Panimoravintola Huvila

Nieriä alkuun oli hyvä valinta, eihän siinä edes voisi epäonnistua. Karitsa myös ihan ok, mutta ei jättänyt kuitenkaan mitään järisyttåviä tuntemuksia.juustoissakaan ei ollut moittimista, mutta tomaattihillo oli viestistä ja pistävän kirpeää.palvelu laiskahkon löysää vaikka ravintola melkein tyhjä, oli sentään vielä oopperajuhlien aika elokuun alkupäivinä.

Olen nauttinut Huvilassa illallisia lomamatkoillani vuosien kuluessa lukuisia kertoja. Ilokseni olen poistunut joka kerta mainion makuelämyksen rikkaampana ja kylläisenä 2-3 ruokalajin aterian jälkeen. Oopperaankin täältä on ollut ihana mennä, sillä rauhassa reilun parin tunnin aikana nautittu, sopivankokoinen illallinen ei potki vatsassa häiriten taidenautintoa.

Tavanomaista, klassista ravintolaruokaa odottavalle haarukoijalle ruoka voi olla haastellista, sillä keittiötaiturit ohjaavat annoksen asettelulla aterioitsijan arvioimaan monia makuja - yhdessä ja erikseen. Ammattitaitoinen ja ystävällinen tarjoiluhenkilökunta esittelee annokset sujuvasti ja jollei makuja tunnista, voi aina kysyä heiltä tarkennuksia:) Annosten visuaalisen loistokkuuden ansiosta kunkin herkuista voi nauttia koko pöytäseurue - yleensä on myös kaikkien annoksia maisteltava:)

Viimeisimmällä käyntikerrallani herkuttelin hienostuneella Nieriä-alkupalalla, jossa maut erottuivat toisistaan ja olivat todella raikkaat. Nieriännahkakiekura oli hauska, rapsakka yllätys ja muutti täysin aiemman mielipiteeni kalannahkan syömisestä. Talon vehnäolut Terrace blanche oli kyytipoikana mainio. Pääruokana Huvilan Kasvislasagne: innovatiivinen, kauniisti lautaselle rakennettu kokonaisuus, värikylläiset vihannekset, pienet mahdollisesti mallasrouheella (?) leivitetyt sinihomejuustopampulat ja sopivan al dente-pastalevy ilman perinteistä soositahmaa! Paras koskaa syömäni lasagne!!!! Maistelin myös pöytäseurueen vasikanposken ja villisian, jotka olivat yhtä herkulliset kuin aiemmilla tämän kesän käynneillä itse nauttimani. (Keittiön tasainen laatu ilahduttaa, sillä heinäkuun oopperakauden runsaat vierasmäärät asettavat keittiön ammattilaiset varmasti tosi koville.) Ihanaa italialaista Wildbacher-punaviiniä seurueemme pullossa vielä riitti, joten nautin tällä kertaa vielä juustot jälkiruuaksi. Sopivasti temperoituneet, kotimaiset juustot hillokkeineen-kastikkeineen kruunasivat aterianautinnon. Seurueen suklaakakkuannokset nautin tällä kertaa vain silmilläni...

Olutta raaka-aineineen käytetään panimoravintolassa nimensä mukaisesti monipuolisesti - muuallakin kuin tuopissa. Yksi huomio tähän liittyen: aterialla tarjottavassa mallasleivässä on aiemmin ollut mielestäni enemmän mallasrouhetta ja leipä kuoreltaan rapeampaa kuin parina viime kesänä. Itse pidin rouheisempaa reseptiä luonteikkaampana ja paremmin kokonaisuuteen sopivana ja toivoisin sen paluuta:)

Loman loppuessa jään odottamaan seuraavaa kesää ja uusia makunautintoja Huvilassa!

Viimeksi Huvilassa syödessäni tiesin kyllä etukäteen, että annokset ovat pieniä. Se tuli tosin yllätyksenä, että kolmen ruokalajinkin jälkeen oli vielä nälkä (itse olen siis normaalikokoinen nainen enkä tarvitse mitään rekkakuskiannoksia). Annoskokoja kommentoitiin myös viereisestä pöydästä.

