Chez Dominique

Käyn CD:ssä joitain kertoja vuodessa syömässä. Ruoka on monessa katsannossa Suomen parasta ja ranskalaiseen & moderniin traditioon edelleen aika olennaisesti nojaavaa, eli nostoja on paljon, ja vaivaa annosten eteen on nähty. Maut ja kypsyysasteet lähes järjestäen kohdallaan.

Valitettavasti muutamia aika vakavia ongelmiakin on, ottaen huomion sen laatu- ja palvelutason johon ravintola pyrkii. Pienemmissä menuissa sekä lounaalla annoskoko ei vastaa mannereurooppalaista standardia, eli nälkä jää ainakin normaalikokoiselle aikuiselle. 12 ruokalajin menujen kohdalla ongelmaa ei enää ole.

Tarjoiluhenkilökunnan vaihtuvuus on sellaista, ettei kukaan ehdi kunnolla oppia "talon tapoja", saati luontevaa asiakaspalvelua. Osa salin työvoimasta ei puhu suomea, mikä nyt ei sinänsä haittaa, mutta kun tarjoilija vaihtuu illan aikana useaan kertaan on raskasta aina muistella mitä kieltä kenellekkin pitää muistaa puhua. Pahinta on nähdä kun kädet täristen yritetään toistaa jossain opittuja mantroja ja ainakin valistuneelle asiakkaalle tulee hurja myötähäpeän tunne. Ymmärrän, että uusia tarjoilijoita voi ja pitää kouluttaa, mutta sitä varten ovat esim. Perhon harjoitteluravintola, ei Helsingin "paras" ruokaravintola. Samoin ilmeisesti yksi maan parhaista sommeliereistä, Pekka Koiranen, on hakeutunut talosta pois - sääli. Hän oli yksi salin aitoja ammattilaisia ja kantavia voimia.

Lisäksi isot miinukset viinien ja jopa kraanaveden hinnoittelusta. Suomessa on hankalaa ymmärtää 10€ preemio vedestä joka tulee hanasta jonkin filtterin läpi. Samaten viinilistan kateprosentit ovat kestämättömällä tasolla. Suomessa on kova alkoholivero, sitä ei tarvitse enää erikseen korostaa. Mannereurooppalaisissa michelin -tähditetyissä paikoissa viinit ovat pääosin palvelumyyntiä, jotta niitä tilattaisiin ja niistä nautittaisiin, CD:ssä ainakin omalla rahalla liikkuvia yleensä sapettaa maksaa keskinkertaisesta viinistä niitä hintoja joita listalla pyydetään.

Viimeisenä huomiona pitänee mainita, että vastaavista keskisen ja eteläisen euroopan paikoista poiketen en ole kertaakaan (10+ käyntiä vuosien aikana) nähnyt Hans Välimäkeä salissa. Ehtineeköhän mestari muilta kiireiltään enää itse keittelemäänkään? Yleensä omistaja paikan päällä on niin laadun kuin palvelunkin tae.

Uskoisin, että vahvenpi läsnäolo myös salin puolella illan päätteeksi parantaisi ja keventäisi muuten kovin jäykkää tunnelmaa ja mahdollistaisi suorat kysymykset ja palautteen keittiön ja asiakkaiden välillä kuten kansainvälisissä laaturavintoloissa on tapana.