Find Finnish restaurants online! See what's open right now on our interactive map – zoom in on where you are, then filter what you see by category, price, and reviews.
Oivallinen miljöö, persoonallista palvelua, kekseliäs ja usein vaihtuva menu. Illallisosastolla olen maistellut viimeksi erinomaisen hienostunutta fenkoli-sahrami-kasvispastaa, lounaalla mahtavan kylmäsavuhauki-mummonkurkkusalaatin. En uista ikinä lähteneeni täältä tyytymättömänä, ennemminkin hymy korvissa ja miettien koska ehdin käymään seuraavan kerran.
Lounaalla on tullut käytyä satunnaisesti. Aikaisemmin laatu oli vaihtelevaa, mutta useimmiten hyvää. Viimeisen vuoden aikana laatu on laksenut ja myö minimalismi iskenyt annosten kokoon, joten enää ei viitsi käydä edes lohipäivinä.
Yritimme taas kerran syödä Allotriassa, mutta ruuat eivät ole hyviä. Kaverini pääruuan kanaleivän päällä oli pelkältä suolalta maistunut kastike. Annos oli järjettömän kokoinen ja siinä oli 90- luvun fiilis, tapedadea, yrttioöljyä, juustokastiketta ja makuna suola. Olikohan vielä herneenverso :) ABC -llä toimisi. Oma filotaikinaan kääritty valkohomejuustoni oli jääkaappikylmä sisältä. Pahinta on lounaiden kasvisruuat. Niissä ei ole mitään mieltä. Iso lautasellinen ohraa jonka päällä mössääntynyttä lettutaikinaa ja kaalia. Ravintola on kivalla paikalla, ohjelma on plussaa ja henkilökuntakin toimii osittain. Mutta ruoka on käsittämättömän huonoa.
Ruokaa en Allotriassa muutamien pettymysten jälkeen enää tilaa. Kommentoin vain tiskin juomatarjoilua esitysten aikana, joka on hi-das-ta mutta hymyilevää :-). Onneksi ohjelma on hyvää.
Kävimme syömässä kuuden hengen sekaporukalla. Meitä viihdytti palvelullaan Irlannista kotoisin oleva tarjoilija ja palvelu oli oikein hauskaa ja mukavaa. Söin maissirisottoa juuriselleripyreellä ja savujuustoviipaleella. Minusta annokseni oli herkullinen ja makujen kohtaamista oli mietitty. Jälkkäriksi ottamani italialaistyyppinen kinuskijäätellöpallero oli tavanomainen, mutta ihan hyvä.
Seurueemme jäsenellä oli mukana kaksi alle kouluikäistä poikaa ja heille saatiin myös mukavan tarjoilijan kanssa neuvoteltua jotain sopivaa syötävää, vaikka varsinaista lastenruokaa ei listalla ollutkaan. Viihdyin hyvin, koska palvelu oli hyvää ja koska syömäni ruoka oli herkullinen. Minusta Allotria ei kalpene muille ruoan makuun panostaville mutkattomille ruokapaikoille, joita on enemmän toisella puolen Helsinkiä.
Pettymyksiä pettymysten jälkeen. Joskus aikoinaan kävi mielellään, mutta nyt ruuista on täydellisesti kadonnut maku ja into. Vaikka tuntuu, että materiaaleistakin säästetään, samoista aineista tekisi parempaakin -- olkoonkin että ihan samoja en samalle lautaselle laittaisi. Vähän tuntuu että henkilökuntakaan ei jaksa hymyillä. Lopun alkua, luulen.
Olen pari kertaa käynyt testaamassa ja kyllä täytyy sanoa, ettei ole hääppöiset ruuat. Ryhmätilauksena menun pääruuaksi valikoitunut savukalkkuna, kirsikkakastike ja muhennettu bataatti oli kokonaisuudessaan mautonta, eikä sitä viitsinyt syödä loppuun saakka. Viihtymistä häiritsi myös illan esiintyjän sound check, mikä teki keskustelun lavan eteen sijoitetussa pöydässä mahdottomaksi. En menisi tänne syömään omilla rahoilla. Ehkä ohjelmalliset iltamat työporukoille näin pikkujouluaikaan ovat se, mikä ryhmiä vetää tähän ravintolaan.
Tilaan entrecoten. Alkuvaikutelma hyvä. Tila on mukava ja tunnelmallinen. Liha hyvää, hieman rustoista. Iso pala jää syömättä, kun koko osa on ruston peitossa. Muuten hyvää, ehkä hieman outo maustevalinta. Ihan hyvää kuitenkin.
Funk!
Hakan asuntolablokin vanha leffateatterisali on muokkaantunut uuteen muotoon, samassa yhteydessä nimen alle on syntynyt ravintolatoimintaa uudessa polvessa. Woldemar Baeckmanin funkkisklassikko viehättää läheltä ja kaukaa yksityiskohtiensakin puolesta. Ulkonevissa erkkereissä pääsee aterioimaan lähes kadulla.
Palvelusta vastaavat kokeneemman polven ravintolatyöntekijät, kuten asiaan kuuluu. Palvelu on kiireistä, jopa vähän turhan kiireistä. Pöytiä tyhjennetään lähes juoksujaloin.
Lounaslistalla neljä-viisi vaihtoehtoa. Muutaman kerran Allotriaa yrittäessä, on osa ruuista ollut lopussa / formatoitu jo tuntia ennen lounasajan loppua. Silloin en kostoksi ole suostunut syömään mitään. Nyt aikainen lintu nappasi madon ja pääsi täyden listan kimppuun. Nälkä on kova, tsekataan joku varma nakki. Pasta bolo. Ei voi mennä pieleen, eihän?
Alkusalaatti on fiksusti valmiina sekoitettuna. Vesimelonia, siemeniä, eri lehtiä. Vieressä rennosti suolat ja pippurit, sekä pullokaupalla erilaisia vinakrettoja ja muita nesteitä. Vaalea leipä on tuoretta, vastaleikattua. Voita jes! Vesipulloissa jäitä, tämäkin on hoidettu vast'ikään.
Salaatti on todella kova, leivästä puhumattakaan. Ihan ykköskategoriaa, nostaen odotukset pääsafkaa kohtaan korkealle. Toki pelko rosvosektorista kutittelee sisällä. Buu! Se pelko osui napakymppiin. Pasta on täysfarssi. Suolaa ei ole nimeksikään. (En alistu post-suola-experienceen, tyydyn kokin näkemykseen.) Setti on naurettavan pieni. Kuivaa, soosia ei nimeksikään, penne on tylsä. Voiko jauheliha-tomaattipastan saada tyrittyä näin totaalisesti? Vaikka kahvi on ihan juomakelpoista ja leipä salaatteineen nosti odotuksia kovasti, on pakko sanoa tämän ruokakokemuksen jääneen pakkaselle.