Ravintola Astor

Tiistai-iltana Astoriin mahtui hyvin ilman varausta. Pöytään ohjattiin saman tien. Tarjoilijan suosittelemana otin alkuun katkarapucocktailin ja pääruuaksi karitsan sisäfileetä. Palvelu oli asiantuntevaa, tarjoilija osasi kysyttäessä kertoa annoksista, suositella erilaisia vaihtoehtoja ja uskalsi jopa ehdottaa kolmatta annosta kahden pohtimani sijasta. Viinisuositus sopi hyvin sekä omaan että seuralaiseni ruokaan.

Tummahko leipä tuotiin pöytään hetimiten tilauksen jälkeen, ja tuhdit viipaleet maittivat. Katkarapucocktail oli mukavan raikas, mutta keskikokoiset pakastekataravut olivat pieni pettymys. Olisin mieluummin ottanut muutaman hieman isomman pyrstön, se olisi tehnyt kasari-tyylisestä annoksesta hieman juhlavamman. Lasin pohjalla ollut salaatti toimi erittäin hyvin, mutta omaan makuuni avocadokastiketta oli liikaa, tai se oli liian tuhtia. Majoneesimäärän kevennys olisi ollut paikallaan.
Seuralaiseni tilaama korvasienikeitto rosmariinivaahdolla oli samettisen pehmeää ja maukasta, mutta se olisi ehkä kaivannut hieman pureskeltavaa.

Pääruokana tarjoillun karitsan kypsyys miellytti, ja mintulla maustettu punaviinipohjainen kastike ryhditti annosta mukavasti. Lisukkeena olleet valkosipuliperunat olivat hienoinen pettymys, niiden rakenne oli aavistuksen kumimainen, lämpötila oli ennemmin lämmin kuin kuuma, eikä mausteita ollut mielestäni tarpeeksi. Tämän asian korvasi kyllä jälleen hyvä kastike. Annoksen lämpimiä kasviksia ei voinut moittia, mutta samalla ne olivat melko mielikuvituksettomia. Väriä lautaselle toi lämmin marinoitu punasipuli. Erikoista mielestäni oli se, että annokseen oli lisäksi laitettu karitsafrikadelli, jonka sisälle oli kätketty fetajuustoa. Lihapullassa ei sinällään ollut mitään vikaa, se oli sekä mehukas että maukas, mutta kaiken kaikkiaan se jäi hieman irtonaiseksi osaksi annoksessa.
Visuaalisesti miellyttävässä annoksessa häiritsi kuitenkin se, että lautaselle oli jäänyt rasvatahra, kun perunoita oli siirretty paremmin kasaan. Lautasen reunaa oli pyyhitty, mutta valaistus toi kuitenkin virheen esiin.
Seuralaiseni kehui omaa poro-annostaan ja ainakaan ulkonäöllisesti siinä ei ollut moitittavaa.

Jälkiruuaksi tilatut valkosuklaatuulihatut olivat melkoisen raskas mutta erittäin maukas annos. Kaksi isoa tuulihattua oli täytetty pehmeällä moussella, ja koko komeuden päälle oli valutettu vielä suklaakastiketta. Jos annosta haluttaisiin parantaa, vaihtaisin valmiin suklaakastikkeen omatekoiseen, ja jättäisin lautaselle laitetun kermavaahdon pois. Sillä ei ollut runsaan moussemäärän jälkeen mitään virkaa. Annos oli kuitenkin erittäin onnistunut, ja sopii suklaan ystäville todella hyvin.
Seuralaiseni tilaama suklaafondantti oli siitä erikoinen, ettei sen sisus ei ollut valuvan pehmeää, vaan leivos vaikutti olevan läpikypsä. Lisäksi pohjalla oli suklaapalalta vaikuttava kovempi pala. Jokin oli siis mennyt vikaan. Tämä ei kuitenkaan saanut seuralaiseltani moitteita, päin vastoin. Fondantin seuraksi oli lautaselle laitettu vaniljavaahtoa ja mansikkakastikepisteitä. Molemmat jälkiruuat oli koristeltu ananaskirsikalla, ja fondantilla oli lisäksi seuralaisena viipale karambolaa. Visuaalisesti jälkimmäinen oli ihan ok, mutta maullisesti se ei antanut annokselle lisäarvoa.

Kaiken kaikkiaan ravintolakokemus oli hyvä, joskin pienissä asioissa olisi parantamisen varaa. Tunnelma oli rauhallinen ja viihtyisä, mutta esimerkiksi kankaiset lautasliinat olisivat tehneet paremman vaikutuksen.

