FrankNstein

Paikan fanittajat näemmä miinustelevat epämiellyttäviä kokemuksia saaneiden ihmisten arvostelut pois, mutta yritetään uudelleen.

Katmandun nepalilaisruoka on laimeaa, mausteet puuttuvat ja raaka-aineet tuntuvat pakastekamalta. Ympäristönä paikka on kuin työmaaruokala. Palvelu on ihan ystävällistä, mutta kulinaristisena kokemuksena Katmandu on kaikista käymistäni nepalilaisista peräpäästä.

Maharajaa ei suotta sanota Helsingin parhaaksi intialaiseksi ravintolaksi. Ruoka on joka kerta taivaallista, ainakin kanaruuat. Kasvispuolen sapuskat ovat aavistuksen kehnompia, mutta nämä ovat toki makuasioita.

Tilava, viihtyisä ravintola, jossa on ystävällinen palvelu. Koskaan paikassa ei ole ollut ruuhkaa, vaikka olisi mennyt perjantai-iltana ilman pöytävarausta. Paikkaa suosivat myös intialaiset, mikä kertonee ruuan autenttisuudesta.

Huippuravintola.

Tampereen paras kahvila. Kahvit ovat harvinaisen tasokkaita, suklaakakku jumalaista. Kaikki syötävä ja juotava on aina ollut aivan huippuluokkaa, jos kohta melko hintavaa. Sisustus on persoonallinen ja erittäin viehättävä.

Lasku maksetaan lähtiessä, mikä on minusta kahvilassa hieman hankala konsepti, sillä mikäli päätänkin jäädä santsikupilliselle, pitää tuo kupillinen pyytää eri laskuun. Ja jos haluaa vielä kolmannen kupillisen, jälleen uusi lasku. Ja niin edelleen.

Palvelu on hivenen hidasta, mutta laadukkaan kahvin valmistaminen toki kestääkin kauemmin kuin pikasumpin. Ystävällisiä tarjoilijat ovat aina olleet.

Kaikkiaan La Famille on hyvin raikas tuulahdus Tampereen kahvilakentässä, ja ehdoton suosikkikahvilani.

Vähän ruuhkainen paikka, vähän mauttomat ruuat, mutta kokemukset paikasta ovat silti hyviä. Hintataso on kohdallaan ja paikassa on usein sopiva kuhina, ja mainiot juomat. Palvelu tapaa olla hyvin asiallista. Ei tänne unohtumattoman makukokemuksen vuoksi tule koskaan mentyä, mutta kelvollisen ja nopean perusruuan tarpeeseen muutaman juoman ohella Iguana toimii kyllä, etenkin sijaintinsa vuoksi.

Kaikki Tampereen ja suurimman osan Helsingin intialaisista ravintoloista kahlanneena voin todeta, että Nanda Devi on luultavasti maan paras intialainen.

Ruoka - ainakin kanaruoka - on aivan taivaallisen hyvää ja annoksen kruunaa herkullinen keltainen riisi, jota ei tunnu saavan mistään muualta. Kaikkialla muualla on tullut vastaan vain mauttomampaa valkoista riisiä, joten Nanda Devi on todellinen helmi.

Paikka on erittäin tunnelmallinen looseineen ja hämärine valaistuksineen. Myönnettäköön, että palvelu ei aina ole ollut parasta mahdollista, mutta toisinaan taas sitten aivan valtavan ystävällistä.

Joka tapauksessa ruuat ovat niin loistavia, että palvelu on yhdentekevää, kunhan saa rauhassa istua, kuten on aina saanut. Olen käynyt Nanda Devissä kymmeniä kertoja tulen käymään jatkossakin säännöllisesti.

Epäröimme Bar Teokseen menemistä, sillä monissa arvioissa täällä paikan ruokaa oli nimitetty einesmäiseksi - ja eineksiltä tapakset todella maistuivatkin. Juuri missään ei ollut makua tai maku oli halvan oloinen. Pasta oli kuivaa, samoin manchego-juusto vaikutti siltä kuin olisi seissyt huoneenlämmössä päivän. Lihamureke tosin oli melko maukasta. Talon viini oli edullista (13 euroa per pullo) ja hintaansa nähden ihan ok. Muut viinit ovat hintatasoltaan Helsingin ravintoloiden keskitasoa.

Tarjoilija ei puhunut oikeastaan sanaakaan koko käyntimme aikana, mikä ei tosin kauheasti häirinnyt.

Paikan pimeys ja nuhjuisuus ovat ihan kodikkaita, seinämaalaukset hienoja, mutta hengitysilma hieman tunkkaista.

Kaikkiaan paikan tapakset olivat korkeintaan välttäviä, mutta jos haluaa laadukkaista ja tuoreista raaka-aineista valmistettuja tapaksia, joissa on myös erinomainen maku, kannattanee suunnata keskustaan ja Casa Largoon. Bar Teos ei ole varsinaisesti epämiellyttävä paikka, mutta siinä ei ole mitään sellaista, minkä vuoksi sinne palaisi uudelleen, kun tasokkaampiakin vaihtoehtoja on olemassa.