Pääateriaksi otimme päivän kalan eli siikaa ja sen kaveriksi tarjoilijan suosittelemaa valkkaria (rypäle Melon de Bourgogne, viinin nimeä en muista). Itse kala oli täysin mautonta ja suolaa oli jostain syystä vain toisessa palassa, en tiedä onko tämä sitten joku hifistelyjuttu, mutta minulle tämä ainakin tuli yllätyksenä. Viini oli melko mitäänsanomatonta eikä sitä juuri siika parantanut saati toisin päin. Alkuruoka oli onneksi hyvää (nieriää), mutta jälkiruoka sitten hintaansa (11 e) nähden omituinen: pienellä lautasella muutama mansikka ja jotain piirakanmuruja. Olisiko nimi ollut sitten tuo "mansikkaa ja mantelikakkua".

Jos menee paikalle ruuhka-aikaan (esim. ennen oopperaesitystä) niin saa todellakin varautua jokaisen annoksen odotteluun. Itse teimme tämän virheen ja kun pääruoka tuli, olimme jo 2 tuntia ehtineet istua pöydässä.

Edelliseltä Huvila-kerraltani muistan herkullisen (mutta tietenkin määrältään niukan) pääaterian (nieriää, jos oikein muistan) ja hyvin "talonviinimäisen" valkkarin, jota en edes juonut loppuun.

Muutamia hyviä kokemuksia siis (ruoan maku yleensä, ok palvelu vähän tarjoilijasta riippuen, miljöö kaunis) ja muutamia huonoja (annoskoot, kehno kala-viinisuositus). Omalla kohdallani nuo annoskoot tosin tuovat miinusta ja viime kokemuksesta jäi niin "paha maku" suuhun, että ei heti houkuta menemään uudestaan.

Huvila on laadukasta ruokaa arvostavan paratiisi ja pelastus Savonlinnan ravintolatarjonnassa! Kolme vierailua kesän aikana ja listaa syöty monipuolisesti läpi eikä yhtään pettymyksiä. Hienot lähellä tuotetut raaka-aineet saavat arvoisensa kohtelun: annokset ovat kekseliäitä sekä maultaan että ulkonäöltään. Palvelu on persoonallista, maisema kaunis ja tunnelma rento, kesäravintoloiden parhautta!

Söimme pääruuaksi kuhaa ja jäkiruuaksi mallasvanukasta. Annoskoot ovat ehkä pienehköjä suursyömäreille mutta meille oikein sopivia. Palvelu hitusen arkista mutta ystävällistä. Kuhan maut olivat hyvin mietoja eikä kala onneksi ollut soosien ja muusien peitossa. Jälkiruoka oli huippuravintolan tasoa, mallasvanukas oli uusi ja hieno kokemus. Annokset oli myös aseteltu huolellisesti. Olimme hyvin tyytyväisiä lähtiessämme.

Ruoka on ihan hyvää, mutta tällä paikalla ei ole mitään tekemistä "panimoravintolan" kanssa. Ok, paikassa pannaan olutta, mutta menu ei millään tavalla hyödynnä tai heijastele tätä. Huvila on ravintola, jossa sattuu olemaan myös panimo. Annokset ovat niukat, kuten on myös niiden valikoima.

Tilasin alkuruuaksi jokirapukeittoa.Oli tosi,tosi vahvan makuista,en osa selittää mikä maku oli kyseessä.En pystynyt syömään loppuun.Keittoa oli sopiva määrä.Ruokalista oli tosi suppea.Sisätilat olivat hienoja.Ulkonakin hyvät näköalat.Kalja oli kyllä tosi hyvää!Keitosta pyydettiin 1,5 kertainen hinta koska kassakone sekoili.Onneksi huomasin ja saatiin korvauksen käteisena.Se kyllä lannisti tunnelmaa.