Escobar

Kokemus oli ruoan laadun puolesta kaksijakoinen: omat annokseni olivat ihan hyviä, mutta seuralaiselle tuotiin syömäkelvotonta, ylisuolattua fisua. Valitukset otettiin vastaan ja korvaukseksi tuotiin uusi annos, joka oli vain marginaalisesti vähäsuolaisempi.

Lopuksi saimme hyvittelyjälkkärit, mutta ne olisi pitänyt ottaa pakastimesta huomattavasti aiemmin. Kun rafla mokaa, olisi syytä olla kaivamatta kuoppaa syvemmäksi.

Bipolaarista luonnetta korosti tarjoilijapari, joista toinen oli ystävällinen ja asiantunteva, toinen vihasi meitä.

Loppujen lopuksi kokonaisuus vähän kehno. Voisin uskoa vain huonoksi tuuriksi, mutta mikään ei innosta kokeilemaan uudestaan.

Stadin paras, aito kiinalainen. Pari kuukautta sitten Sichuanin maakunnassa käyneenä totesin sapuskan autenttiseksi ja aloin ravata täällä alvariinsa.

Huom! Tämä ei ole perus-suomi-kiinalainen, jossa kaikki maistuu samalta. Sichuanilainen ruoka on tulista, yksinkertaista, rasvaista ja herkullista. Klassinen annos on esim. 50% lihaa, 50% chiliä, paistettu paljossa rasvassa ja sichuaninpippurissa. Ihan niin perusasioiden äärellä ei olla, mutta melkein. Sichuanipippuria jää vielä kaipaamaan - sitä kun ei Suomesta vahvana saa.

Gong bao kana, Sichuanin perussafka, on Dong Bei Hussa erinomainen. Paras maistamani (Chengdussa) oli pähkinäisempi ja makeampi, mutta on tämä lähimpänä, mihin Suomessa on päästy. Ei tule sotkea peruskinkin Kung-Po-kanaan :p

Lounaslistat saisivat toki vaihtua ja eräällä tarjoilijalla tuntuu välillä olevan intiimikarvoja vetoketjun välissä. Ne unohtaa, kun maistaa sapuskoja.

Jotain paikasta kertoo myös se, että asiakkaissa on aina suuri osa kiinalaisia.

Stadin herttaisimpia mestoja. Ekalla kerralla ihmettelin kellarikrouvimaista miljöötä ja mummon porsliinilautasia, sekä onnettoman karua alkuruoan asettelua. Upotettuani hampaani foie gras:han ja sen kaverina olleeseen hillokkeeseen, unohdin miljöön, porsliinit ja koko seurueeni. Kaksi minuuttia silkkaa taivasta!

Vaikkei sillä kertaa pääruokana ollut possu päässytkään samalle tasolle, ei se ollut Kuurnan vika. Rengasvalmistajan tähtiä on tullut naposteltua ympäri palloa mielin määrin, mutta muistan sen foie gras:n ikuisesti.

Rakastuin ravintolaan ja siellä on jokunen kerta tullut käytyä. Kellari-interiööri tuntuu nykyisin kodikkaalta ja ruoka on aina herkullista.

Suosittelen senkin uhalla, ettei itse mahdu sisään.

Söpö mesta, loistavat lounassopat. Paikan kotikutoinen, suora tunnelma lämmittää mieltä, samoin kuin lounaiden rehtiys.

Sopat olleet joskus hieman rasvaisia, mutta kylmänä keväänä se on vain lämmittänyt. Tulin myös hyvälle mielelle, kun keiton ainekset olivat vaihtuneet: "Joo, meiltä loppu vähän ainekset kesken, en ole ihan varma, mitä kaikkea siinä on" :) Silti herkullista.

Kovin pieni mesta, joten lounasaikaan on syytä varautua varasuunnitelmalla.

Iltalistasta strutsipata on maukasta, vaikka kovin raskasta.

Helsingin mieluisimpia sushimestoja. Riisi oli parempaa toisella kerralla, joten mestalla on lupaus tulevaisuudesta.

Nigirit onnettoman pieniä, mutta erikoisrullissa päästään asiaan. Listalta löytyy klassikoiden lisäksi iloisia yllätyksiä. Hinta voisi olla halvempikin, mutta niinhän aina.

Hieman hätäisen oloinen henkilökunta - vähän joutuu muistuttelemaan tilauksista. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) nopea palvelu ja kauniit annokset.

Lounas oli hyvä, hintansa väärti, vaikkei ihmeellinen. Viinurin hyvä maku ja tilannetaju (syötiin omalla, ei firman kortilla) olivat nappisuoritus!

Ruoasta tuli hieman mieleen vanha Dominique - sopivasti modernia, ei liian. Tasapainoiset annokset, joissa maistoi sekä raaka-aineen, että taidon. Pääruoka jäi vähän kaivelemaan, mutta kokonaisuutena herkullinen lounas, jonka maksoi mielellään.

Naapuripöydässä kävi kummallinen tapaus. Tarjoilija pyysi yksin istuvaa siirtymään pienempään pöytään 4-henkisen seurueen tieltä. Siirrossa onneton edeskäypä kaatoi ruokailijan lasin syliin. Vahinkoja toki sattuu, mutta yhdistelmänä kokemus lieni sellainen, että olisin itse siirtynyt tien toiselle puolelle ja polttanut Michelin-oppaani.

Ruoissa yritystä, liiaksikin. Pääruoat olivat herkullisia kokemuksia, mutta niin keittiön tervehdykset kuin jälkiruoatkin jättivät paljon toivomisen varaa. Raaka-aineita oli haluttu käyttää (ja näyttää), mutta kokonaisuudet oli paikoitellen unohtuneet. Kyyhkynen oli loistavaa, samoin kuin viinisuositukset. Palvelu oli mukavaa, hetkittäin jopa hauskaa.

Näistä eväistä saisi toisen Kuurnan, kun jättäisi liian monimutkaiset yritykset vielä luonnospöydälle. Pääruokien tapaan: vähemmän makuja, mutta sitäkin intensiivisempiä ja tasapainoisempia. Näillä muutoksilla minusta tulee vakiasiakas.

Annokset kurjia, rasvaisia ja mauttomia. Henkilökunta mukavaa ja maanläheistä, mutta ruoan pitäisi olla ensisijassa. Kotiinkuljetuksissa sotkua ja sekoilua.

Täältä tulee haettua tai tilattua silloin tällöin, kun luonto pettää, mutta joka kerta kaduttaa. Ehkä pitäisi jo oppia. Alueelta ei vaan tunnu löytyvän hyvää vaihtehtoa.

Mukavia tyyppejä, mutta ruoka jättää toivomisen varaa. Monia raaka-aineita ei ollut saatavilla, mutta olihan jo myöhä. Olivat laittamassa kiinni, vaikka virallista aukioloaikaa oli pari tuntia jäljellä. Täytteet olivat ok, mutta riisin keittämisessä on harjoiteltavaa. Tamago (munakas) oli lähes palanutta ja muutenkin kumman makuista.