Huhhuh.
Ystäväni, tuo ruuan Thor Heyerdahl, halusi tehdä tiistai-iltaisen ravintolaseikkailun tällä kertaa Kivikkoon. Kivikko ei tunnetusti ole palveluiden Mekka, ja paikallispizzeriasta ei ollut kantautunut kovinkaan paljon ensikädentietoa.

Iltainen kävelylenkki Myllypuron metroasemalta kasvattaa nälän jo infernaalisiin mittoihin ja Kurkimäen ja Kivikon raja-alueita odotetaan kuin juomakeidasta konsanaan. Lopulta baari-ravintola-yhdistelmä loistaa pimeyden keskeltä.

Palvelu on välitöntä, myös asiakaskunnan puolelta puskee hymyä. Olemme selkeästi saapuneet kylän keskukseen. Listalta tilataan pari lettua eteen, hinnat 5,50 - 8 rahaa kiekkoa kohti.

Odotusaika on kohtuullisen pitkä, se ei haittaa. Vesi on seissyt jääkaapissa pitkään 'maustumassa', osa kokemusta sekin. Hahaa. If you can't stand the heat, get out of the kitchen.

Pizzojen lopulta saavuttua, ulkomuoto ja tuoksugalleria miellyttävät. Paistoaste on juuri oikea, täytteiden määrä samoin. Oma multilihaisa painos, vastapainona vegekikkailua vastapäätä. Molempi parempi. Ehdottomasti maistuvia. Loppuvaiheessa haetaan vielä kustomointiin tabascoa (joojoo, ei sais tiedän tiedän). Siinä samassa asiakkaan paikalta kohoaa mies keittiötä kohti mumisten jotain tulisuudesta ja tuo naurujen ja tarinoiden saattelemana habanero-pullon pojille pöytään. Ja todellakaan ei niin, etteikö pizzat olisi ilmankin olleet jo erinomaisia.

Sisustus on kokoelma maisemajulisteita seinillä, puisia pizzakehikoita katossa ja pienesineitä ikkunalaudalla. Tunnelma on ylitsepursuavan sympaattinen. Kaukana keskustan kiirepizzoista.

Kivikon helmessä homma on selvä: pizza on hyvää ja hampparit tulee pakasteesta. Toisella puolella ravintola, toisella baari. Omistajat ovat todella leppoisia, ja bonuksena pizzoja paistava compadre tarinoi mielellään 18-vuotisesta urastaan hommissa.