Kävimme Astorissa syyskuussa ja se taisi valitettavasti olla viimeinen käyntimme kyseisessä ravintolassa. Alkupalat (kantarellikeitto ja vuohenjuustosalaatti) olivat ihan kelpoja mutta pääruokana pippuripihvi oli rimanalitus. Pihviliha maistui keittolihalle ja oli rakenteeltaan medium-kypsyydellä purukumimaisen sitkeää. Pippurikastike oli paksua ja klimppistä - aivan kuin siihen olisi mennyt liikaa suurustetta tai se olisi ollut eilistä. Pekonirösti lisukkeena oli kuin suoraan kaupan pakastealtaasta. Kokonaisuudessaan annosta kuvaa sana "mättö", jota en haluaisi joutua käyttämään mennessäni pihvi-illalliselle. Jälkiruokana konjakkimansikat olivat ihan ok mutta ei minkäänlaista wow-efektiä niistäkään.

Kovin tyylikästä ei mielestäni ole se, että tilatessa viiniä laseittain tarjoilija kantaa lasit kädessään (ei siis tarjottimella) pöytään. Lisäksi viinilasit ovat naurettavan pieniä, jolloin 16cl annos täyttää lasin piripintaan eikä viini pääse silloin oikeuksiinsa. Vesi sen sijaan kaadetaan isompiin eli normaalin punaviinilasin kokoisiin laseihin.

Entä palvelu sitten? Meille on nyt kolmella viimeisimmällä käynnillä osunut harjoittelija/uusi työntekijä. Jokainenhan on joskus ollut aloittelija, ja pieni haparointi on ymmärrettävää, mutta on silti ikävä joutua muistuttelemaan vedestä, leivästä ja tilaamastaan viinistä. Mainittakoon myös, että vesilaseja täydennettiin kerran ja vedestä laskutettiin 1,80/hlö. Tarjoilijoilla ei selvästikään ole työnjako selvillä, koska alussa pöytämme ympärillä hääri useampi tarjoilija, joille jouduimme vuoroin kaikille selvittämään, olimmeko jo tilanneet aperitiivit/viinit/ruuat. Odottaisin illalliselle mennessäni, että tällaiset asiat ovat henkilökunnan hallussa.

Kokonaisuudessaan illallinen oli pettymys ja ainakin pihvinnälän iskiessä kartamme jatkossa tätä ravintolaa.

À la carte -lista oli melko lyhyt, mutta siinä oli siitä huolimatta monta vaihtoehtoa, jotka houkuttelivat. Lopulta päädyin ottamaan pääruuaksi peltopyynrintaa, pihlajanmarjakastikketta ja sieni-peruna ragoutia.

Peltopyynrinta oli ihan aavistuksen menettänyt mehevyyttään, mutta oli kuitenkin vielä maukas eikä missään nimessä liian kuiva. Pihlajanmarjakastike oli minulle uusi tuttavuus, mutta erittäin hyvän makuinen, kuten muukin annos. Pääruoka oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ja ainekset sopivat hyvin yhteen.

Seuralaiseni otti pippuripihvin ranskanperunoilla. Pihvi oli hieman palanut pinnalta ja sisältä vähän liian raaka. Pihvi tilattiin mediumina, mutta oli medium miinus. Ei kuitenkaan liian raaka. Kastike olisi syöjän mielestä saanut olla vähän pippurisempi, vaikka muuten olikin täyteläinen ja maukas. Muutenkin annos oli erittäin hyvä kokonaisuus, vaikka ei aivan täydellinen ollutkaan.

Myös jälkiruuan suhteen oli vaikea valita, sillä lähes kaikki vaihtoehdot kuulostivat houkuttelevilta. Jälkiruuaksi päädyimme molemmat syömään suklaafondantin vaniljavaahdon kera. Fondantti oli juuri täydellinen eli sisältä vielä valuva. Vaniljavaahtokin oli sopivan kuohkeaa ja sopi hyvin fondantin kaveriksi. Yksi parhaita jälkiruokia, mitä olen syönyt. Täydellinen päätös aterialle!

Sekä pääruuan että jälkiruuan esillepanoon ja koristeluun oli selkeästi kiinnitetty huomiota, ja annokset näyttivät kauniilta ja houkuttelevilta.

Palvelu oli ystävällistä ja asiakkaasta huolehdittiin hyvin. Pöydän vieressä kävi joku kolmesta tarjoilijasta vähän väliä katsomassa pitääkö astiat kerätä pois ja kieltämättä vähempikin olisi ehkä riittänyt.

Kävimme syömässä keskiviikkoiltana ja muita asiakkaita ei ollut paljoa. Ruoka tuli nopeasti pöytään.

Pääruuan astioiden keräämisen jälkeen saimme seurustella rauhassa eikä kukaan käynyt tarjoamassa jälkiruokaa kuten yleensä. Tätä pidän kuitenkin hyvänä asiana. Heti kun otimme ruokalistat uudelleen eteemme, tulikin tarjoilija jo ottamaan tilauksemme eikä tarjoilijaa tarvinnut erikseen kutsua.