Ruoka on tasokasta - mikäli päivän ruokalistalta ylipäänsä löytää jotain syötävää. Kasvissyöjän on aivan turha astua tänne, sillä kokeilupäivänä pääruokiin kuului joko lihaa, etanoita tai katkarapuja, ja vaihtoehtoja oli tasan nuo kolme.

Lihansyöjällekin paikka on haastava. Fasaaninrinta maistui todella hyvältä, mutta kateenkorva, vaikkakin tasokkaasti valmistettua, alkoi nopeasti oksettaa.
Viinit ovat hirvittävän ylihinnoiteltuja, eikä ainakaan lämpimänä tarjoiltu, runsaan 50 euron hintainen viini (sieltä listan huokeammasta päästä) ollut sen kummempaa kuin 25 euroa edullisemmat toisissa ravintoloissa.

Jälkiruuat olivat erinomaisia.

Palvelu oli ihan ok, vaikkakaan ei millään tavalla erikoista. Ravintola on kuitenkin turhan hämärä ja melko kuuma.

Muru sopii niille, jotka ovat kaikkiruokaisia ja valmiit maksamaan pienistä annoksista runsaasti. Jos on yhtään valikoiva maku ruuan suhteen, kannattaa suosiolla etsiä toinen ravintola.

[EDIT: siitä päätellen, että kaikki Murua kritisoivat arviot saavat runsaasti miinusääniä, mutta kehuvat arviot runsaasti plusääniä, äänestäjäkunta ei ole tainnut täysin sisäistää äänestämisen ideaa. Jos itse pitää jostain ravintolasta, tarkoituksenmukaista ei ole miinustella arvioita, joissa joku ilmaisee vastakkaisen kannan. Miinus annetaan, mikäli arvio on epäreilu tai epäasiallinen, ei pelkästään siksi, että joku on eri mieltä.

Omaan arviooni viitaten: lihapitoinen menu tekee Murusta vaikean paikan kasvissyöjille, eikä se ole mielipidekysymys, vaan fakta: testipäivänä listalla ei ollut ainuttakaan kasvissyöjälle sopivaa annosta. Samaten suppea päivittäinen valikoima tekee siitä vaikean paikan niille, joilla on hieman tarkka maku.

Yrittäkääpä pysyä asialinjalla myös sen äänestämisen kanssa.]

American Dinerin burgerit ovat kutakuinkin parhaita hampurilaisia, joita tästä maasta saa: tuhteja ja erittäin maukkaita. Myös reilu aamiaisannos on varteenotettava vaihtoehto, eivätkä leivätkään ole koskaan pettäneet. Jälkiruokapuoli on sekin puhdasta jenkkikultaa pannareineen ja Ben & Jerry's -jäätelöineen.

Americanaa henkivä sisustus on hauska ja luo yllättävän aidon amerikkalaisen diner-ravintolan hengen vinyylipenkkeineen ja 1950-lukulaisine valokuvineen.

Palvelu on ystävällistä, tarjoilijat sieviä ja kokemus varsin leppoisa. Ruuhka-aikana paikka on tosin meluisa, ruokien saaminen kestää kauan ja lasten kirkuna käy korviin. Hiljaisempina hetkinä ei kuitenkaan ole American Dinerin voittanutta, jos tekee mieli kunnon hampurilaista.

Simppeliä, mutta maukasta pastaa, mainio munakoiso-papuannos herkullisella mustalla riisillä. Jälkiruuaksi täydellistä sorbettia ja ylihinnoiteltuja, melko mitäänsanomattomia suklaanpaloja.

Ympäristö henkii mukavalla tavalla maalaisitalialaisuutta. Tarjoilijat ovat yleensä ihan ystävällisiä, vaikka usein melko väsyneen ja kireän oloisia. Palvelu on kuitenkin ollut moitteetonta.

Etenkin lämpimän kesäillan hämärtyessä Toscanini on mukavine pikku terasseineen vallan tunnelmallinen paikka, joka onnistuu välttämään hotelliravintoloiden tavanomaisen kliinisyyden.

Ainoa miinus siitä, että valkoviiniä tuntuu olevan mahdotonta saada viilennettynä.

Joskus ihmisen tekee mieli hyvää, tavanomaista pihviä, ja silloin Manhattan Steak House pelastaa päivän.

Joku voisi sanoa, että Manhattanin tasapaksuus on puute, mutta minulle on paikan vahvuuksia, että sinne mennessä tietää täsmälleen mitä saa ja miltä se maistuu. Ja sanottiin mitä sanottiin: paikan lehtipihvit ovat aivan upean hyviä, paljon parempia kuin monissa gourmet-ravintoloissa. Salaatit ovat aika ankeita, mutta mitäpä muuta voi odottaa pihviravintolalta?

Tarjoilijat tekevät työnsä moitteettomasti ja heissä on kivana lisäpiristeenä silmänruokaakin. Joskus paikassa tulee pientä epäselvyyttä laskussa, ruoka on kerran tuotu pöytään kylmänä ja ilman pahoittelua tai hyvitystä, mutta pääosin palvelu toimii moitteettomasti.

Ei Manhattan Steak House tietenkään kaupungin mieleenpainuvin tai tasokkain ravintola ole, mutta yksinkertaisen pihvin tarpeen se tyydyttää mainiosti.