Bistro O mat

Ravintola Bistro O mat on rakennettu osaksi Kirkkonummen uutta liikekeskusta ja ravintoloitsija Marko Palovaaran kanssa liikepaikasta oli kilpailemassa seitsemän muutakin yritystä – muun muassa ketjuravintoloita. Hyvä liikepaikka tuo asiakkaita ja liikekeskuksen parkkipaikalla on pysäköintitilaa. Lisäksi ravintolasta on rautatieasemalle vain kivenheitto. Se kannattaa pitää mielessä, koska mielestäni Bistro O mat on herkuttelumatkan arvoinen – eikä sinne kannata lähteä autolla ajaen.
Ravintolasali on sisustettu modernin skandinaavisesti ja Marko ja Päivi Palovaara pääsivät vaikuttamaan salin ratkaisuihin jo rakennusvaiheessa. Saliin asennettiin liikuteltava väliseinä, jolla salista saa eristettyä pienelle seurueelle lasikabinetin. Ulkona on myös pieni viihtyisä terassi. Ravintolan käymälätilat erottuvat myös viihtyisyydellään ja toimivuudellaan.
Seurueemme täytti koko salin, mutta tilaisuutta varten oli kiinnitetty ammattitaitoisia ja hoikkia tarjoilijoita, jotka onnistuivat erinomaisesti luovimaan penkkirivien välissä.
Keittiön tervehdyksenä tarjottiin pieni leipänen itseleivotusta saaristolaisleivästä, muikunmädistä ja smetanasta. Talon kaikki leipä oli leivottu muuten juureen ja sitä oli tarjolla aterian läpi. Pöytäseurueeni käytti leipää hyväkseen pyyhkiessään aina lautasensa puhtaaksi. Se on mielestäni järkevää sekä kulinaariselta kannalta, että hiilijalanjälkeämme ajatellen. Pahinta haaskaustahan on jätteeseen menevä ruoka.
Tervetuliaisjuomana tarjottiin ikäännytettyä kuivaa cavaa. Sitä ei oltu kuitenkaan oltu säilytetty nimensä mukaisesti kahta viisivuotiskautta. Dos Lustros Brut Nature (Alkon tuotenumero 902027, hinta euroissa 15,59) oli maukasta ja raikasta.
Ravintolan yrittäjä ja keittiömestari Marko Palosaari toivotti meidät lyhyesti tervetulleeksi ja kertoi ravintolansa pääidean olevan parhaitten kotimaisten raaka-aineitten valmistaminen yksinkertaisesti; ei vaahtoja eikä kuutioita.
Varsinaisena alkuruokana oli kuohkeaa valkopapukeittoa ja timjami-leipävanukasta. Itse keiton maku oli mieto, mutta hieno. Keitto säesti vanukasta mukavasti. Ruoan kanssa tarjottu Willm Pinot Gris maistui yksinään melko yhdentekevältä, mutta keiton kanssa nautittuna syy somelierin valintaan selvisi: Viinin ja keiton hennot maut kannattelivat toisiaan ja viini totisesti lunasti paikkansa annoksen juomana. On ilo päästä todistamaan, kuinka hyvin työnsä osaava somelier pystyy rakentamaan oikean viinin ja oikean ruoan liiton kohdalleen. Viinit olivat muuten läpi koko aterian valittu oivallisesti ja suosittelisin ravintolan vierasta kuuntelemaan, mitä ruokajuomiksi on aiottu.
Kalaruokana tarjottiin haudutettua kuhaa kukkakaalipyreen ja tomaattivingretten kanssa. Vingrettehän on öljyn ja viinietikan sekoitus. Tässä tapauksessa mukana oli kuutioitua tomaatin hedelmälihaa ja tuoretta korianteria. Koska tomaatista oli käytetty pelkästään liha, annos pysyi napakkana ja kostuttajana oli vingerette. Annoksen maut pelasivat hyvin yhteen ja annoksen kanssa tarjoiltu viini, Petit Bourgeois Sauvignon (Alkon tuotenumero 570617, hinta euroissa 10,98) toimi hentojen tuoreen tomaatin ja kuhan maun kanssa hyvin. En kysynyt kalan haudutustapaa, mutta olisin valmis veikkaamaan sirkulaattoria. Kala oli kypsää, mutta mehukasta ja rakenteensa hyvin säilyttänyttä. Kukkakaalipyreen rakenne ja maku osuivat kohdalleen.