Ravintola on mielestäni tunnelmallinen ja sopii hyvin vähän romanttisempaankin iltaan. Etenkin kun haluaa syödä normaalia fiinimmin. Suosittelen ja aion käydä uudelleenkin.

Lounasmenu. Tarjoilijalle soisin paremman kuulin, jos asiakasa pyytää ilman sipulia ja ilman paprikaa, ei niitä tuoda - päällimmäisenä annoksessa. Pihvi ihan ok, kermaperunat kuusia, täyteen tuli, mutta ei mikään varsinainen elämys. Kahdesti käynyt, ei tarvitse enää käydä. Eli vinkki Astorille: skarpatkaa!

Miellyttävä palvelu ja herkullinen ruoka. Meidän seurue oli todella tyytyväinen.

80-luvulle pysähtynyt ravintola, jossa ei ilmeisesti pyritäkkään enää luomaan mitään uutta tai nykyaikaista. Hivenen tylsää perusmättöä. Pihvi oli kohtuullinen, kastike erittäin mustaa ja suolaista. Perus kermaperunat. Kaikki ihan ok, mutta ruokaansa nähden maineeltaan täysin yliarvostettu.

Monta kertaa on Astorissa syöty, mutta miksi? Sijainnin ja tunnelman takia. Ravintolassa on mukavan rauhallinen tunnelma ja hyvä palvelu. Siitä pisteet. Mutta ruoka. Alkuruoat ovat ihan ok, mutta pääruoka on mautonta perusmössöä.

Hyvä paikka, jos haluaa syödä vähän "hienommin" ja romanttisemmassa ravintolassa. Elävä pienomusiikki erityisen hyvä mauste ja soittajalta voi toivoa mieleistään kappaletta, kannattaa tosin valita paikka peremmältä, jos ei halua musiikin häiritsevän keskustelua. Tarjoilijat olivat ystävällisiä ja reippaita. Ruoka oli erinomaista, tosin omalla kohdallani olisi saanut olla hieman lämpimämpää ja annoksen koot eivät välttämättä sovi suureen nälkään, mutta ihan riittävät. Lihan laatu ja mureus oli erinomaista ja annokset hienosti rakennettu lautaselle. Tarjoilijan suosittelema viini oli todella hyvää, mutta ei erinomaista. Ruoka tuli pöytään nopeasti. Kaikenkaikkiaan jäi hyvin positiivinen kuva.

Tunnelma rauhallinen ja viihtyisä ainakin sinä perjantai-iltana (heinäkuu 2010), jolloin seurueemme (9 hlöä) illasti Astorissa. Pianomusiikki oli hieno lisä ravintolan tyylikkyyteen, mutta lähelläistujille ehkä hieman keskustelua häiritsevää (?). Palvelu oli ystävällistä ja joustavaa, mutta hieman jäykkää. Ehkä tarjoilijamme, nuori mies, oli uusi työssään. Joustavuus palvelussa tuli esiin osan seurueestamme pyytäessä brasserie-listalta salaatteja alkuruokakoossa. Tämä onnistui, ja he saivat todella edulliset alkuruoat. Valitsemamme punaviini, argentiinalainen malbec, oli maultaan vahvaa ja toimi erittäin hyvin liharuokien kanssa. Myös jaettujen viinipullojen laskutus jokaiselta erikseen onnistui ongelmitta, mika tietysti hyvässä ravintolassa (Suomessa!) on itsestäänselvyys. Oma ruokani, karitsanpaahtopaisti, oli perushyvää, mutta ei mitenkään erityisiä kehuja kirvoittavaa. Seuralaiseni valkosipulihärkä sen sijaan oli todella maukasta. Koko seurue tuntui kokonaisuudessaan olevan varsin tyytyväinen ravintolavalintaan.

Viimeinen kerta Astorissa. Kävimme sunnuntaina päivällä, tarjoilija vaikutti vielä krapulaiselta. Alkuruoat antoivat odottaa hyvää, mutta toisin kävi. Pääruoka oli huolimattomasti tehtyä ja laadutonta. Liha oli paistettu hyvin, mutta lisukkeet olivat syömäkelvottomia. Parsa oli vetistä, valkosipuliperunat eilisen tähteitä, kastike eilistä ja oli jatkettu väärin jollain viinietikalla. Hyvityksenä epäonnistumisesta tarjottiin ilmaista jälkiruokaa, josta kieltäydyin. En halua ravintolaan syömään huonoa ruokaa, lähdin mieluummin pois. Harmi, sillä joskus Astor oli hyvä ravintola. Nykyisellään sitä ei voi suositella kuin kaljakuppilana.