PekkaNikander

Hyvää huoltoasemamättöä.

Erehdyimme tänne eat.fi arvostelujen perusteella. Hyviä 1980-luvun huoltoasemahampurilaisia valmiista einessämpylöistä ja pihveistä. Nykyisin ABC:kin pystyy parhaimmillaan parempaan.

Vaaleanpunainen majoneesi vaikutti etovan väriseltä, mutta oli loppujen lopuksi ihan hyvää.

Jos haluaa fiilistellä 80-luvun makkaraperunoilla, tämä on paikka missä käydä. Jos haluaa oikeasti hyvän hampurilaisen, kannataa suunnata muualle.

Ihan ok lounasbuffet. Naan-leipä oli puolenpäivän jälkeen jo kuivaa, muuten ruoka oli hyvää.

Lounaspöytä hyvä hintaan nähden. Melko monipuolinen salaattipöytä (vihanneksia, fetaa, raejuustoa, kanasalaattia, juuressalaattia, silliä). Valmissalaatit vähän ummehtuneita, silli hyvää. Pääruoaksi haudutettuja juureksia (hyviä) ja paistettuja perunoita, kanafileen palasia, kastiketta. Keitto. Kahvi tai tee.

Mikään ei ollut erikoista mutta lapset pitivät.

Lounas keskimääräistä Leppävaaralaista kiinalaista hieman parempi ja edullisempi. Esimerkkinä friteeratut kananpalat olivat hyviä, mutta hapanimeläkastike oli hyvin tavanomaista, ja nauta+possu nuudelit olivat hyviä, lähes erinomaisia (paljon mustapippuria). Kokonaisuutena neljästä ruokalajista ei makuina kuitenkaan löytynyt kunnolla kuin hapanimelä (2 ruokalajia) ja pippurinen (2 ruokalajia). Hyvä ja ystävällinen palvelu. Arvosanaksi en kuitenkaan antaisi yli nelosta (kuten jotkut ovat tehneet), ruoka ei ainakaan tällä kertaa päässyt lähellekään esim. Pekingiä tai Sörnäisten Happy Gardenia.

Odottamatoman hyvä kokemus: Loistavaa Lohta välimeren tapaan. Kävimme perheen kanssa Litsipäivän päätteeksi, seitsemän maissa. Tullessamme paikka oli vielä puolitäysi, lähtiessämme olimme suunnilleen viimeiset asiakkaat. Palvelu oli hyvää ja lapset olivat erittäin tervetulleita, eli taitavat yrittävät parantaa viime vuodesta. Muun perheen tilaamat pizzat ja pastat olivat hyviä, italialaistyypisiä, muttei mitenkään erikoisia. Esim. pizzapohja olisi voinut olla lähempänä alkuperäistä Napolitana/Romana tyyliä, mutta ei se nytkään pahaa ollut, tosin vähän kallista laatuun nähden. Mutta niin nämä Litsin paikat taivat kaikki olla, kalliimpia kuin ympäristössä.

Mutta siis itse kokemukseen: Lohta välimeren tapaan fenkolipedillä oli aivan ihanaa. Pienehkö, italialaistyyppinen annos: lohi, kirsikkatomaatteja, ja fenkolipeti. Lohi oli ainakin näin lauantaina tuoretta ja sopivasti paistettua, kirsikkatomaatit kunnolla kypsiä eikä puoliraakoja niin kuin Suomessa usein. Ja sitten: fenkolipeti vei kielen mukanaan. En voi muuta kuin suositella; nuori (kolmekymppinen) kokki oli ylittänyt itsensä. Tämän fenkolipedin maku on varsin voimakas, siitä eivät ehkä kaikki pidä. Mutta minä pidin. Aivan loistavaa!

Ruoan laaduksi kuitenkin vain "suosittelisin", koska varsinkaan pizzat eivät pääseet samalle tasolle.

