piikkipaatsama
2 reviewsBadges
Blog link
Reviews (2)
These reviews don't affect the average
Maukasta vegeruokaa.
Itse tykkään tästä Gopalista eniten, osittainen laajempien aukioloaikojen takia. Olen yleensä saanut täältä hyvää ja ystävällistä asiakaspalvelua (plussaa pirteälle nuorelle naiskokille, joka on aina hyvin ystävällinen).
Ruuan maku sekä ruokalajit vaihtelevat buffetissa päivästä riippuen, mutta yleisesti ottaen safka on ollut aina aika hyvää. Toisin kuin muissa Gopaleissa, niin täällä en ole vielä erehtynyt valitsemaan mitään (omasta mielestäni) pahaa lautaselleni.
Hinta sen sijaan alkaa jo olemaan vähän yläkantissa. Syön ihan keskimääräisen kokoisia annoksia. Aiemmin annokseni maksoi yleensä sen 8 euroa, mutta nykyään lautaseni hinnaksi tulee buffetissa jotain kympin pintaan. Hinta tosin riippuu hyvin paljon siitä, että mitä milloinkin ottaa. Seuranani olleet miehet, jotka ovat tottuneet isompaan ruokamäärään, ova pulittaneet yleensä jotain 15 euron pintaan.
Suuri pettymys intialaisen ruuan ystävälle.
Päätin testata tämänkin ravintolan Tampereen intilaisten tarjonnasta. Valitsin a la carte -listalta vege korman (13€) ja seuralaiseni tilasi chicken honey curryn (15€). Tarjoilijan kysyessä tulisuusastetta päädyimme molemmat ”vähän tuliseen” eli ravintolan asteikon kahteen chiliin. Lisukkeeksi otimme naan-leivän ja raitaa, joka sisältyikin aterian hintaan. Viiden aikaan lauantai-iltapäivänä salissa oli vain toinen kahden hengen seurue lisäksemme.
Seuralaiseni hunajakanacurry saapui ensin. Maisteltuamme sitä totesimme sen ihan syötäväksi, joskin liemi oli hieman suomalaistyyppisempi perusintilaiseen currysettiin tottuneelle. Kana ei ollut ihan sitä parhainta priimaa ja useampi pala oli täynnä ns. sattumia. Tulisuus oli ihan sopiva meille pieneen potkuun tyytyville.
Oma annokseni tuli hieman perästä. Ruokalistan kuvaus annoksesta, ”Sesongin kasviksia, maukkaassa kermakastikkeessa”, ei oikein lunastanut lupaustaan. Koostumukseltaan laihassa, hailakan keltaisessa kastikkeessa oli sekoitus vihanneksia: kukkakaalia, porkkanaa, perunaa, hernettä, pari palaa kesäkurpitsaa sekä joukkoon hieman sopimatonta palsternakkaa. Maistaessa kastiketta huomasi, että kokki oli ilmeisesti säästellyt mausteissa, tai kenties jättänyt ne kokonaan käyttämättä. Tulisuutta ei ollut ollenkaan. Ei edes aavistuksenomaisesti.
Makuelämys oli kutakuinkin sellainen, kuin jos kuvittelisi syövänsä vedessä keitettyä pakastevihannessekoitusta, jonka sekaan olisi kaadettu ohutta ja kevyttä ruokakermaa sekä siroteltu nimellinen määrä Meiran curry-sekoitusta väriä antamaan. Seasta löytyi myös kaksi kokonaista neilikkaa, jotka eivät kuitenkaan olleet ehtineet antamaan makua yhtään. Vahvoin maku ruuassa oli mausteiden sijaan keitetty porkkana sekä palsternakka. Sitä syödessä mieleeni muistui peruskoulun keskitetyn laitoskeittiön tulkinnat kaikista curry-ruuista. Joskin hyvinä päivinä ne olivat huomattavasti maukkaampia.
Stressaantuneen oloisen kantasuomalaisen naistarjoilijan tullessa keräämään lautasia ja kysyessä, että maistuiko ruoka, oli pakko rohkaistua antamaan suoraa palautetta kormasta. Kysyimme myös ihmetellen, että miksi ruokamme tulisuusasteet erosivat niin paljon, vaikka tilasimme samanvahvuiset. Miestarjoilija pyydettiin paikalle ja saimme vähän epäloogiset selitykset mausteettomuudelle. Asiallisesti annetusta palautteesta kiihtynyt miestarjoilija oli vahvasti sitä mieltä, että korma maistui aivan autenttiselta. Kerma ja kasvikset imevät hänen selityksensä mukaan mausteet ruuasta, joten lopputulos on aina kaikissa maailman kormissa erittäin mieto. (Oma kokemukseni ei oikein tue tätä väittämää, sillä olen saanut lukemattomia vegekorma-ruokaorgasmeja elämäni aikana).
Naistarjoilija sanoi, että jos haluaisin ensi kerralla mausteista ruokaa, niin voisin valita listalta kuuden chilin vahvuisen annoksen, ja ”kyllä silloin itku pääsisi sinultakin”, huomautti hän. Pointtini oli kuitenkin annoksen yleinen mauttomuus, eikä se tulisuus, mutta toistettu ja selkeästi muotoiltu palaute tuntui menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Epämiellyttävässä palautteenantotilanteessa havaitsin myös, että molempien tarjoilijoiden paidat olivat aika ryönäiset, täynnä erikokoisia ruoka ja rasvatahroja. Työntekijöiden välinen ilmapiiri vaikutti olevan kireä, ja naistarjoilija pyysi kyllästyneesti miestarjoilijaa ”jättämään asian tähän jo”. Mikäli ravintolan tarkoituksena on saada asiakkaat tulemaan takaisin sekä suosittelemaan paikkaa tutuilleen, suosittelisin kokin vaihtamista ja työilmapiirin puhdistamista.
Lopuksi mainitsisin lukijoille taustatietoina, että intialainen ruoka on yksi ruokarakkauksistani. Olen syönyt sitä ravintoloissa ympäri maailman ja Tampereen mestoistakin on tullut suurin osa testattua. Kasviskorma on yksi lemppariruuistani ja usein valitsen sen. Pidin odotukseni ihan realistisina tämän ravintolan suhteen, eli toisin sanoen en odottanutkaan tämän olevan mitään Nanda Devin tasoa. Kuitenkin intialainen perusmättö yleensä on aika maukasta satunnaisemmassakin paikassa, joten siihen suhteutettuna kokemus oli karvas pettymys.
TL;DR Mikäli toiveesi on syödä jotain makuhermoja kutkuttelevaa vivahteikkaan mausteista intialaista,niin suosittelen lämpimästi suuntaamaan johonkin toiseen Tampereen monista samassa hintaluokassa kilpailevista ravintoloista.