mehevä, mutta paikoitellen sitkeä ja niin suolainen, että puolet annoksesta jäi syömättä. Suklaaleivoksen yhteydessä oli jotakin marjavaahtoa ja jäätelöä/jäädykettä (päässyt unohtumaan mitä), enkä ole koskaan syönyt yhtä herkullista jälkiruokaa. Palvelu oli odotuksenmukaisesti saumatonta ja ystävällistä, mitä voi tuon tasoiselta paikalta odottaakin. Tänne tulen ehdottomasti uudestaan - tosin ankan jätän väliin.
Otimme naudanlihaa kookosmaito-vihercurrykastikkeessa ja masaman-currykastikkeessa.
Jälkimmäinen oli maukasta, ensimmäinen ei niin hyvä. Ihan ok, mutta ei juuri mikään poikkeuksellinen.