Find Finnish restaurants online! See what's open right now on our interactive map – zoom in on where you are, then filter what you see by category, price, and reviews.
Lautasellinen Napolia Krunikassa. Prosciutto e melone on maultaan hyvä mutta alkuruuaksikin niukka, varsinkin hintaansa nähden. Pasta alla carbonara on lähes yhtä hyvää kuin laadukkaassa napolilaisessa ristorantessa. Oikeastaan vain aito italialainen tunnelma puuttuu, mikä toisaalta on Napolin tapauksessa ihan hyväkin. Hieman ihmetyttää, että reseptiin kuuluva pippuri pitää rouhia carbonaran sekaan itse — onkohan kyseessä jonkinlainen myönnytys suomalaista asiakaskuntaa kohtaan? Joka tapauksessa: erittäin hyvä annos.
Lämminhenkistä perusitalialaista. Pompei lienee perustettu tyydyttämään jokapäiväistä tarvettamme ilman mitään hienosteluja tai kikkailuja. Tästä lähtökohdasta tarkastellen tämä pikkuruinen ravintola onnistuu mainiosti. Ruoka on sitä itseään eli pitsaa ja pastaa erilaisissa yksinkertaisissa muodoissaan. Italialaisesti esillepano ja annosten sisältö on yksinkertainen, mutta maistuva.
Kun tähän yhdistetään tarjoilijaherran hienostelematon kohteliaisuus, niin kokemus on hyvä.
Ei siis mitään elämää suurempaa, mutta miellyttävän hyvää.
Pizzat ihan kohtalaisia ei parhaimmasta päästä. Lounasaikaan sopivat hinnat, mutta muina aikoina suhteellisen kalliit. Palvelu erinomaista. Kesäisin pari pöytää ulkona terassilla, mistä voi katsella Kruununhaan meininkiä.
Pitsat hintaan nähden erittäin hyivä (vaikka hinnat viimea ikoina vähän nousseet). Erityisesti lounasaikaan.
Frutti di Mare, Torn a Ssurriento ja Napoletana ovat hyviä pitsoja - mutta ennakkoluulottoman kannattaa kokeilla Francescanaa (pähkinä-valkohomejuusto pitsa, toimii!)
Pasta-annoksista Spaghetti alle Noci paras, kuivan valkoviinin kanssa. Myös Penne al pestoa voi suositella.
Palvelu oli mukavaa, ja tunnelma hyväntuulinen ja intiimi. Sisustus hieman kulahtanut, mutta sen antoi anteeksi muuten mukavan ilmapiirin ansiosta. Ruoka sen sijaan oli suuri pettymys. Tilasimme Rucola-pizzan ja calzonen, jotka kummatkin olivat varsin valjun makuisia, eikä taikinaisessa pohjassa ollut rapeudesta häivähdystäkään. Calzone oli pelkkää pullamössöä, jonka sisällä oli kasa tomaattia ja juustoa, joiden seassa lillui pari "pepperoni"viipaletta sekä satunnainen kapris siellä täällä. Rucola-pizzaan oli käytetty hyvää, tuoretta rucolaa, mutta muuta maukasta siinä ei sitten ollutkaan. Ilmakuivattu kinkku oli jo nähnyt parhaat päivänsä, ja muu makuelämys koostuikin sitten lähinnä tomaattisoseesta ja aavistuksesta juustoa. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi ruuan jälkeen ähky, mikä varmasti johtui pullapohjista - yleensä pizzeriasta ei tule lähdettyä vatsa kipeänä.