Uusimmat arvostelut: Turku
Laatu-hintasuhde erinomainen ja paljon valinnanvaraa. Suosikki lounasravintolaksi.
Wokkiateria muistutti peruswokkia. Oli täyttävää, mutta ei mitenkään erityistä. Maustekastike ei maistunut kovin hyvältä joukossa.
Turkulainen ravintola Kaskis on suomalaisen ravintolakentän kohutuin ja kiitetyin ravintolatulokas viimeisten vuosien aikana.
Se on saavuttanut klassikon aseman kenties nopeammin kuin mikään muu ravintola Suomen ravintolahistoriassa.
Kuten mikä tahansa onnistunut ilta, niin myös ilta Kaskiksessa alkoi kohdallani gin tonicilla (10 €). Drinkin pohja luotiin – ei Napuella – vaan itämaisesti maustetulla Opihr-ginillä. Suomalaisen tonicin lisäksi juomasta löytyi myös reilusti inkivääriä. Viimeinen silaus annettiin rosmariinin oksasta. Kiehtova avaus!
Kaskis on sitten viime kerran yksinkertaistanut ruokalistaansa. Tarjolla on joko neljän (55 €) tai kuuden (66 €) ruokalajin kokonaisuuksia. Koska olimme tulleet kaukaa etelästä, oli selvää valita isompi setti. Se täytyy vielä todeta, että annoksia ei löydy netistä eikä niitä ole kirjallisessa muodossa myöskään ravintolassa. Annokset kyllä esitellään pöytään tuotaessa esimerkillisesti ja kivasti pilke silmäkulmassa, mutta se suotakoon anteeksi, jos osa makukimaran yksityiskohdista on jäänyt Turku-Helsinki -moottoritielle.
Keittiön tervehdyksenä saimme silakkatartaria ja punasipulia. On aina miellyttävää, kun keittiö muistaa asiakkaitaan. Tämän tason paikoissa se on toki oletus. Suupala oli raikas. Pöytään tuotiin myös leipää fenkolivoin kera. Leipä oli maukasta ja kaukaa viisaasti sitä tuotiin vain yksi siivu ruokailijaa kohden.
Kuuden ruokalajin pelin avasi savustettu siika. Siika oli paistettu oivalliseksi ja sen maku oli erinomainen. Hienostunut annos nostatti odotuksia tulevaan. Seuraava annos olikin makujen puolesta kenties illan paras, mutta luoja paratkoon, on vaikea muistaa mitä kaikkea siinä oli. Siitä löytyi ainakin maa-artisokkaa, perunaa, savustettua hauenmätiä ja munankeltuaista kanaliemessä. Kaikesta tästä oli aikaansaatu moniulotteinen, täydellisyyden likiarvoa hipova mestariteos. Kolmas alkuruoka oli taattua Kaskista. Perunaletun alla oli porotartaria poronsydämestä ja sisäpaistista. Myös punajuurta ja puolukkaa löytyi. Sienikreemi kruunasi kokonaisuuden. Liha oli hekumallisen herkullista, kuin suoraan poron sydämestä riivittyä. Anteeksi. Perunalettu ja sienikreemi jäivät vain vaivoin kakkoseksi, sillä nekin olivat erinomaisia.
Illan ensimmäinen pääruoka oli haudutettua kuhaa rinnallaan juuriselleritaco, jonka sisältä löytyi ainakin lehtikaalia, varsiselleriä ja hasselpähkinää. Herkän kuhan maku joutui koville lisukkeiden rinnalla. Tasapaino säilyi silti sopuisana, mutta annos jäi vaaksan mitan illan parhaimmistosta. Tässä vaiheessa vaimoni toivoi jo siirtymistä jälkiruokiin, sen verran tuhtia ja täyttävää oli tarjonta ollut, mutta minäpä tiesin enemmän! Olin kuullut ravintolan jostakin nurkasta taikasanat: naudan sisäfilettä. Jes, sitä! Näin ollen ei ollut yllätys, kun saimme eteemme illan toisen pääruoan: paahdettua naudan sisäfileetä luuydinkastikkeella ja häränhäntä-wontonilla. Sisäfile toimi sillä tavoin kuin laadukkaasti tehdyn sisin pitääkin toimia eli vakuuttavasti, mutta annoksen yllättäjä oli piskuinen wonton, jonka häränhäntätäyte oli ihastuttava. Luuydinkastike oli myös nautinnollista.