Pääliharuokana tarjottiin kotimaista grillattua Charolais –naudan kuvepaistia. Naudan kuve on hieno ruhonosa, joista valtaosa menee jauhelihaksi. Tämä kolmiomainen pala sijaitsee heti kylkiluitten alapuolella. Reinin Liha oli toimittanut hyvin kuvelihan hyvin raakakypsytettyä ja se mahdollisti lihan kypsennyksen grillaamalla. Kuve on hieman karkeasyisempää kuin paisti, mutta siinä on myös oikein valmistettuna enemmän makua kuin paistissa. Kupeen riskinä on lihan jääminen sitkeäksi. Annoksen liha oli kuitenkin kosteaa, hyvin maukasta ja mureaa. Hienoa, että ravintolalla on rohkeutta ja taitoa käyttää tavallisesti ylenkatsottuja ruhonosia! Annoksessa lisäkkeenä tarjottiin pieninä kuutioina paistettua perunaa ja omena-sipulipyreetä. Erityisesti omena-sipulipyree oli maittavaa. Ruokajuomana tarjoiltiin chileläistä punaviiniä, Indomita Gran Reserva Carignan (Alkon numero 425877, hinta 9,99) Maule Valley’stä. Jälleen viinin rotevuus osui yksiin lihan vahvuuden kanssa.
Juustona tarjottiin Armas kyytönjuustoa lehikäisen ja tyrnimarjahillokkeen kera. Suomen alkuperäiskarjan itäsuomenkarjaan kuuluvan kyytön maitohan poikkeaa melko lailla nykylehmien maidosta valkuaisainekoostumukseltaan – ehdottomasti edukseen; kyytönmaitojuustot ovat maukkaampia ja rakenteeltaan parempia. Lehikäisillä annokseen oltiin saatu rapsakkuutta ja tyrnihillokkeen hapokkuus ja makeus sopivat loistavasti Armas juuston tuhtiin ja muhevaan makuun. Viinivalinta oli juustolle mielestäni mainio: Portviini. Tällä kertaa porttina tarjottiin Taylor’s Select Port, Quinta Vineyards Bottlers Vinhos S.A. Portugalista. Pöytäseurueeseemme kuulunut sommelier Petteri Harjula kertoi portviinityypin olevan ruby eli nuorin ja edullisin portviini. Hän kertoi myöskin, että rubyn ongelmana Suomessa on se, että se myydään liian vanhana. Ruby ei paranne ikääntyessään, vaan se tulisi juoda mahdollisimman nuorena. Petteri ihmettelikin, mistä ravintola oli onnistunut hankkimaan portviinin niin tuoreena.
Jälkiruokana saimme omenakohokasta ja puolukkaserbettiä. Serbetti on tosiaan oikein kirjoitettu, vaikka olenkin tottunut sorbetti –kirjoitusasuun. Lisänä annoksessa oli valkosuklaasta ja tuoreista puolukoista sekoitettu mousse. Kohokas oli loistava. Keittiön kunnianhimoa ja ammattitaitoa osoitti, että lämpimät kohokkaat tarjottiin keittiöstä yhtä aikaa kuudellekymmenelle ruokailijalle ja siinä onnistuttiin erinomaisesti. Kohokkaan omena oli raasteena, mutta koko kohokkaassa tuntui tuoreen omenan raikkaus. Omena ei myöskään ollut ollenkaan tummentunut, eikä pehmennyt. Kaikki kolme komponenttia toimivat hyvin sekä yksin että yhdessä. Juomana tarjottiin italialainen makea ja keskihapokas kuohuviini Asti Cinzano (Alkon tuotenumero 584687, hinta euroissa 10,97). Juoma oli oikein hyvä valinta tarjotulle jälkiruoalle.
Koko ilta oli niin onnistunut kokonaisuus kaikin puolin, että Rôtisseurit kiittivät henkilökuntaa seisaaltaan taputtaen.