Maiasmokk

Tämäkö vietnamilais-thaimaalaista lounasruokaa? Ei tietenkään, vaan suomalaistettua kiinalaistyylistä yleis-itäaasialaista apetta. Sitä paitsi buffet-tarjoilu oli loppu jo reilusti ennen kahta, vaikka lounasaika kestää kolmeen. Apea tarjoilijatar esitteli lounaslistan, ja siitä (jätti)katkaravut parsakaalin ja punasipulin kanssa osterikastikkeessa vaikutti parhaalta. Alkuruoaksi oli tarjolla mehukasta valkokaalisilppua, talvikalveita tomaatinlohkoja ja salaatinlehtiä vihreiden oliivien kanssa. Todella viet-thaimaalaista! No, oli tarjolla sentään katkarapukeksejä. Plussa tuli noutopöydän reunalle asetetusta nuoc mam pha -kupista. Muualla tätä pöytämaustetta ei sitten ollutkaan, mistä miinus.

Erikseen minua varten valmistettu annos näytti heti pettymykseltä, siinä ei ollut asiaan kuuluvia tuoreyrttejä lainkaan. Annos oli pienoinen ja yllättävä; neljä jättikatkaravun pyrstöä, punasipulia, parsakaalia sekä yksi ruusukaalin puolikas. En millään keksinyt, miten ruusukaali sopisi vietnamilaiseen ruokaan. Hymytön tarjoilija toi vielä pienen kupillisen jasmiiniriisiä sekä pikkukupin kaikkea muuta kuin asiaankuuluvaa chilikastiketta. Sitten hän yllätti tuomalla vielä veitsen. Olen kyllä tottunut syömään thaimaalaisia ruokia haarukalla ja lusikalla. Entä annoksen maku? Yrttien puuttuessa sitä ei juuri ollut, eikä ruusukaalin päällekäyvyys parantanut asiaa.

Jälkiruoakateen eleetön ja ilmeetön tarjoilijatar ilmoitti kysyttäessä olevan ”tavallista suomalaista teetä”. Niin, tietysti vietnamilais-thaimaalaisessa ravintolassa tarjotaan Earl Grey -pussiteetä. Muuten, mikäli joku on erehtynyt luulemaan vietnamilaisten ja thaimaalaisten olevan synnynnäisiä palveluammattien virtuooseja, kannattaa käväistä tässä ravintolassa korjaamassa harhaluulonsa.

Ikimuistoinen lauantailounas. Kuppilan Internet-sivusto lupaa päivän kalaa, mutta heikosti suomea ymmärtänyt tarjoilija lupasi vain tonnikalaa pizzan päällä. Onneksi listalla oli falafel-annos, jonka valitsin riisin kera. Seuralainen otti lehtipihvin. Salaattia sai noutopöydästä. Yllättäen falafel-lautanen koostui ohuelle riisipedille asetetuista, valjun tomaattikastikkeen peittämistä falafeleista - ja suuresta ranskanperunakeosta. Ilmeisesti tarjoilija ei ymmärtänyt tai kuullut tilausta. Äärimmäisen sitkeä lehtipihvi oli katkennut kahteen osaan, eikä edes pihviveitsi siihen pystynyt. Lisäkkeet eli ranskanperunat ja sekavihannekset olivat pakasteesta. Luonteettomat falafelitkin lienevät pakaste-eineksiä.

Mahdollisesti kuppilan arkilounaat ovat vallan syötäviä, mutta listaruoat tahraavat paikan maineen. Vähintä, mitä voisi tehdä, olisi päivittää Internet-ruokalistat ja passittaa kokki ravintolakouluun.

Pepperin "parsaviikkojen" erikoislistalla oli "parsaa pääruokana" eli tässä tapauksessa lohta ja hollandaise-kastiketta sekä "reilusti vihreää parsaa ja uuniperuna". Piti oikein kahteen kertaan tarkistaa, että pöytään tuotu annos oli se tilaamani. Lautasella lötkötti kaksi ylikypsäksi paistettua lohinokaretta, pari ruokalusikallista kalveaa valmiskastiketta, uuniperuna ja peräti VIISI parsanversoa. Parsat olivat käväisseet parilalla ehkä minuutin verran, joten ne olivat raakoja - ja kaiken lisäksi suolattomia. Parsamäärän reiluudesta ei ollut tietoakaan, mutta tässä mauttomassa annoksessa oli lyömätön kate.

Pöytiä koristivat ketsuppipullot ja suolasirottimet. Pippurimylly piti käydä itse hakemassa ns. alkupalapöydästä, jossa oli tarjolla leipää ja jotain levitettä. Eipä tarvitse toista kertaa tähän ruokalaan vaivautua.