Onneksi länsimaalainen tiede on todistanut meille oman elämämme hedonisteille, että jälkiruokavatsa on eri vatsa. Sen vuoksi jälkiruokaa jaksaa aina, vaikka muuten tekisi tiukkaa. Jälkiruoaksi saimme mallaskakkua, rommirusinajäätelöä, rommiin säilöttyjä marjoja ja tippaleipää. Mallaskakku oli Kaskiksen tyylin, mutta ei minun suuni, mukainen valinta. Myöskään tippaleipä ei ole ikinä kolahtanut. Jälkiruoka jäikin harvinaiseksi epäonnistumiseksi meikäläisen kirjanpidossa, mutta ei silti kyennyt uhkaamaan täyttä arvosanaa. Laskun maksamisen yhteydessä eteemme tuotiin vielä ”dominokeksit” tyrnitäytteellä. Tyrni maistui, mutta ”dominojen” makumaailmaan ei päästy, tuskin edes tavoiteltiin. Se oli kaunis ja hauska päätös joka tapauksessa jälleen kerran upealle illalle.
Kaskis on saanut kosolti tunnustusta, mutta Michelin-tähtikin sille ehdottomasti kuuluisi. Kolme tähteä olisi kenties liioittelua, mutta toisaalta Kaskis on jo nyt oman matkansa arvoinen. Mekin teimme varta vasten päiväretken Turkuun Kaskiksen takia. Ravintolalla on edelleen pysyvä paikka sydämessäni.
Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/
En ollut kuullut thaimaalaista ruokaa tarjoavasta Maneeratista ennen kuin paikallinen kaverini ehdotti sitä lauantai-iltapäivän lounaskohteeksi. Olimme itse asiassa heti klo 12 aukeamisen jälkeen mestoilla, mikä paljastui peliliikkeeksi, sillä ravintola oli täynnä varauksia kutakuinkin puoli kahdesta eteenpäin. Lupasimme saada syömingit valmiiksi ennen sitä.
Ruokavalintaa ei ollut tehty helpoksi, sillä alkuruokia ja erilaisia pääruokia keittoineen ja wokkeineen oli nelisenkymmentä. Väkevänä nuudelinrakastajana päädyin Maneeratin paistettuihin nuudeleihin naudanlihalla (13 €). Lyhyen odottelun jälkeen eteeni tuotiin mojova keko nuudelia, vihanneksia ja lihaa. Lautasen reunat oli täytetty pikkukipoilla, joista löytyi limetinlohko, pähkinämurskaa sekä chiliä. Viimeiseen en koskenut edes sillä kuuluisalla pitkällä tikulla. Sen sijaan pähkinämurska toi kivasti makua ja purutuntumaa annokseen. Itse annos oli erinomaisen makoisa ja muhkea. Nuudelit olivat herkullisia, liha keskimääräistä laadukkaampaa ja niin kovin maukasta. Annos oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ja tasapainoinen. Fyysinenkin se oli. Ei jäänyt nälkä nimittäin.
Maneeratin palvelu oli poikkeuksellisen ystävällistä. Henkilökunnan tausta on kohdemaassa. Ruoasta käytiin kesken syömisen kysymässä fiiliksiä – hyvää oli, kiitos vain. Ravintolan tilat ovat pienet, pöytiä on vain muutama. Miljöö on valoisa. Thaitilpehööriä on seinillä kohtuullinen määrä. Thaimaan kuningas valvoi arvokkaana suomalaisten syömistä.