Myöhäinen jälkiruoka kymmeneltä illalla. Lakkaletut loistavia, suklaakakku hyvää. Kynsilaukka oli taas kerran mitä yleensäkin, tällä kertaa vain pelkän jälkiruoan kera. (Listalla aina vaan oleva Bouillabasse on suosikkini.) Pelasti illan aiemman pienen illallispettymyksen jälkeen.

Mielestäni edelleen yksi Stadin parhaista kiinalaisista.
Kantonin kanaa hapanimeläkastikkeessa oli minulle uusi tuttavuus täällä, ja suussa sulavaa. Kokonainen paistettu kuha inkiväärin ja tuoreen korianterin kanssa oli taas kerran hyvää.

Muita suosikkejani ovat friteeratut jättkatkaravut, joiden hapanimelä kastike on mielestäni yleensä "tavallista" parempaa (mutta kerran ei ollut, ja pettymys oli suuri), paistettu kana ja cashew pähkinät, naudanlihaa ja paprikaa metallilautasella (elämyksellinen), sekä paistetut vihannekset osterikastikkeessa.

Tällä kertaa uusi tarjoilija, jonka suomen taito oli vähän niin ja näin, mutta yrittämistä löytyi ja englantia onnksi ymmärsi hyvin.

Huhujen mukaan paikasta löytyy myös aidompi kiinalainen lista, mutta itse en ole sitä koskaan kysynyt kun en kiinaa osaa edes auttavasti.

Tulimme tuttavaperheen kanssa lauantai-brunssille ex tempore, heti ravintolan avautuessa klo 11. Kun meitä oli yhteensä yhdeksän ja Lorenzo oli alkuun vielä yksin paikalla, kesti hetken ennen kuin saimme mitään pöytään, mutta kyllä oli pienen odotuksen väärti. Brunssi oli lähinnä italialaista antipastoa, bruschetti, salumi, prosciutto, formaggi, etc. Lisänä jogurtti ja jälkiruokana eräänlainen suklaapannacotta, erinomainen. Ei mitään Michelin-loistavaa vaan hyvää, oikeasti italialaista perusantipastoa, ja riittävästi. Melkein antaisin viisi tähteä ruoastakin, sillä tallaisena se on sitä mitä voi olettaakin...

Kun muitakin asiakkaita saapui, tunnelma lämpeni vähitellen lähestulkoon kodikkaaksi, kun myös Lorenzon vaimo tuli auttamaan ja heidän pieni poikansa istumaan nurkkaan tekemään omia juttujaan.

Kokemuksena paljon parempaa taida olla olemassa. Jos asuisimme lähempänä, lauantaibrunssista voisi tulla vaikka tapa.

Moni annos lopussa tiistaina. Eikä kuulemma ollut mitenkään kovin epätavallista että viikonlopun jälkeen on näin.

Vaimon paistettu kuha oli kuulemma hyvää, mutta lapset eivät pitäneet omista kuha-annoksistaan. Oma saaristolaislautaseni oli korkeintaan tavanomaista; kaikkea oli kyllä runsaasti mutta kalat olivat luultavimmin kaikki eineksiä.

Meidän tarjoilijatyttö oli selvästi kokematon eikä osannut reagoida lievään tyytymättömyyteemme, niin että loppujen lopuksi jäi vähän ikävä olo kaikesta.

Torstai-iltana illallisella vaimon kanssa. Blinejä alkuruoaksi molemmille, kalaäyriäisrisottoa ja kanaa pääruoaksi. Ruoka todella kauniisti aseteltua, mutta mikään maussa ei säväyttänyt. Vain muutama muu asiakas, ihan miellyttävä tunnelma. Nuori tarjoilijatyttö ystävällinen ja varsin hyvin paikalla (syytäkin olla kun asiakkaita oli niin vähän), mutta toimitti tilauksemme väärin keittiöön; toki asia korjattiin ja hyvitettiin asiallisesti. Det sku ha varit bättre om hon hade även försökt att tala svenska till de svensktalande kunder som var där, men hon brydde sig inte...