Maneerat yllätti minut täydellisesti. Se tuli puskista ja saavutti annoksellaan täydet pisteet. Turkulaiset: teillä on hallussa helmi, olkaa siitä ylpeitä. Vastaavaa ei ole tullut vastaan edes Helsingissä. Kokeiltu on.
Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/
Loistavat pizzat koko kolmen hengen porukalle, pohja sopivan rapea ja ohut.
Täytteet tuoreita ja hyvälaatuisia, ei pakasteita, ja täytteiden määrä myös sopiva, ei liikaa.
Palvelu ja ravintolan sisustus normaali, ei erityistä kiitettävää tai moitittavaa.
Huippupalvelua lauantain illassa.
Burgerikin oikein mainio. Konsepti mitä parhain, sillä kovin usein kun yönälkä yllättää, ei juuri kebabia kummoisempaa ole tarjolla.
Muutoinkin viihtyisä paikka sekä sopivasti hinnoiteltu. Suosittelen!
Tästä ei bursa paljoa tylsemmäksi käy. Laatu ei huono, muttei erityisen hyväkään, ennemminkin mitäänsanomaton peruskäntty. Jokimaisemat aurinkoisella säällä ihan jees, mutta muuten laiva itsessään on aikalailla mauton rakennelma.
Pitkästä aikaa kunkkuun.
Astumme sisään ravintolaan, käymme kassan viereen valintamme tehneenä. Mitään ei tapahdu. TIskin takana touhuaa kolme ihmistä, mutta vaisua hymyä enempää ei kukaan välitä uusia asiakkaitaan huomioida.
Viimein jostain takahuoneesta saapuu neljäs henkilö, jolla ilmeisesti vastuu kauppa-aktista ja näin ollen saamme tilauksemme rekisteröityä ja käymme terdelle odottelmaan arvokkainta iskenderiä mitä kohdalle on osunut.
Annokset saapuvat kohtalaisen rivakasti, laatu on ihan kelvollinen, entenkin annokseen kuuluvat salaattimeiningit ovat kuitenkin normikebulaa laadukkaampia, siihen sitten erityiset suoritukset jäävätkin, ja kokonaisuutena ei alkuunkaan hintansa arvoinen.
Lisäksi terassin pöydät pyyhkimättä.
Tällä hinnoittelulla tulisi pystyä huomattavasti parempaan.
Meh.
Astuin sisään, hämmästyin ja mietin että jokin ei ole kohdallaan. Hetki meni kunnes tajusin että täällä ei soi sama intiasoundträk niinkuin näissä aina soi.
Noh, lista käteen ja istumaan. Ravintolasali hieman kolkko, tunnelma kuin ruokalassa ikään.
Listassa ruoat sekä suomeksi että englanniksi, hieman hämmennystä aiheutti se, että ei oltu erikseen ilmoitettu mikä ruoka on tulinen ja mikä ei.
Ruoka tuli nopsaan, kanat ihan perus ok, naan vähän kuivakka. Ei tämä mitenkään erityinen suoritus ollut.
Laskua joutui hetken odottelemaan, ja sittenkin korttimaksun joutui tiskillä käydä suorittamassa, vaikka palvelu muuten olikin peruskohteliasta, jäi tästä hieman gonahtanut kokonaisvaikutelma. Valitettavasti.
Cuban frita.
Mehukas kokonaisuus, laadukaskin. Jos kunnon hamppari kiinnostaa kun sattuu olemaan torin kulmilla, tai miksei kauempanakin, suosittelen suuntaamaan tänne suurempien ketjupaikkojen sijasta.
Palvelu kesätyöläismäisen innokasta, sopi paikan henkeen, niinkuin kai periaatteessa sisustuskin, josta tulee kaikessa sekavuudessaan mieleen lähinnä huvipuisto tai vastaava.
Tälläisten paikkojen miinus tunnetusti on se, että jos mielii saada hampparin sijasta kokonaisen aterian, niin hinta karkaa kyllä äkkiä ihan oikean ravintola-illallisen kanssa samoille euromäärille..